Siinä sitä sitten on, klassista 2D-räiskintää WiiWare-pelille korkeatasoisella grafiikalla ja kolmella ohjainvaihtoehdolla varustettuna – “Moni kakku päältä kaunis” -tapauksiako?

Suppea sisältö toden totta on Star Soldier –sarjan uusimman osan ”heikoin lenkki”. Jotta kaikki oleellinen pelistä tulee kokeiltua, kuluu noin kymmenen minuuttia – tässä vaiheessa kyllästyminen iskee, ellei saa pelin ideasta kiinni. Kolme pelitilaa jakautuvat seuraavasti: 2 minuutin moodi, 5 minuutin moodi ja Quick Shot, joka nimensä mukaan on nopea – kestoa kokonaiset kymmenen sekuntia. Kuten käy ilmi, niin kaikki kolme pelitilaa on rajattu aikarajalla. Se saa ainakin omalla kohdallani pelaamisen tuntumaan rajoitetulta ja suppealta. Aikaraja ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole kovin suuri ”numero”, sillä kentän läpäisee aina niin, että jäljelle jää loppupomon hoitelemiseen kuluvat puoli minuuttia.

Siinäkö se?

Pääasiassa pelin pelaaminen etenee niin, että pelaaja pelaa kenttää eteenpäin mukana lipuvan ruudun perässä tietyn matkaa, riippuen aikarajan suuruudesta, kunnes törmää lopussa lymyävään loppubossiin, joita on kaikkiaan kaksi kappaletta. Matkanvarrella keräillään vaaleanpunaisiin palloihin kätkettyjä aluksenpäivityksiä ja sinisistä palleroista saatavia suojuksia. Tuhoamalla mahdollisimman paljon viholliskätyreitä ja muita objekteja sekä keräämällä keltaisia palleroita saadaan pisteitä, jotka määrittävät pelaajan suorituksen laadun.

Laajakuvaruudulla pelatessa näytön vasempaan laitaan ilmestyy palkki täynnä turhaa tietoa

Star Soldierin syvempi idea kietoutuukin Wi-Fi Connectionilla toimivan tulostaulukon ympärille. Sieltä jokainen voi katsoa parhaimmat tulokset kautta maan ja selvittää sitten, onko mahkuja päästä kärkipelaajien joukkoon. Ainakin omalla kohdallani maailmanlaajuiset ennätykset tuntuivat niin suurilta paloilta haukattavaksi, että rimaa oli pakko laskea. Isompi ilo oli se, että minulla oli ”jänis”, joka kilpailutti ihan tarpeeksi siinä samalla sohvalla.

Jos piste-ennätysten teko ja niillä kilpaileminen ei tuota minkäänlaista mielihyvää, kyllästyy peliin siinä viidessätoista minuutissa ja sitten se onkin valmis poistettavaksi Wiin muistista muiden tilaavievien WiiWare-pelien tieltä. Muussa tapauksessa Star Soldier R on ihan mukavaa avaruusräiskintää siksi aikaa, kunnes pelin kentät muistaa niin hyvin ulkoa, ettei edes kehtaa pelata niitä. Noin kymmenen kentän valikoimalla olisi Star Soldierin elinikä pidentynyt kummasti ja se olisi saattanut ollakin näiden 800:n Wii Pointsin arvoinen.