Touchmaster 3 jatkaa edellisten osien perinteitä ja tarjoaa pelaajille jälleen lukuisia minipelejä. Tällä kertaa – edellisistä osista poiketen – peli tarjoaa myös täysin uusia haasteita, siinä missä edelliset osat tarjosivat Midwayn Touchmasterin minipelien DS-versioita.

Minipelien moninaisuus

	Tämä peli toimii vain simuloituna. Ei kukaan ala heittämään hyviä kortteja roskikseen.

Pelin ainoa tarkoitus on tarjota ajanvietettä, joten se on silkka minipelikokoelma, jossa on pienenä motivoivana tekijänä mahdollisuus hankkia erilaisia arvomerkkejä eri perustein, kuten saavuttamalla suuria pistemääriä ja comboja. Ne kartuttavat wizard-pisteitä, joiden hankkimisesta ei ole tosin yhden arvomerkin saamisen ilon lisäksi mitään muuta hyötyä. Hankittuja pystejä ja tilpehöörejä voi myöhemmin ihailla niille varatussa valikossa. Voit katsastaa myös profiilisi, josta on nähtävillä pelaajan sanallinen ranking, peliaika ja esimerkiksi viimeiset saavutukset.

Touchmaster 3 sisältää 20 täysin uutta arcade-tyylistä minipeliä viiteen eri kategoriaan sijoitettuna: kortti-, strategia-, action-, puzzle- ja sanapelit. Niiden joukkoon mahtuu jopa todellisia helmiä, mutta myös pari tylsempää minipeliä on ängetty mukaan. On toki subjektiivista, mikä minipeli on kaikkein paras. Jokaiselle löytyy kuitenkin jotain, se on varma: flipperin tapainen Bumperball, sananetsintäpeli Wild Worlds, ja Fuse Line, jossa pyritään vangitsemaan elukoita, jotka kimpoilevat seinästä toiseen.

Pokerikäsiä ja arpakuutioita

Ehdottomasti addiktiivisimmat löytyvät kortti- ja puzzle-pelien joukosta. Target Royalessa on tarkoituksena muodostaa kolme pokerikättä. Pelissä on kolme eri riviä, joista kullakin on myös oma kertoimensa: 5x, 3x tai 1x. Pelaajalta vaaditaan pelissä hieman sekä strategiaa että taitoa. Satunnaisesti esiin tulevat kortit tulee sijoittaa tyhjille riveille siten, että niille muodostuu pokerikäsiä. Mitä parempaa kättä aikoo yrittää, sen paremmalle kertoimelle se tulisi rakentaa. Usein satunnainen kortti ei kuitenkaan näytä sopivan mihinkään, mutta pelaajalla on mahdollisuus poistaa annettu kortti kokonaan laittamalla se yhteen viidestä roskakorista. Näinkin simppeli idea on erittäin koukuttava ja saattaa kestää pitkäänkin. Olen monesti turvautunut juuri tähän minipeliin, kun ei ole tahtonut uni tulla.

Toinen mainittavan arvoinen minipeli on Dice King 2. Tarkoitus on bejeweled-tyyliin vaihtaa aina kahden nopan paikkaa siten, että vierekkäin tai pystysuoraan on vähintään kolme samaa silmälukua. Yläruudussa lukee jokin tavoite, kuten “kolme samanlaista”, ja tällöin pelaajan tulee poistaa hillittömästä noppaläjästä kolmeen kertaan vähintään kolme samaa silmälukua. Ensimmäiset tasot ovat helppoja, mutta myöhemmin vaaditaan jopa viittä samanlaista, ja koska yläruudulla näytetään ainoastaan seitsemän uusinta poistoa, on hankala sisällyttää kaikki viisi tuohon seitsemään. Yläruudussa näkyy myös aika. Jos pelaaja epäonnistuu, hänelle tulee uusi tehtävä ja yläruudussa oleva timantti siirtyy yhden pykälän vasemmalle. Kun se osuu pirstoutuvaan kruunuun, peli on ohi. Yhtä lailla tason selvitessä timantti siirtyy aina yhden oikealle, ja kun se osuu kruunuun, pelaaja pääsee bonus-tasolle, josta puuttuu kokonaan yksi silmäluku. Ainoa tavoite on annetussa ajassa saada niin paljon pisteitä kuin mahdollista.

Muitakin erittäin hyviä, mainitsemisen arvoisia ja mukavia minipelejä on, mutta ei ole järkevä sisällyttää esittelyä kaikista minipeleistä arvosteluun.

Iltojen ja matkojen ratoksi

Kuten puzzle-peleillä ja minipelikokoelmilla on ainakin minun kohdallani usein tapana, myös Touchmaster 3 on omiaan tappamaan aikaa tylsillä matkoilla tai unettomina iltoina. Välillä on tosin illalla käynyt niinkin, että vaikka minua on jo väsyttänyt tarpeeksi, olen jatkanut jonkin haasteen hakkaamista vielä tovin. Tiivistettynä Touchmaster 3 on siis hyvä ajantappaja, joka välillä onnistuu koukuttamaan. Myös moninpelaaminen on mahdollista, mutta yksikään minipeli ei ole juuri millään tapaa erilainen moninpelitilassa. Lisäksi pelaaja ei voi aloittaa uutta erää ennen kuin kaverin peli on päättynyt. Kaiken kaikkiaan siis moninpeli on jokseenkin turha lisä, joka on ilmeisesti vain äkkiä lisätty peliin mukaan ilman kummoisia ideoita moninpelin hauskaksi tekemiseksi.

Graafisesti peli ei mitenkään hivele silmiä, mutta toisaalta silmäni eivät itke vertakaan peliä pelatessa. Se näyttää perushyvältä ilman minkäänlaisia erikoisia efektejä. Myös pelin äänipuoli on kovin köykäistä, mutta äänettömällä pelaaminen ei millään tapaa huononna pelikokemusta. Valikoiden musiikki kuitenkin jollain tapaa onnistuu iskemään suoraan kuulohermoihin, ja pelin pelaamisen jälkeen tuo tyylikäs musiikki soi tovin päässä.

Touchmaster 3 ei ole mikään mullistava elämys ja kaatuu jonkin verran omaan syvyydenpuutteeseensa, mutta onnistuu aina silloin tällöin ilahduttamaan. Se on kuitenkin DS:n parhaita minipelikokoelmia, joka sopii juuri matka- ja iltatekemistä etsiville. Suuria sessioita päivittäin tämän parissa ei kuitenkaan kukaan jaksa, joten paljon pelaamista kaipaavien kannattaa harkita vähintään kahdesti tämän pelin ostamista.