Kukapa ei muistaisi renessanssitaiteilijoiden mukaan nimettyä neljää mutanttininjakilpikonnaa ja heidän rotta-mestariaan. Mutta harvapa muistaa, että nyt on kulunut 26 vuotta siitä, kun konnat ensi kerran esiintyivät sarjakuvissa ilkeää Oroku Sakia, alias Silppuria vastaan. Ubisoft päätti viime vuonna juhlistaa kilpikonnien 25-juhlavuotta julkaisemalla pelin, jossa kaikki sarjalle tärkeät hahmot ottavat toisistaan mittaa.

Missä olen kokenut tämän ennen?

TMNT: Smash Up! näyttää ja kuulostaa samalta ja melkein onkin kuin Smash Bros. Eipä kai sitä muuta odottaisikaan, kun kehittäjinä on ollut suuri osa Brawlin kehittäjistä. Kontrolliskeemaa ja esineitä on muuteltu, ja hahmot sekä areenat on sijoitettu Turtles-universumiin, joten siinähän meillä on melkein uusi, valmis peli – hyvä peli se taas välttämättä ei ole.

Tätä peliä on melkein pakko verrata Brawliin, koska pelit ovat niin samanlaisia – samalla alueella kun nämä pelit kilpailevat. Oleellisin ero Brawlin ja tämän välillä kai on se, että Smash Upissa käytetään tavallista HP-järjestelyä ja HP:n laskemista Smash Brosin vahinkoprosenttisysteemin sijaan. Turtlet liikkuvat pelatessa Smash Bros -hahmoja sulavammin ilmassa ja hyppivät reilusti paremmin, aivan kuin painovoima olisi pienempi. Tämä johtaa parhaillaan kirjaimellisesti ilmassa taisteluun, kun seinästä voi aina ponkaista takaisin korkeuksiin kun on jo putoamassa maahan. Maassa toimiminen on hiukan tönkköä. Hahmon juoksemaan saaminen osoittautui vaivalloiseksi, kun ohjaussauvaa pitää tökätä kauhean nopeasti ääriasentoon jos haluaa juosta. Matalilla, lyhyillä hypyillä pystyi mielestäni liikkumaan paremmin ja kätevämmin (eli ei tarvinnut viittä kertaa tökätä tattia ja joka kerta päivitellä, että miksei hahmo juokse). Turtleilla on pelissään mukana myös erikoistemppu: hahmot voivat hypätä “seinähyppyasentoon” ja sitten suuntaamalla tatin vastaseinän suuntaan voi hahmo nopeasti ponnistaa ja loikata vastaseinälle taikka syöksyä salamannopeasti vastustajaa päin. Temppu on suhteellisen tehokas – itse ainakin useamman kerran huomasin toistelevani sitä – niin, ehkä liiankin tehokas.

Areenat ovat reilusti SSB:n vastaavia aktiivisempia. Esimerkiksi laivakentän laiva törmää hetken aikaa siinä pelattua jäävuoreen, ja kaikkien pelaajien on hypättävä läheisen valaan niskaan taistelemaan jos eivät halua hukkumalla kuolla. Japanilaishenkisessä linnoituskentässä linnake syttyy ajan myötä tuleen, eikä enää tietyille kentän alueille pääse (ellei välttämättä halua hyppiä ja kuolla lieskoihin…). Lopulta kentän katto myös sortuu ja taistelua voi harrastaa vain alemmassa kerroksessa – eli vastustajan sijaan saattaa myös joutua pitämään kentän “tekemisiä” silmällä. Areenoille myös putoilee sattumanvaraisesti laatikoita, terveyttä parantavia pitsoja, aseita ja kertakäyttöisiä superiskuja sekä monia muita apuvälineitä – kuten saattanee odottaa. Aseista löytyy muun muassa ninjatyylisten heittotähtien sijasta kunai-heittoveitsiä, ja sitten on tarjolla kaikkea epäninjamaista, kuten pommeja ja miinoja. Kertakäytettävät superiskut kattavat kaikenlaista aina maanjäristysvoimasta liekkihenkäykseen. Kyseessä ei siis ole mitään mullistavan luokan lisävoimia, vaan peruskauraa.

Pelissä on kaikkea mitä Smash Bros.:ista löytyy: Arcade Modeksi nimetty Classic Moden vastike, jossa on hakattava aina määrätty vastustaja; Mission Mode -nimellä kulkeva pelitila jossa haastematseja, jotka Smash Bros.:issa kulkivat Event Match -nimellä; Battle Royalissa taistellaan normaalisti tietokonehahmoja tai muita pelaajia vastaan. Lisäksi löytyy vielä pari (jopa) itse keksittyä pelimuotoa, mutta ne muistuttavat enemmänkin minipelejä kuin haastepelimuotoja.

Yhteyksiä Smash Bros.:iin löytyy Arcade Modesta aivan yllin kyllin.
Arcade Moden matsin alussa juontaja kailottaa monelle tuttuun tapaan esimerkiksi: ”Versus – Raphael and Donatello”. Erotakseen kuitenkin jotenkin on Smash Upin Arcadessa jopa tarina. Tarina kulkee mustavalkoisissa, piirretyissä, sarjakuvamaisissa välianimaatioissa, joihin tapahtumat on ovelasti sujautettu niin, että aina keskustelun loputtua seuraa pelattava taistelukohtaus. Tyylistä ei suone valitettavan, sillä se on itsensä Peter Lairdin, Turtlesien luojan, käsialaa ja tehty tavallaan tribuuttina 25 vuotta täyttävälle alkuperäiselle mustavalkosarjakuvalle.

Tarina on erittäin simppeli, mutta eipä sitä paljoa kaipaakaan monimutkaisempaa. Mestari Tikku järjestää kavereiden kesken harjoitusmielisen turnauksen, jonka voittaja saa mitä tahansa Tikun aarrekammiosta. Turnaus kuitenkin keskeytyy, kun Turtlesit kuulevat Fugitoidin hätähuudon. Tämä on jäänyt Silppurin vangiksi, ja eipä muuta vaadita, että konnat lähtevät tämän apuun ja opettamaan Silppurille vähän tapoja. Matkalla kalutaan viemärit, Manhattanin kadut ja muutkin kolkat Jalka-klaanin kaappaaman professorin perässä.

Juhlavuoden juhlistaja ei olekaan retro-henkinen?

Leonardo, Michelangelo ja muut hahmot mukailevat ulkoasuiltaan erittäin vahvasti vuoden 2007 animaatioelokuvan ulkonäköjään. Se kai on ihan ymmärrettävää. Vaatii huomattavasti vähemmän vaivaa kääntää elokuvassa käytetty April O’Neil pelihahmoksi kuin jos raapaisisi tyhjästä 80-luvun piirrossarjan tyylisen Aprilin. Elokuvassa samuraita leikkinyt April vain näyttää samanlaiselta atleetilta kuin tiukassa kumitrikoossa heiluva Metroidien Zero Suit Samus; se ei välttämättä ole siinä mielessä fanien mieleen kuin olisi pitänyt olla.

Jokainen hahmo hehkuu tietyssä värissä, joten omansa perässä on helppo kestää

Hahmokaarti sisältää paljon vuoden 2007 elokuvan hahmoja, kuten Raphaelin ja tämän alteregon, Yövartijan, erillisinä hahmoina. Muutamia hahmoja on 2003:n TV-sarjasta, mutta pelissä ei ole ainuttakaan vain 80-luvun TV-sarjassa esiintynyttä hahmoa, kuten Rocksteadyä tai Bebopia. Faneille – etenkin pienenä 80-luvun TV-sarjaa katsoneille – tämä saattaa olla aikamoinen pettymys. Hahmokaarti kun ei millään saavuta edes minun, hyvin pienen Turtles-fanin, odotuksia.

Perus Turtles-hahmojen lisäksi Ubisoft on tunkenut peliin käytettäväksi kolme, siis KOLME Raving Rabbidiä. Niille jotka eivät tiedä, niin Rabbidit ovat Raymanin spin-off sarjasta tuttuja slapstick-huumoria viljeleviä sekopäitä (kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa). Pelin Amerikka-julkaisun aikaan pelin keskustelufoorumi räjähti vihaisten Turtles-fanien huudoista, kun paljastui, että pelattavana on tavallinen Rabbid, Splinter Cell –pelien Sam Fisheriä esittävä Rabbid ja sitten vielä Ninja Rabbid, joka heiluu konnan kilpi selässään, otsanauha naamallaan ja katana kädessään. Lienee lähes turhaa mainita, mutta Raving Rabbitit ovat erittäin kehnoja hahmoja verrattuna Turtles-hahmoihin – niillä ei siis ole oikein mitään virkaa, vaan ovat ikään kuin nopeasti sutaistua täytesisältöä, jota on kehitelty kun tuotantoaika on ollut lopuillaan. Playstation 2 -versiossa näitä kolmea riesaa ei edes ole, mikä todella saa Rabbitit vaikuttamaan huonolta ja halvalta bonus-sisällöltä.

Ainoa osa-alue, jossa Smash Up kykenee pieksemään Brawlin, on Brawlin heikkokohta – nettipeli. Smash Up ei ollut läheskään niin tökkivä kuin Brawl netissä pelattaessa. Smash Upin nettipelissä on jopa mahdollista pelata turnajais-moodia tavallisten taistelujen lisäksi.

Smash Bros Brawlin mahtavan laajuuden ja sisällön rinnalla pikkuinen Turtles Smash Bros jää auttamattomasti isomman pelin varjoon. Pieni määrä sisältöä ei todennäköisesti monia houkuttele, kun Brawlin kaltaisen isomman ja lähes samanlaisen paketin saa sillä samalla hinnalla. Smash Uppi vaan ei saa itseään erottumaan pelkästään sillä, että se on Turtles, vaikka muuten onkin suhteellisen toimiva peli. TMNT: Smash Up jääkin siis varmaan vain vannoutuneimpien Turtles-fanien iloksi.

Pelityyppi: Julkaisu: Pelaajia: Julkaisija: Kehittäjä: HDTV: 50/60hz: Laajakuva: Arvostelija:	Taistelu 2.10.2009 1-4 Ubisoft Game Arts Kyllä Kyllä Ei Zant

Peli on saatavilla myös Playstation 2:lle mutta peleissä on muutamia eroja:

Pelattavat hahmot:
Wii-versio: 16
PS2-versio: 12
Online-moninpeli:
Wii-versio: On
PS2-versio: Ei
Kentät:
Wii-versio: 14
PS2-versio: 12
Hinta: (julkaisun aikaan)
Wii-versio: Noin 40 €
PS2-versio: Hieman alle 20€

Onko siis tuplasti isompi hinta nettipelin ja muutaman hahmon ja kentän arvoinen? Wii-version hinnalla saisi myös Brawlin tai vaikka Tatsunoko vs. Capcomin, jotka ovat molemmat niitä Wiin parhaimpia taistelupelejä.