Toki Torin unohdetut seikkailut

Yksi WiiWaren nykyisen tarjonnan laadukkain peli on takuulla 900 Wii-pisteen hintainen Toki Tori. Tämä ei kuitenkaan ole keltaisen tipun ensimmäinen seikkailu, vaikka niin voisi ensin vahingossa luulla. Toki Tori tähditti saman nimistä peliä GameBoy Colorilla jo vuonna 2001. Wiin peli onkin remake tuosta unohdetusta laatutuotteesta. Moni kenttä on tuttu GBC-versiosta, mutta uusiakin on mukana. Itse en ole aikaisempaan osaan koskaan koskenutkaan, joten arvostelen tämän keltanokkana.

Pelin tarina on lajityypilleen uskollisena hyvin yksinkertainen. Toki Torin, vielä muna-asteella olevat, sisaret ja veljet ovat jostakin syystä levinneet pitkin maailmaa ja perheen esikoisena Toki Torin harteille jää munien kerääminen takaisin. Pelissä seikkaillaan neljässä eri maailmassa, joissa kussakin on visuaalisen ulkoasun lisäksi muitakin eroja. Jotkin kentissä olevista apuvälineistä löytyvät vain tietystä maailmasta.

Apuvälineitä on aina rajattu määrä jokaisessa kentässä. Joskus yhtä tai useampaa niistä on kuitenkin rajaton määrä, jolloin sitä voi luonnollisesti käyttää sen kentän ajan niin paljon kuin tahtoo. Apuvälineitä on muun muassa kuilun ylittämisen mahdollistava silta, vihollisen jäädyttävä ase ja teleportti, jolla Toki Toria voi siirtää muutaman ruudun haluamaansa suuntaan. Nämä apuvälineet ovatkin pelin pulmien rakennuspalikat. Kentän läpäisemisen kannalta onkin tärkeintä esimerkiksi käyttää siltansa oikeassa kohdassa ja jäädyttää oikea vihollinen oikeassa kohdassa. Yritys ja erehdys -kaava on aika vahvasti läsnä, mutta päättömällä uudelleen yrittämällä ei pärjää pitkälle. Kentän pulmia on oikeasti jäätävä pohtimaan.

Vaikka kenttiä onkin mukava määrä, olisi aina tällaisissa peleissä tilaa kenttäeditorille. Olisi ollut mukava suunnitella kenttiä ja sitten lähettää ne kaverille pähkäiltäväksi.

Muna vai kana?

Toki Torin ohjastaminen toimii pelkällä Wiimotella, mutta avuksi voi ottaa myös nunchukin tai classic-ohjaimen. Itse kallistuin pienen testisession jälkeen classiciin, koska tipun liikuttelu tuntuu loogisemmalta tatilla kuin osottelulla. Nunchukissa on tietenkin myös tatti liikuttamista varten, mutta muuten nappulat oli sijoiteltu jotenkin hassusti. Classicin ristiohjainta ei voi käyttää lainkaan, mutta itseäni se ei haitannut lainkaan. Ymmärrän kuitenkin, että jotkut ehkä olisivat tunteneet sen paremmaksi ohjausvaihtoehdoksi.

Musiikit ovat ulkoasun ohessa ihanan pirteät ja yllättävää kyllä osaltaan mieleenpainuvat. Jokaisen maailman tunnusmusiikki on tarpeeksi neutraali, että sen monituinen toistuminen ei ala ärsyttämään, mutta samalla tarpeeksi omaperäinen, että se jää mieleen. Yksi hyvän musiikin tunnuspiirteistähän on se, että kappaleen pystyy jälkeenpäin hyräilemään itsekseen.

Pelin lopetus ja lopputekstit ovat melko huvittavia. Lopetus on suoraan sanottuna ironinen ja lopputesteistä voi bongata kiitoslistalta hauskoja nimiä aina Cartmanista Pizza Di Mamaan. Yksi pieni mainitsemisen arvoinen seikka on myös Toki Torin päiväkirja, jota pelin päähenkilö lähettää kappaleen kerrallaan Wii Message Boardille pelin edetessä. Jokaisessa kirjeessa on pieni tekstin pätkä sekä mukava kuva, jonka voi halutessaan vaikka lähettää kavereilleen ihasteltavaksi.

Pelin hintalaatusuhde on täysin kohdallaan. Suosittelen Toki Toria lämpimästi kaikille pulmanratkonnan ystäville. Pelin pääsee läpi pelaamalla kaikki pakolliset tasot, mutta pulmavelhoille aukeaa joka maailman jälkeen myös tukku erikoisvaikeita kenttiä, joita ei läpäistäkään muutamalla yrityksellä. Pelin loppupuolella esiintyvät pakollisetkin kentät voivat kuitenkin olla jo liikaa joidenkin pelaajien kärsivällisyydelle. Kuten kaikissa hyvissä pulmapeleissä, on vaikean kentän läpäisyn jälkeinen tunne lähes sanoinkuvaamattoman ihana.

Pelityyppi: Julkaisu: Pelaajia: Julkaisija: Kehittäjä: Ohjaimet: Arvostelija:	Puzzle 20.5.2008 1 Two Tribes Two Tribes Wiimote (Nunchuck), Classic Liuhuparta

Toinen mielipide

Toki Tori on mukavaa esimakua, millainen hauska WiiWare peli voi olla. Pelissä on mahtavat grafiikat ja musiikit, mutta pelattavuus on hieman outo ja tönkkö. Harmittaa, etten voi Classic-ohjaimen d-padilla liikuttaa Toki Toria, vaan tarvitsen tattia 2D-pelissä! Lisäksi pelin vaikeus ärsyttää: Mokaa kerran, aloita kenttä alusta. Voin suositella peliä ainoastaan pulmapeleistä pitäville.

Itseasiassa todella mukava puzzle-peli, mutta pelaajaa ei mielestäni tulisi rankaista liikaa. Itse kun 10 kertaa jään jumiin kentässä, alkaa into todellakin menemään. Esim. Puzzle Leagueista tuttu ‘Back’ toiminto OLISI saattanut jopa toimia tässä: Aina kun painaisit jotain tiettyä nappia, peli hyppäisi takaisin siihen kohtaan, ennenkuin teit viimeisen muutoksen.

-Coldskull