Mikäpä olisi Nintendon konsoli ilman kunnollista Mario-peliä? Jo ensimmäisestä Nintendon konsolin julkaisusta asti jokaiselle Nintendon koneelle on tullut vähintään yksi aito Mario, ja tällä kertaa tämä vanha tuttu putkimiehemme lentää Wiin maailmaan. Tällä kertaa Mario ei seikkaile enää sienimaailmassa; Avaruus on nykypäivää!

I’m sorry, but the Princess is in another… Galaxy?

Pelin alussa Peach kutsuu Marion linnaansa tähdenlentojuhliin, koska haluaa antaa hänelle jotain. Koko pelin aikana ei selviä mitä hän haluaa antaa, mutta se on nyt sivuseikka. Mario lähtee juoksemaan iloisesti kohti Prinsessan linnaa, ja koko maailma on niin iloinen ja värikäs, täynnä avaruudesta pudonneita tähdenpalasia.

Kun Mario pääsee aivan prinsessan linnan viereen, tapahtuu jotain aivan ennennäkemätöntä: Bowser hyökkää ilmavoimien kera, ja kidnappaa Peachin jälleen kerran mukaansa. Lisäksi Bowser päättää ottaa pienen matkamuistonkin mukaan, ja nappaa koko linnan mukaansa. Mario tietenkin lähtee pelastamaan maailmaa tältä ilkeältä tuholta, mutta hänet lennätetään pois. Pian Mario herää aivan uudella galaksilla, mutta kuten arvata saattaa, prinsessa on jo kadonnut Bowserin kynsiin. Marion herättyä hänet kuitenkin toivotetaan tervetulleeksi uuteen galaksiin, ja hänelle kerrotaan, kuinka hän voisi pelastaa prinsessan. Itse prinsessan pelastaminen alkaa olemaan jo vanha vitsi, mutta tämä juoni sopii Mario peleihin täydellisesti.

Mario on saapunut galaksille, jossa asuu Luma nimisiä olentoja. Lumat muistuttavat todella paljon Marioista tuttuja voimatähtiä, mutta ovat hieman pyöreämpiä ja osaavat ainakin tässä pelissä puhua. Lisäksi Lumien lisäksi galaksilla asuu heidän ns. äitinsä, Rosalina, joka auttaa Mariota pelastamaan prinsessan. Tällä Rosalinalla on “mysteerinen” menneisyys, ja pelin aikana päästäänkin jopa lukemaan hänen elämäntarinaansa kirjan muodossa.

Jotain vanhaa, jotain uutta?

Mario Galaxyssa on yhdistetty loistavasti sekä vanhaa että uutta. Pelin fanit löytävät pelistä vanhoja vihollisia, vanhojen musiikkien remix väsäyksiä, voimatähtien keräilyä, perinteistä ohjattavuutta, sekä tärkeimmän: Oikean tuntuman.

Pelissä on kuitenkin yllättävän paljon myös uutta, ehkäpä enemmän uutta kuin vanhaa! Ennen 3D-Marioissa oli noin kymmenisen kenttää, joista jokaista tutkittiin perusteellisesti ja etsittiin esineitä, joilla avattiin uusia maailmoja. Galaxyssa kenttiä on useita, ja tähtiä on yhdessä kentässä 1-6 kappaletta. Pelissä on parisenkymmentä pientä planeettaa, jotka täytyy pelata vain kerran pelin aikana läpi, mutta nämä ovatkin pelin parhaimpia puolia. Koko pelissä näitä galakseja on noin 40 kappaletta.

Ennen kentät olivat vain yksi isoja alueita, joista todellakin tutkittiin joka ikinen nurkka. Mario Galaxyssa useimmat kentät ovat jaettu useisiin eri lohkoihin, joista lennellään toisiin lohkoihin vaivattomasti. Usein joudut tekemään erilaisia ns. pikkutehtäviä yhdellä lohkolla, ennen kuin pääset lentämään uudelle lohkolle maailmassa. Esimerkkinä voisi sanoa, että useilla tämmöisillä pikkuplaneetoilla joudut keräämään 5 eri tähden palaa (joista muodostuu tähti jolla voit lentää uuteen lohkoon), ennen kuin pääset lentämään uudelle osalle. Toki Super Mario Galaxysta löytyy myös muutama iso kenttä, jotka muodostuvat ainoastaan yhdestä isosta alueesta. Koko peli ei ole pelkkää asteroidelta toisille juoksemista, vaan välillä täytyy pysyä ihan maan pinnalla.

Mario Galaxystä löytyy kenttiä jokaiselle. Tuttuun tapaan kenttiä löytyy niin nurmialueita, laava-alueita, jääalueita, lelualueita (täynnä erilaisia mielenkiintoisia leluja), ja muuta klassista. Itse kenttäsuunnittelu on ehkäpä parasta, mitä on koskaan nähty missään. Jokainen kenttä paranee edellisestään, ja kentät ovat täynnä erilaisia “leluja” ja välineitä, joita ei kovin paljoa 3D-tasohyppelyissä olla nähty.

It’s-a-me, Mario!

Marion ohjattavuus voi tuntua varsinkin Super Mario 64:n jälkeen aluksi hieman tönköltä, mutta loppupeleissä Marion ohjaus on todella tarkkaa. Mario osaa tuttuja liikkeitä jo edellisiltä vuosiltaan, eli Mario osaa hyppiä eri tavoilla. Joskus Mario saattaa pärjätä pelkällä normaalilla hypyllä, joskus ehkä tarvitaan kaksoishyppy, ja joskus ehkä jopa kolmoisvoltti. Mikäli vauhtia ei ole tarjolla kolmoisvoltin tekemiseen, Mario voi myös tehdä takaperin kuperkeikan, joka heittää Mariota melko korkealle. Lisäksi Mario osaa tuttuun tapaan tehdä myös erittäin pitkän hypyn sivusuunnassa, jolla ylittää rotkoja helposti.

Tässä pelissä Mario ei osaakaan tehdä enää mitään tuttuja hyökkäyksiä. Pelissä on vain yksi muu tapa piestä vihollisia kuin hyppiä niiden päällä. Wiimotea heiluttamalla Mario heilauttaa käsiään ympäri voimakkaasti, ja tämä onkin Marion ainoa hyökkäys. Tällä hyökkäyksellä Mario pystyy tekemään myös kaikkea muutakin, kuten esimerkiksi kiertämään erilaisia ruuveja kentissä.

Lisäksi Galaxyssa on mukana vanhoista Marioista tutut erikoiskyvyt. Pelin aikana Mario saa kerättyä erilaisia esineitä, joilla hän sitten voi muuttua hetkellisesti toisenlaiseen muotoon. Heti pelin alussa mukana tullut Bee Mario on hieno idea. Mario muuttuu mehiläiseksi ja osaa sitten lennellä ympäri isoja kenttiä, mutta vain lyhyen ajan verran. Lisäksi pelistä löytyy myös muita kykyjä, kuten vanhoista peleistä tuttu Fire Mario. Tietyt muodot loppuvat kun aika loppuu, mutta esimerkiksi mehiläisenä olo päättyy siihen, jos ottaa vahinkoa vastustajalta tai putoaa veteen. Näiden ominaisuuksien lisäksi pelistä löytyy myös pari muutakin kykyä, kummitusmuoto, Ice Mario, Spring Mario ja sitten tietenkin kuolematon Mario. Kummitus osaa lennellä ilmassa ja muuttua näkymättömäksi, mutta ei kestä vettä eikä valoa. Spring Mario on iso jousi, jonka päänä on kuitenkin Mario. Tässä olomuodossa on vaikea liikkua, mutta korkeita hyppyjä saa helposti! Nämä lisämuodot tuovat peliin mukavasti vaihtelua, ja ovat varsinkin loistavasti toteutettuja.

Lisäksi Wiimoten kohdistinta käytetään hyväksi pelin aikana. Wiimotella voidaan ruudusta napata pieniä tähdenpaloja viemällä Wiimoten kursori niiden päälle. Kun olet keräillyt näitä pieniä tähdenpaloja, voit ampua niitä peliruudulle minne ikinä haluat. Voit tällä keinolla esim. tainnuttaa vihollisia, tai syöttää nälkäisiä otuksia näillä paloilla.

Pelissä on myös kaksinpelimoodi, jossa toinen pelaaja auttaa ensimmäistä pelaajaa keräilemällä näitä tähdenpaloja ja ampumalla niitä, kun taas ykköspelaaja kontrolloi Mariota aivan yksin. Ykköspelaajakin voi toki kerätä näitä tähdenpaloja kaksinpelin aikana kohdistimen avulla, eli toisinsanoen kaksinpelissä molemmat voivat keräillä tähdenpalasia. Tuntuuko oudolta ja vaikealta ohjata Mariota, ja samaan aikaan kohdistinta? Mutta älä huoli, se ei ole vaikeaa, vaan itse asiassa todella hauskaa.

Tähdelliset minipelit

Yksi Mario Galaxyn hauskimmista puolista on kuitenkin sen minipelit. Pelissä on kolmea erityyppistä minipeliä: Tasapainottelu pallon kanssa, kuplan puhaltamista maaliin, ja surffailua. Kaikissa näissä käytetään ainoastaan Wiimoten ominaisuuksia hyödyksi. Tasapainottelussa Mario hyppää pallon päälle, ja joudut ohjaamaan palloa Joystickin tyylillä. Koko ohjain on vain yksi iso tatti. Parasta näissäkin on kenttäsuunnittelu, ja varsinkin todella hauska musiikki juurikin tässä tasapainottelussa. Loistava ohjattavuus + kenttäsuunnittelu + musiikki = ehkäpä pelin parhain osa.

Kuplan puhaltamisessa ei ole mitään mullistavaa. Mario hyppää kuplan sisään, ja sitten Wiimotella siirrät kohdistinta oikeaan kohtaan, ja painat A:ta, niin se puhaltaa ilmaa juuri siinä kulmassa, missä kulmassa pidät kursoria. Näissä joudut pujottelemaan erilaisten labyrinttien sisällä, joka on myös erittäin hauskaa. Ehkäpä mielenkiintoisin minipeli on kuitenkin surffaus. Ohjaat surffilautaa Wiimotea kääntelemällä, ja sitten yrität siinä päästä oikeasti vaikeita kenttiä läpi putoamatta rotkoon. Tärkein sanoma on kuitenkin se, että kaikki pelin kolme minipeliä ovat todella huolellisesti tehtyjä, ja todella hauskoja pelata.

Mutta jottei koko arvostelu olisi pelkkää kehumista, niin Galaxyssa on mukana myös muutamia vesikohtia, valitettavasti. Jotenkin tuntuu, että ainoa osa koko pelissä, joka olisi tarvinnut hiomista, on vesikohdat. Mario osaa uida veden alla, mutta se on hidasta ja tönkköä vaikka mitä tekisi. Kamerakin seuraa näissä vesikohdissa todella huonosti, ja vedenalainen kenttäsuunnittelu pettää.

120 tähteä, mitäpä muutakaan?

Pelin perusidea on kuitenkin sama kuin esimerkiksi Super Mario 64:ssa. Marion täytyy kerätä voimatähtiä, jotta saisi avattua uusia galakseja, ja näin ollen lopuksi pääsisi pelastamaan prinsessan. Pelin läpäisemiseen tarvitaan vain 50 % voimatähdistä, joka on omalla tavallaan typerää, koska peli näyttää todellisen vaikeusasteensa vasta 60 tähden jälkeen. Koko pelissä voimatähtiä on 120, joka on melko suuri määrä. Voimatähtiä Mario saa yhä samalla tavalla: Tekemällä erilaisia tehtäviä erilaisissa kentissä. Toisin sanoen pelissä on 120 erilaista tehtävää, sekä lyhyitä että pitkiä. Galaksien tehtävät ovat parantuneet huomattavasti vanhoista Marioista. Ei ole enää tehtäviä jotka ärsyttäisivät, eivätkä tähdet ole lainkaan liian piilossa, vaan tähdet löytyvät pakosti, kunhan vain seuraa yhtä ja samaa reittiä.

Pelin vaikeusaste on keskivertoa helpompi. Pelin ensimmäiset 50 tähteä menevät juoksulla, eikä kuolemisia tule kovilla pelaajilla oikeastaan nimeksikään. Vasta viimeisien tähtien keräily alkaa tuomaan haastetta peliin, eikä peliä voi sanoa ainakaan liian helpoksi. Ainoastaan pelissä olevia välipomoja voisi sanoa kyllä aivan liian helpoiksi, joka laskee pelin täydellisyydentuntua hieman. Mutta, kun pelin viimeisen pääpomon läpäisee ensimmäisen kerran, jokaiseen suurempaan kenttään ilmestyy uudenlainen tehtävä, joka vaatii pelaajalta jo melko paljon taitoa. Näiden tehtävien jälkeen on typerä enää peliä huippuhelpoksi väittää!

Visuaalinen toteutus

Super Mario Galaxy ottaa irti kaiken Wiistä. Grafiikka on ehdottomasti kymppiluokkaa, ja jokainen alue on siististi sommiteltu. Kaikki planeetat ja objektit ovat oikein nättejä, ja peliä on todellakin nautinto pelkästään katsoa. Mario Galaxyssa ei olla panostettu grafiikassa ainoastaan toisiin osiin, koska pelin grafiikallinen mahtavuus näkyy aivan joka puolella. Viholliset, seinät, vesi, ja kaiken minkä osaat kuvitella, on tehty kauniisti mutta varmasti. Lisäksi musiikki on myös ehdotonta kympin ainesta. Tässä pelissä on todellakin panostettu myös musiikkiin. Pelistä löytyy useita vanhoja kappaleita menneiden vuosien varrelta, mutta uudet kappaleetkin ovat täyttä helmeä. Ääninäyttely ei ehkä ole kuitenkaan kympin arvoista. Pelin dialogeissa kukaan ei puhu mitään, ainoastaan teksti näkyy pohjalla. Välillä dialogien kohdalla saattaa kuulua jotain epämääräisiä “ok”-tyylisiä huudahduksia, mutta itse ääninäyttelyä pelistä ei edes löydä.

Tuomio

Super Mario Galaxy on miltei täydellinen peli. Peli on pitkä, uudelleenpeluuarvo on pilvissä, visuaalinen toteutus on ennennäkemätöntä, ja kenttäsuunnittelussa ei ole mitään moitittavaa. Super Mario Galaxyssa on todella paljon uutta, mutta myös paljon vanhaa. Mario Galaxy on vähintäänkin tämän vuoden paras peli, mutta Galaxya voisi myös helposti väittää parhaaksi Mario peliksi – koskaan.