Trivial Pursuitin tietävät varmaankin kaikki täällä kävijät. Se on hyvin tunnettu lautapeli, joka löytyy melko varmasti teidänkin talostanne. Mikäli ei, ehkä nyt olisi aika tutustua tähän peliin, koska EA on tuonut sen kaikille tärkeimmille kotikonsoleille. Nyt on aika laittaa testiin Wiin versio: miten hyvin se onkaan toteutettu?

Tervetuloa Trivial Pursuitin maailmaan!

Koko homma lähtee käyntiin valikoista. Kun ensimmäisen kerran avasin pelin, hämmästyin kuullessani suomenkielistä Jukka Laaksosen ääninäyttelyä. Ajattelin, että korkeintaan tekstit olisi käännetty, mutta ei! Mutta entä ääninäyttelyn laatu? Se on hulvattoman typerää, jonka takia se on sekä uskomattoman hienoa ETTÄ kauheaa. Jos pelaan peliä yksin, ääninäyttely ei kyllä naurata pätkääkään, mutta isommassa porukassa sen typeryys saa vain entistä paremmalle tuulelle.

Jokaisen kysymyksen alussa ja lopussa kuullaan jonkinlaista kommenttia, esimerkiksi väärin vastattaessa: “Vastasit väärin! Ei sipsejä eikä limpparia sinulle” (tjs), jonka kuultuani tunsin suunnatonta myötähäpeää. Kiitoksena upeasta ääninäyttelystä päätin laittaa sitaatteja arvostelun väliotsikoihin. Ne eivät välttämättä ole sanan tarkalleen oikein lainattu, eivätkä ne liity tekstin sisältöön millään tavalla. Mutta jos vielä pitäisi jotain tärkeää kertoa itse ääninäyttelystä, niin muistutan, että sen saa kuitenkin pois päältä asetuksista, jos sitä ei itse siedä.

Ensimmäinen askel ennen pelaamista on luoda profiili itselleen. Valitaan nimi, sukupuoli ja naama… Jota ei voi tuoda Miiltä, vaan on pakko käyttää pelin omia naamoja! Yritin pitkään tutkia, voiko olla mahdollista, ettei tähän voi saada Mii-hahmoa, mutta siltä se totisesti näyttää.

Noh, ei haittaa. Huomasin arvosteluni keräävän samoja lauseita liian monta kertaa, joten näin lyhennyksenä voisin sanoa tähän alkuun, että jokaisen pelitilan tavoitteena on kerätä kaikki värikolmiot itselleen. Pelilaudalla on kuusi isompaa ruutua, josta jokainen on erivärinen. Pelaajan tulisi käydä näillä isoilla ruuduilla ja vastata niissä esitettäviin kysymyksiin oikein, sillä jos vastaat oikein näissä ruuduissa, saat yhden värikolmion. Tietenkään kuusi samaa värikolmiota ei kelpaa, vaan kaikkien tulee olla eri väriä eli kysymysluokkaa; koko pelilauta on suurin piirtein käytävä läpi.

Valikko on yksinkertainen ja selkeä

Vau! Sinulla on niin paljon pisteitä, että alkaa oikein pelottaa!

Pelistä löytyvää klassista Trivial Pursuitia ei pysty pelaamaan lainkaan yksinpelinä. Koko peliin ei ole luotu lainkaan tietokonevastustajia, vaan yksinpelissä on täysin uudet seikkailut luvassa. Yksinpelinä pelattaessa “Tyhjennä Lauta” on ainoa pelimuoto.

Kun aloitat pelin, näet heti kellon ja pistemääräsi. Kuten aiemmin ilmoitin, tavoitteena on saada kuusi värikolmiota. Värikolmioita (ja pisteitä) saa vastaamalla oikein isoissa ruudissa oleviin kysymyksiin. Vastaamalla pieniin kysymyksiin oikein kasvatat voittokerrointa (isossa ruudussa) tai jotain vastaavaa, mutta yksinpeli ei todellakaan ole niin hauskaa, että siihen jaksaisi perehtyä sen tarkemmin. Kuten pelin nimi sanoo, tyhjennät pelilaudan vastaamalla kysymyksiin, eli jokaiseen perus kysymysruutuun voi vastata vain kerran. Kysymyksen jälkeen kyseinen paikka ei ole enää käytettävissä.

Minulla kesti laudan täydellinen tyhjentäminen, eli yksinpeli, n. 25 minuuttia.

Mitä!? Tämähän on naurettavan helppo!

Trivial Pursuit on kuitenkin parhaimmillaan moninpelinä. Koko peliä voi pelata 1-4 henkilöä joko yhdellä Wii Remote -ohjaimella, tai vaihtoehtoisesti niin, että jokaisella pelaajalla on oma Wii Remote.

Moninpelissä on kaksi pelimuotoa: perinteinen Classic-peli ja sitten täysin uusi Faktat ja Ystävät -peli.

Classic-pelimuoto on täysin perinteinen Trivial Pursuit. Keräät kuusi värikolmiota, menet pelilaudan keskelle, vastaat oikein siinä esitettävään ja voitat. Mikäli vastaat pieniin kysymyksiin oikein, saat uuden vuoron. Mikäli vastaat väärin, vuoro siirtyy toiselle pelaajalle. Yksi kahden pelaajan Classic-peli kesti meillä yleensä noin tunnin.

Tiedätkö SINÄ vastauksen tähän?

Sanakirjassa on muuten häviäjän kohdalla sinun kuvasi!

Faktat ja Ystävät -pelitila on hyvin mielenkiintoinen ja tervetullut uudistus. Pelissä kaikki pelaajat käyttävät yhtä ja ainoaa pelinappia, ja sitä liikutellaan vuorotellen. Pelin ideana on jälleen kerätä pelinappi täyteen värikolmioita, mutta tässä tilassa niitä hankitaan eri tavalla. Jokaisesta oikein vastatusta kysymyksestä saa oletuksena 1-2 pistettä, riippuen oletko isolla vai pienellä ruudulla. Pisteitä tulee kerätä neljä jokaisesta kysymysluokasta, jonka jälkeen saat värikolmion. Eli jos esimerkiksi vastaat oikein luontoaiheeseen kysymykseen, saat 1-2 pistettä luontopisteisiisi. Neljän pisteen jälkeen saat luontokysymyksien värikolmion (sininen), ja kyseinen kysymysluokka poistetaan pelistä.

Pisteitä saa tietenkin muillakin tavoin kuin vain vastailemalla oikein! Aina kun pelaaja pysähtyy kysymysruutuun, esitetään kysymys. Tämän jälkeen vastapelaaja saa arvata, tietääkö pelaaja vastauksen vai ei. Mikäli arvaus menee oikein, pelaajan lisäksi MYÖS arvaaja saa yhden pisteen. Vaihtoehtona on myös “tiedän vastauksen!”, eli jos alkuperäinen vastaaja vastaa väärin, arvaajalla on mahdollisuus vastata kysymykseen myös ja oikein vastattuaan hän saakin tuplapisteet.

Kun pelinappula on vihdoin täynnä värikolmioista, siirrytään finaaliin. Jokainen värikolmio edustaa yhtä elämää, ja kun elämät ovat loppu, putoat pelistä. Jos pelaaja 1 on hankkinut neljä värikolmiota, hänellä on siis neljä elämää. Vastapelaaja on hankkinut tällöin vain kaksi värikolmiota, ja hänelle jää silloin kaksi elämää. Finaalissa vastataan yhtäaikaisesti samaan kysymykseen käyttäen perinteisiä Wii Remoten nappeja (vastaus 1 = A, vastaus 2 = D-pad yms.), ja mikäli vastaat väärin, menetät elämän.

Nyt en kyllä todellakaan mahtanut mitään.

Kaverit & Faktat on melko lyhyt peli mutta hauska. Mukana on myös yllätysruutuja, joissa heitetään noppaa ja sitten tapahtuu jotain hauskaa, esim. saat yrittää ryöstää vastapelaajalta värikolmion. Toisin kuin esim. Mario Partyissa, tässä pelissä ei kuitenkaan tuurilla pärjää lainkaan. Kaikki varastamiset ja muut perustuvat pelkästään siihen, miten hyvin osaat vastata kysymyksiin.

Vau! Söitkö älymuroja aamiaiseksi?

Kysymyksiä on paljon. Pelin takakannen mukaan pelissä on 2000 paikallista ja pohjoismaista kysymystä, mutta pitkienkin sessioiden jälkeen en ole vielä kertaakaan nähnyt samaa kysymystä kahdesti. Kuten aiemmin ilmoitin, on pelissä kuutta eri kysymystyyppiä: maantiede, urheilu ja vapaa-aika, kirjallisuus ja taide, viihde, luonto ja tiede, sekä historia ja yhteiskunta.

Minunlaiseni pelinörtti ei kuitenkaan pärjää näissä juuri ollenkaan, ja olisinkin toivonut peliin myös jonkinlaisia peliaiheisia kysymyksiä, kun kerta peli piti konsoleille kääntää. Mutta sen jälkeen peli ei olisi ollut enää niin klassinen, joten annan sen nyt anteeksi. Kyllä kuitenkin yhteen peliaiheiseen kysymykseen päädyin, joka kysyi maata, jossa alkuperäinen Pac-Man on kehitetty. Vastaus oli Japani. En siis hämmästyttänyt ketään, vaikka tiesinkin vastauksen.

Onneksi kaltaisellani pelinörtillä on silti toivoa voittamisesta. En koskaan osaa sanoa aidossa Trivial Pursuitissa esimerkiksi Naton perustamisvuotta. Classic-pelimuodossa jokaiseen kysymykseen tulee neljä vaihtoehtoa, joista onnistun kuitenkin nappaamaan sen oikean (1949, oppikaa!). Kaverit & Faktat -pelissä tulee välillä vaikeampia kysymyksiä, joissa vastausvaihtoehtoja voi olla kymmeniä, ellei jopa satoja. Näissä et kuitenkaan vastaa valitsemalla oikeaa ruutua, vaan esimerkiksi vedät jonkin palkin oikeaan kohtaan.

Mutta entäpä sitten kysymykset, joissa kysytään esimerkiksi: “Missä kaupungissa on syntynyt henkilö X”, ja näytetään Ranskan kartta ja neljä nappulaa kartalla; missä lukee, mitä kaupunkeja milläkin nappulalla tarkoitetaan? Jos haluan tietää vastauksen tähän, minun tulee ensiksi tuntea missä kaupungissa X on syntynyt, ja kaiken tämän lisäksi vielä tietää, missä se sijaitsee kartalla tarkalleen! Tämä on ainoa oikea ongelma kysymyksiin vastaamisen kanssa.

Nopan heittäminen, pelilaudalla liikkuminen, kysymysten vastailu… Kaikki onnistuu Wii Remoten liikkeentunnistuksen avulla, tai vaihtoehtoisesti nuolinäppäimillä.

Tässä tuleekin kysymys… Ja se onkin kiperä!

Loppujen lopuksi olen yllättynyt Trivial Pursuitin laadusta. Ainoat oikeat ongelmat ovat pelin fonttikoossa ja yksinpelissä, joista jälkimmäinen ei tule yllätyksenä. Itselläni on onneksi hyvä näkö, mutta perheen kanssa kun pelasin, eivät kaikki meinanneet saada tekstistä täysin selvää. Muutoin tämä on oikeastaan juuri sellainen, mitä Trivial Pursuitista kiinnostuneen pitäisi hakea. Classic-pelimuoto on täydellisen uskollinen alkuperäiselle, kysymyksiä on paljon, kaikki on suomenkielellä ja tunnelma on huipuissaan! Mikäli nautit Trivial Pursuitista ja seuraa löytyy, uskaltaisin väittää, että peli on todellakin hankkimisen arvoinen.

Pelin automaattisen tallennusjärjestelmän avulla voit pelata aina kun siltä tuntuu, ja jatkaa samaa peliä siitä mihin sen lopetit. Itse pidin tästä paljon enemmän kuin alkuperäisestä lautapelistä.

Yksinpeliksi tätä ei kuitenkaan pidä missään nimessä hankkia.