Jos olet pelannut enemmänkin musiikkipelejä, olet saattanut panna merkille, että niissä ei ole ollut ainuttakaan The Beatles -kappaletta. Tämä on johtunut siitä, että he eivät ole lämmenneet pelifirmojen pyynnöille sisällyttää peleihin heidän tuotantoaan. Nyt syystä tai toisesta suostumus on kuitenkin tullut ja saatavilla on vain The Beatlesin kappaleita sisältävä Rock Band.

Yesterday

Peliä ensimmäistä kertaa pelatessa huomio kiinnittyy väistämättä loisteliaaseen ulkoasuun. Muiden soittopelien geneeristen grafiikoiden sijaan tässä on sarjakuvamainen ote. Bändin jokainen jäsen on helposti tunnistettavissa ja tyyli ei voisi edes oikein paremmin sopia The Beatlesille. Animointiin on myös panostettu kiitettävän paljon. Hahmot oikeasti soittavat juuri sen kappaleen, jota soitat — kitaristin sormet menevät oikeille kielille ja rumpalikin soittaa nuotilleen oikein. Vuorossa oleva laulajan suu liikkuu harvinaisen laadukkaasti, eikä tilaa parannukselle jää.

Tarinatilaa pelatessa aloitetaan bändin ensiesiintymisestä The Cavern Clubissa ja edetään keikoittain paikasta toiseen yleisön hurratessa. Yhtyeen viimeisinä vuosina se nauhoitti kappaleensa studiossa, joten pelikin lopettelee sinne. Tylsän studion kuvaamisen sijaan bändin jäsenet soittavat kappaleista tutuissa maisemissa keltaisesta sukellusveneestä aurinkoisiin kukkuloihin. Loppupään kappaleet voisivat mennä jo helposti oikeista musiikkivideoista ja välillä pelatessa jopa harmittaa, kun näytöstä ei ehdi ihailla tarpeeksi — silmienhän on aika tauotta tuijotettava vauhdilla rullaavaa nuottilistaa, jonka saa asetuksista toki piilotettua. Aikamoinen virtuoosi saa kuitenkin olla, jos muistaa koko kappaleen nuotit ulkoa.

Täältä se aurinko tulee.

Ideanahan näissä uudemmissa rytmipeleissä on melkoisen yksinkertainen. Kitaran otelautaa kuvaavassa ruudukossa liukuu pelaajaa kohti erivärisiä merkkejä, jonka saavuttaessa alareunan, kitaristi painaa toisella kädellä kitaran kaulalla olevaa, oikean väristä nappulaa, ja samalla toisen käden olisi tarkoitus näpäyttää kitaran kieltä kuvaavaa vipstaakkelia. Rumpali tietenkin lyö oikeaa rumpua kapulalla, ja solisti pyrkii laulamaan oikealla korkeudella. Vaikeaksi tämän tekee kaikenmaailman yhdistelmänuotit ja vaikeustasoittain tiheämpään tulevat nuotit. Helpoimmalla tasolla pelailu onnistuu keneltä vain, mutta expert tasolla vaaditaan nimensä mukaisesti jo kokeneempi näppäilijä.

Let It Be

Pelilevykkeellä on 45 kappaletta soiteltavana, joka on parisen kymmentä vähemmän kuin muissa uusissa musiikkipeleissä. Määrä tuntuu kuitenkin riittävältä, eikä se toisaalta ehdi toistamaankaan itseään, kuten monet muut vain yhden bändin kappaleita sisältävät pelit, sillä The Beatlessillä on tunnetusti hyvin erityylisiä kappaleita aina leppoisista rakkauslauluista psykedeeliseen rockiin.

Jos kappaleiden määrä alkaa silti syystä tai toisesta tuntumaan riittämättömältä, on netistä ladattavissa noin kolmekymmentä uutta kappaletta. Hinnat vaihtelevat parin sadan Wii Pointsin molemmilla puolilla riippuen kappaleen pituudesta. Sen verran kalliiksi lisenssit taisivat kuitenkin tulla, että pelin kautta ei voi soitella muiden Rock Band -pelien kautta ladattua musiikkia. The Beatlesin ladattuja kappaleita ei myöskään voi soitella sarjan muissa peleissä. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, että The Beatles: Rock Bandissä soitetaan sitten vian ja ainoastaan pelin nimikkobändin kappaleita. Kappaleiden lataaminen vaatii SD-kortin Wiihin.

Osa haasteista on valitettavasti läpäistävissä vain neljällä pelaajalla.

Uutuutena tämä Rock Band tukee jopa kolmen pelaajan lauleskelua yhtä aikaa kitaristin, basistin ja rumpalin soittelun lisäksi. Parhaimmillaan peliä voi siis pelailla kuusi pelaajaa, kunhan kalustoa on tarpeeksi. Peli tukee suurinta osaa markkinoiden musisointilaitteista, kunhan ne ylipäätään toimivat Wiin kanssa.

Mukana on myös kelpo nettipeli. Voit vain soitella kavereiden kanssa kappaleita yhdessä tai ottaa yhteen sattumanvaraisen vastustajan kanssa selvittääksesi, kuinka hyvä soittoniekka oikeasti olet. Näitä ei voi kuitenkaan millään tapaa suositella, jos on mahdollisuus pelailla saman television äärellä. Kanssakäyminen verkon välityksellä tapahtuu vain ja ainoastaan nuotein. Samassa huoneessa tunnelmaa nousee väistämättä helpommin.

Väreistä pulaa? Ei.

Help!

Vaikeustaso The Beatles: Rock Bandissä on hiukan muita vastaavia tuotoksia matalemmalla. Kaltaistani sunnuntaisoittelijaa tämä ei päässyt vaivaamaan kertaakaan, mutta koko elämänsä soittanut saa pelailla suoraan vaikemmalla vaikeustasolla ja läpäisee varmasti suurimman osan kappaleista huoletta ensimmäisellä kerralla. Toki seassa on vaikeampaakin kipaletta, mutta todellista haastetta “ammattilaisten” kannatta hakea toisesta suunnasta.

Pakko peliä on jostakin haukkua ja siinä astuukin kuvioon monet The Beatlesin suosikkikappaleet tai pikemminkin niiden puute. Yksikään arvostelun väliotsikoissa nimetty kappale ei ole pelilevykkeellä eikä ladattavana sisältönä mukana. Totta kai mukana on miellyttävä määrä ikivihreitä, mutta kyllähän joitakin väi vielä kaipaamaan. Viimeisin satsi kappaleita lataukseen saapui viime vuoden puolella, joten usko uusien saapumiseen on aika vähäinen.

Sanottakoot näin päätteeksi, että The Beatles: Rock Band on ehdottomasti kannattava ostos niin soitinten omistajille kuin musiikkipeleihin juuri tutustumassa oleville, jos Beatlesia sietää kuunnella. Netistä kätevästi ladattavat lisäkappaleet kustantavat vähäsen, mutta tuovat viihdepakettiin vielä kiitettävän tahkoamisen jälkeen lisäarvoa.