|
Marion entinen kilpailija, nykyinen bilehile Wario palaa juurilleen 2D-tasoloikan pariin. Peli osoittaa omaperäisyyttään ja lapsellisuuttaan jo ennen kuin levy laitetaan sisään, sillä ohjelehtiön välissä on roppakaupalla tarroja, joita sitten saa lätkiä pitkin ohjekirjan sivujen alalaitaa kulkevia pelin kenttien pätkiä.
Pahuus ravisuttaa maailmaa!
Merfle-nimisten keijuotusten kotimaailmaa, Shake Dimensionia on alkanut dominoimaan paha Shake King, joka on anastanut pohjattoman rahasäkin – Merflien suurimman aarteen. Lisäksi hän on kidnapannut kuningatar Mereldan omiin huveihinsa ja vanginnut kaikki Merfleit häkkeihin ympäriinsä Shake Dimensionia. Kun tieto Shake Dimensionin ongelmista pääsee merirosvokapteeni Syrupin ja sitä mukaa sankarimme Warion korviin, ovat he heti avuliaasti auttamassa, kuitenkin rahan kiilu silmissään…
Kuten pelin nimen eurooppalainen vastine antaa ilmi, niin pelaaminen pyörii paljolti Wiimoten ravistelun ympärillä. Liikkumista, hyppäämistä ja taklausta lukuun ottamatta melkein kaikki muu tapahtuu Wiimotea kääntelemällä, vääntelemällä ja sitä huiskuttamalla.
 | | Vegasin maisemissa rahaa piisaa rutkasti |
Warion ensisijainen ravistustoiminto on tehokas lyönti maahan, jolla saa aktivoitua tietynlaisia mekanismeja ja flipattua kaikki lähialueen viholliset ympäri tai vähintään iskettyä pökerryksiin. Lyöntiä voi käyttää aina, kun ruudun yläreunassa keikkuva Wario-mittari on latautunut takaisin täyteen. Wario tarraa kiinni jokaiseen vastaantulevaan viholliseen ja rahasäkkiin, jolloin niiden kantamukset voi ravistella maahan tehokkaalla Wiimoten ravistelulla – sitten vain poimitaan rahat tai maanmainiot valkosipulit, jotka ovat Warion voimien salaisuus.
Liikkeentunnistusta hyödynnetään muuhunkin kuin ravisteluun, sillä kääntämällä ja kallistamalla ohjainta pelaaja voi valita kulman ja suunnan, kun Wario heittää noukkimansa viholliset päin seinää. Myös Warion kaksi kulkupeliä, Unibucket ja Subwarine, käyttävät liiketunnistusta. Jälkimmäinen sukellusvene käyttää liikkeentunnistusta keulan ohjastamiseen pystyakselilla, kun Unibuckitissa, yksipyöräisessä ajoneuvossa, poikittaisen Wiimoten kallistelu määrittää Warion painopisteen ja sen, kulkeeko Wario raiteilla eteenpäin vai taaksepäin.
Aarrehammasta kolottaa
Wario Landin kenttien yksi ominaispiirteistä liittyy Merfleiden pelastamiseen. Heidän häkeissään on nimittäin hälytysjärjestelmä, joka laukeaa sillä hetkellä, kun Wario nostaa häkin ilmaan aikeissa ravistella se palasiksi. Sitten pelaaja saa aikarajan, jonka sisällä on tarkoitus rynniä mitä tahansa reittiä takaisin kentän alkuun ennen kuin noutaja tulee. Jokaisessa kentässä on aina haaste, jossa maaliin on ehdittävä aina tiettyyn aikarajaan mennessä.
 | Laajakuvalla pelatessa ruudun laidoilla näkee suorittamattomat
haasteet ja keräämättömät arkut |
Haasteita peli antaa jokaiseen kenttään erikseen. Sen lisäksi, että jokaiseen kenttään on piilotettu kolme aarrearkkua, ja pelin läpäistyä paljastuu vielä lisää kerättävää, jokaista kenttää kohden on kolme tai neljä haastetta, joita voi suoritella vaikka yksi kerrallaan, jos ei saa organisoitua kaikkia toteutumaan kerrallaan. Hyviä esimerkkejä haasteista ovat: selviä kentästä vahingoitta, älä tapa yhtään vihollista, kerää aarteita kylliksi ja kilpajuoksu aikaa vastaan.
Hupaisa mutta kliseinen kokonaisuus
Wario on muuttunut hassun hauskaksi animaatiosarjaksi, tai niin pelin välianimaatiot ainakin antavat ymmärtää, kun maineikkaat anime-ohjaajat ovat olleet asialla. Wario ilmeilee hupaisan hassusti, raapii takapuoltaan ja luo muutenkin itsestään täydellisen anti-sankarin. Lihavan ruhon keikuttelu saa väkisin suun hymyyn viimeistään, kun pelaaja selviää alueen suuresta pomotaistosta ja Wario tanssiin voiton tanssinsa – siinä jos missä läskit lähtee heilumaan. Wario Landin efektimaailma on kuin suoraan monesta Cel-Shadingillä toteutetusta pelistä; sähköiskun saadessaan Wario välkkyy niin että luuranko näkyy, liekeistä jää käppyräiset pilvet, Wario lätsähtää päin seinää, kun juoksuvauhti on maksimissaan jne.
Peli lätkäisee Wariolle sopivat musiikit kehiin. Yleensä leppoisan puoleinen, kentän teemaan sopiva musiikki muuttuu mahtipontisemmaksi, sen tempo kasvaa ynnä muuta sellaista, kun kentän pakokohtaus alkaa. Musiikit tekevät selvän eron Marion ja Warion välille, vaikka pelastetaan prinsessaa tässäkin 2D-tasoloikassa.
Wario Land: Shake Dimension on hyvin perinteikäs tasoloikka, siinä on paljon pelityyppinsä kliseitä eikä mitään uraauurtavaa olla saatu aikaan. Wiimoten ravistelu maittaa kuitenkin yllättävän pitkään, vaikka tämä on varmasti yhden tempun ihme. Pomotaistelut ja kenttien kaikkien aarrekammioiden sisäänkäyntien hoksaaminen vie mukavasti pelitunteja.
|
02.01.2009 - Wario Land: The Shake Dimension
[Wii]
|
Pelityyppi:
Julkaisu:
Pelaajia:
Julkaisija:
Kehittäjä:
HDTV:
50/60hz:
Laajakuva:
Arvostelija:
|
Tasohyppely 26.9.2008 1 Nintendo Good Feel Kyllä Kyllä Ei
Zant
|
Positiivista
+ Ravistelun hyödyntäminen + Pelattavaa piisaa + Tyyli
Negatiivista
- Ei mitään uutta ja uskomatonta
Arvosana
86 993
Toinen mielipide
Oli pakko hieman muutella tätä kiltimpään sävyyn. Ensiksi haluan ilmaista, että tämä peli on täysin perinteista tasoloikintaa, vain hieman erilaisella kaavalla. Aivan ensiksi muutama kysymys. Kiinnostaako 2D-tasoloikkien kenttien tutkiminen täydellisesti, vai haluatko vain juosta suoraan maaliin, kuten tavallisissa tasoloikissa? Mikäli kenttien tutkiminen kiinnostaa paljon, peli voi olla jopa mieleesi.
Mutta, entä jos ei? Tasoloikkia pitkään pelanneena odotan perustasoloikalta kunnon rotkoja, haasteita, vaaroja ja muita. Kuolemia tulee, ja vihdoinkin se riemu, kun läpäiset vaikean kohdan. Mutta näitä ei ole Wario Landissa lainkaan, ja ainoa jossa oikeastaan voi kuolla, on pomotaistelut. Wario on lisäksi niin hidas juoksemaan… Minun silmissäni tämä peli on siis todella hidastempoinen ja tylsä tasoloikka.
Koko hommaan on vain liimattu päälle “hauska” ja innovaatinen Wii Remotella ohjaaminen, ja erilainen tapa läpäistä kentät. Joo, olihan sen moten kääntely hauskaa ne ensimmäiset 10min, kun löysi jotain, mutta…
Melkein jokainen Virtual Consolesta ostettava tasoloikka on minun silmissäni kannattavampi ostos kuin tämä. Saat VC:stä 5-10 paljon parempaa tasoloikkaa samalla hinnalla, kuin tämän kaupasta uutena. Useat ongelmat olisi voitu antaa anteeksi, jos tämä olisi ollut WiiWaresta ladattava peli, mutta tälläistä peliä ei voi enää odottaa löytävän kaupan hyllyiltä 50 €:n hintalapulla. Suuren luokan pettymys koko peli, lähinnä juuri hintansa takia.
Itse tykkään mennä lähdöstä aina maaliin. Ei juuri 2D-peleissä joka nurkan läpikäyminen jaksa kiinnostaa, sillä haluan nähdä vain lisää. Siksi minua ärsytti todella paljon se, ettei peli anna pelaajan päättää, miten pelaaja haluaa peliä pelata. Sinun KUULUU kerätä kolikoita. Jos et kerää kolikoita, et pääse uuteen maailmaan. Jos olet vain nauttinut perushelposta tasoloikasta ja mennyt kenttiä läpi ilman kunnollista kolikoiden keräämistä, joudut palaamaan johonkin vanhaan kenttään, ja keräämään kolikoita, kunnes pääset ostamaan kartan uuteen maailmaan.
Kun nappaat ensimmäisen kerran rahakassin käteesi, on se ihan hauskaa heiluttaa WiiMotea, ja kerätä kolikot talteen. Mutta, kuten tavallista, se ei ole enää hauskaa, kun nostat viidennen rahakassisi samasta kentästä, ja heilutat taas kerran rahat sieltä ulos. Silloin se tuntuu jo täysin turhalta ja tylsältä keinolta pidentää kenttien läpipeluuaikaa. Tämä on todella ikävä asia! Ymmärtäisin, jos kolikoilla voisi ostaa esimerkiksi salatasoja, mutta tämä ratkaisu oli täysin perseestä. Voin myöntää tässä, että en pelannut kolmatta maailmaa pidemmälle (oliko tässä nyt viisi maailmaa kokonaisuudessaan?), koska ei vain vähempää jaksanut kolikoiden keruu kiinnostaa, enkä voinut ostaa uutta karttaa, koska minulta puuttui rahaa aivan liikaa. Jos olisin halunnut päästä uuteen maailmaan, olisi pitänyt ravata joku vanha kenttä noin 5-10 kertaa LÄPI.
Oli se ihan nätti ulkoasultaan, tosin laajakuvalle laitettuna kuvassa näkyy laiskasti tylsät borderit reunoissa, joten sitäkään ei hoidettu oikein kunnolla. Jos joku kuvittelee, että tämä on turhaa valittamista, niin sitten on. Minua ainakin häiritsee, että kuvaruudulla kolmasosa on pelkkää taustakuvaa, kun siinä voisi näkyä kaunista maisemaa enemmänkin. Musiikitkaan eivät jääneet mieleen erityisesti, mutta eivät ne huonojakaan olleet.
Jos jotain erityisen hyvää pitäisi sanoa, niin pomot olivat todella hauskoja, ja niissä vietinkin parhaat aikani tämän pelin parissa. WiiWare-pelinä tämä olisi jopa saattanut ansaita väh. 8/10 arvosanan, mutta näin… Ei, ei näin.
Mikäli olet kaikki kovat tasoloikat mielestäsi jo kokenut, anna tälle pelille vaikka mahdollisuus, jos se kiinnostaa. Mutta, tarkista VC kuitenkin läpi täydellisesti, ennenkuin teet ostoratkaisusi.
~65/100
-ColdSkull
|