“Tuo ei voi mitenkään olla hyvä”, “Pelkkä huono kopio Mario Karteista”, “Mario Kart Wii riittää aivan mainiosti”. Näin ovat raikuneet suomalaisten kommentit erinäisillä sivustoilla. Myös minä itse olin skeptikkojen joukossa. Miten Sonic & SEGA All-Stars Racing voi pärjätä Mario Kart Wiin kaltaista tuotosta vastaan? Jo julkaisusta asti Mario Kart Wiitä hakanneena päätin kuitenkin ottaa kyseisen markkinoille tunkeutujan suurennuslasini alle.

Vaikka itseäni hävettääkin myöntää, SEGA:n kaahailupeli onkin yllättävän hyvä. Aluksi saattaa ajatella, että moisen nimihirviön taakse kätkeytyy tylsiä SEGA-hahmoja ja keskinkertaista ajelua. Viimeistään nyt tajuan, että ennakkoluulot ovat pahasta, ja että kaikkea kannattaa aina ensin kokeilla ennen tuomitsemista.

Moottoripyöriä ja autoja - kuulostaa tutulta

Sonic & SEGA All-Stars Racing sisältää sekä mopoja että autoja. Jokainen ajoneuvo käyttäytyy hieman eri tavalla, ja ratakohtaisesti tulee harkita, mihin menopeliin turvautuu. Prätkät käyttäytyvät keulimista lukuun ottamatta samalla tavalla kuin autot, joten siinä missä MK Wiissä moottoripyörillä oli selkeä etu, ero autojen ja pyörien välillä on tässä pelissä erittäin minimaalinen. Joka tapauksessa kaksi valintaa erottuu Wii-versiossa edukseen ja ylitse Dr. Eggmanien ja Billy the Egg Hacthereiden: Shadowin prätkä ja Sonicin auto.

Kisoissa ajoneuvolla ei niinkään ole väliä, mutta maailmanlistoille aika-ajoissa mielivät joutuvat valitsemaan kuskiksi lähes poikkeuksetta Shadowin tai Sonicin. Ei ole myöskään mahdollista käyttää Sonicilla Shadowin prätkää tai Shadowilla Sonicin autoa: ajoneuvot ovat hahmokohtaisia, joten pelkästään hahmon valinnalla on väliä. Toisin sanoen mopojen ja autojen eroavaisuudet on onnistuttu tasapainottamaan, mutta hahmojen väliset erot eivät pidemmän päälle ole balanssissa. Tämän vuoksi aika-ajojen top-listat ovatkin täynnä Sonicin ja Shadowin naamatauluja.

Valo langettaa varjon Shadowin taakse.

Driftaaminen on hyvinkin erilaista kuin Mario Kart Wiissä. Tuntuma ja luisumaan lähteminen poikkeaa huomattavasti: oikeastaan voidaan puhua Mario Kart: Double Dash!!:n pelimekaniikasta. Tämän vuoksi "sneikkaaminen" palaa jälleen kuvioihin, juuri kun Nintendo oli onnistuneesti kitkenyt sen pois Mario Karteista. Luisuminen poikkeaa kuitenkin myös Double Dashin vastaavasta siten, että miniturbo tulee MK Wiin tyyliin odottamalla, joskin sekä mopoilla että autoilla on mahdollista saada kolmen eri asteen lisävauhti.

Tervetuloa vauhdikkaisiin ja "esinespämmittömiin" kisoihin

Ajaminen Sonic & SEGA All-Stars Racingissä on erittäin vauhdikkaan oloista. Sneikkaamisen palattua miniturbojen hankkiminen on erittäin tärkeässä osassa. Käytännössä jokainen rata kulkee samalla kaavalla: alussa hankitaan turbo painamalla A pohjaan oikeaan aikaan, sneikataan suorat ja driftataan mutkat jyrkästi. Joissain radoissa on myös hyppyreitä, ja ilmalentojenkin aikana pidetään temppuja tekemällä huoli siitä, että melkoinen vauhti pysyy yllä myös laskeutumisen jälkeen.

Vaikka osa S&SASR:n esineistöstä on selvästi kopioitu Mario Kart Wiistä, niiden vaikutus ei ole kovin suuri. Kengillä saa lisävauhtia, vihreät nyrkit ovat kuin vihreitä kilpiä ja henkilökohtainen All-Stars Move puolestaan on melkein kuin bullet bill, kuitenkin sillä erotuksella, että hahmoa voi myös ohjata superliikkeen aikana.

Esineiden vaikutus on melkoisen pieni. Yksinpeliä pelatessa pelin vaikeus perustuu lähinnä yhteen esineiskuun ja vastustajien älyttömän kovaan kuminauhatekoälyyn - useimmiten yksi kilpailijoista pääsee jotenkin roikkumaan kannoillasi ja pysyy jopa perässä erittäin hyvin, vaikka ajaisit lähes täydellisesti. Voitto on kuitenkin usein taattu, mikäli onnistut säästämään esimerkiksi suojakilven: yksikään esine ei saa sinua pudottamaan suojaa, ja esinettä voi säilyttää niin kauan kuin vain mahdollista, kunnes se pitää aktivoida ohjukselta suojautumista varten. Esineiden pieni vaikutus onkin äkkiä kääntynyt huonoksi asiaksi. Peli ei ole ollenkaan niin mielenkiintoinen ja hauska kuin Mario Kart Wii. Vasta nyt sen tajuaa, kuinka ihana ja kaunis asia oli tulla esineiden raiskaamaksi, vaikka sitä usein tulikin kiroiltua.

Varo Tails! Raketti on hännilläsi!

Graafisesti peli ei ole kovin häkellyttävää, mutta voittaa osittain niukasti Mario Kart Wiin. Niukka voitto kaatuu kuitenkin siihen, että peli pätkii välillä ja ruudunpäivityskin on alhainen. Maisemat ovat kuitenkin kauniita, mikä korostuu kaiken vauhdinhuuman keskellä.

Tarjoaa pelattavaa myös yksinäisille susille

Kaikki Mario Karteista tutut moodit on heitetty mukaan soppaan. Grand Prix tarjoaa jopa kuusi erilaista cupia kolmella eri vaikeustasolla. Nopeus ei vaihdu eri vaikeustasojen välillä, vaan lähinnä pelaajaan kohdistuvien esineiden määrä lisääntyy ja kuminauhatekoäly pingottuu kireäksi kuin viulunkieli. Kukin cup sisältää neljä rataa, joten peli tarjoaa yhteensä 24 täysin ennennäkemätöntä rataa erilaisissa SEGA-aiheisissa maisemissa.

Time trial -moodi on mahtava. En olisi ikinä uskonut pitäväni aika-ajoista missään pelissä, sillä aiemmissa Mario Karteissa aika-ajot ovat jääneet kovin vähälle tylsyyden vuoksi. Sonic & SEGA All-Stars Racing on kuitenkin aika-ajojen osalta tyystin erilainen: ainoastaan yhden kierroksen aika merkitsee. Hyvän ajan saaminen vaatii siis vähemmän kärsivällisyyttä sen sijaan, että pitäisi huolitellusti ajaa kolme kokonaista kierrosta. Yhtä kierrosta varten annetaan aina yksi kenkä, jonka antama lisävauhti vastaa kolmannen tason miniturboa. Toisin kuin Mario Kart Wiissä sienet ovat tärkeitä, kengillä on hyvin pieni rooli. Niiden avulla oikaiseminen ei helpotu millään tapaa, ja oikeaoppinen käyttö on käytännössä sitä, että osaa ylläpitää vauhdin oikeassa vaiheessa rataa.

Time trial onnistuu vangitsemaan pelaajan paikoilleen jopa pariksi tunniksi yhden radan äärelle, ja jostain syystä samaa rataa jaksaa pelata yhä uudelleen ja uudelleen, kierros kierrokselta. Time trialia kannattaa pelata netissä, jotta pääsee mahdollisesti maailman kolmenkymmenen parhaan ajan joukkoon. Jopa hieman huonommat pelaajat pääsevät siis viimein loistamaan, siinä missä Mario Kart Wiissä on ainoastaan TOP 10. Huonojakin puolia S&SASR:n time trialissa on: "continental top" -listaa ei näe millään, ja välillä nettiyhteys katkeaa, jolloin huonolla tuurilla pelaajalta voi kadota ennätysaika bittiavaruuteen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että arvostus peliä kohtaan laskee roimasti, kun alla on erään radan Suomen ennätys ja netti yhtäkkiä katkeaa. Miksei peli voisi antaa jatkaa rataa loppuun ja tallentaa ennätysaikaa? Lisäksi pelimekaniikka eroaa eri alustojen välillä sen verran, että siinä missä XBOX360:llä on mahdollista driftata Shadowilla suoraan, jokainen ajoneuvo kääntyy Wii-versiossa aina vähitellen luisun suuntaan, mikä on harmillista.

Otahan iisisti, Amigo.

Peli sisältää myös yllättävän koukuttavan tehtävämoodin. Tehtäviä on 64 erilaista, ja uusia saa avattua aina, kun saa jostain läpäisemättömästä missiosta vähintään A-rankin. Useat tehtävät ovat jopa mielenkiintoisia ja tarjoavat oivallista vaihtelua itse kisaamiseen. Toisaalta osa tehtävistä on järjenvastaisesti täyttä kisaamista Grand Prix -tyyliin, mutta ratoja pelataan vain kolme. Itse en ainakaan olisi kaivannut tehtävien keskelle tuiki tavallista kisailua. Jaksoin yrittää jokaista tehtävää yhä uudelleen ja uudelleen etenemättä seuraavaan tehtävään ilman AAA-rankia, joka on paras mahdollinen. Tämä kertoo vain sen, että tehtävät ovat hauskoja ja paikoin haastavia. Useimmat missiot pääsee läpi kuitenkin jo ensimmäisellä kerralla, kun taas muutaman rinkulan-keräys-tehtävän vaikeustaso perustuu vain ja ainoastaan jonkin hahmon, kuten Ulalan, kömpelyyteen. Eikö se ole jonkin hahmon huonouden myöntämistä, jos kömpelyys tekee tehtävästä vaikean?

Myös moninpelaaminen on mahdollista sekä netissä että offline-tilassa. Moninpeli ei eroa grand prix’sta juuri millään tavalla, joskin huoneen isäntä saa päättää erinäisistä asetuksista kuten esineettömyydestä ja kierrosten lukumäärästä. Moninpelaaminen ventovieraita vastaan ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä, mutta kavereiden kanssa se on hauskaa.

Shoppailemaan!

Pelissä on myös selostaja, joka alkaa kaikessa yksitoikkoisuudessaan vain ärsyttämään. “Sonic wins and what a guy he is!” kummittelee päässä vielä illallakin, eikä selostajan ääni itsessääkään ole kovin hääppöinen. Kuulostaa aivan äijältä, jota kuristetaan samalla, kun hän puhuu. En tosin yhtään ihmettele, vaikka joku häntä vähän kuristaisikin. Onneksi selostuksen voi ottaa pois päältä, jolloin voi keskittyä täysin ratojen osittain hyvään musiikkiin.

Knuckles rientää pää kolmantena jalkana.

Mitä enemmän ajat, sitä enemmän saat rahaa. Rahalla puolestaan voi ostaa uusia kuskeja, musiikkia ja ratoja. Avattavat härpäkkeet eivät siis aukea saavutuksilla, vaan ajamalla ansaittu raha puhuu. Ei ole kovin palkitsevaa mennä silloin tällöin kauppaan hankkimaan lisää sisältöä painamalla A-näppäintä muutamaan kertaan. Kun peli kerran asettaa myös 50 eri haastetta, osan avattavasta sisällöstä olisi voinut laittaa avattavaksi haasteita suorittamalla. Haasteisiin puolestaan lukeutuu esimerkiksi sellaisia hauskuuksia kuin kisan voittaminen maaliin peruuttamalla ja kolhuitta ajaminen.

Avattavaa on kaikkiaan kovin vähän, ja ostetut hahmot jäävät käytön osalta hyvin vähälle, sillä Sonicin ja Shadowin ylivoimaisuus on tosipelaajalle selvää lähes alusta alkaen. Ainoa syy käydä kaupan puolella on musiikkien avaaminen, jotta biisit eivät ala kyllästyttää, ja jotta voi lopulta ostaa ratoja, joita voi pelailla time trialissa. Lisäksi omalle “ajokortilleen” voi ajamalla hankkia kultatason. Sen saavuttaminen ei kuitenkaan palkitse muulla tavalla kuin siten, että alkuruudussa lisenssiä valitessa kortti on kultainen.

Jos pidät Mario Kart Wiistä ja kaipaat vaihtelua, menehän sinäkin jo shoppailemaan. Pelaaminen ei välttämättä ole yhtä hauskaa ja jännittävää, mutta S&SASR onnistui tosiaan tekemään yhden asian paremmin kuin MKWii: aika-ajot. Suosittelen peliä myös muille ajopelien ystäville ja etenkin satunnaispelaajat saanevat pelistä varmasti paljon irti. Kaahailupeliä etsivien ja sellaista ilman olevien ja näiden kahden välillä pähkäilevien kannattanee kuitenkin kääntyä Mario Kart Wiin puoleen, joka miellyttää suuremmalla varmuudella.

Pelityyppi: Julkaisu: Pelaajia: Julkaisija: Kehittäjä: HDTV: 50/60hz: Laajakuva: Arvostelija:	Ajopeli 26.2.2010 1 - 4 SEGA Sumo Digital Kyllä Kyllä Kyllä Koivari

Toinen mielipide

Itse olen pelannut pelin Xbox 360 -versiota, joten en voi kertoa mielipiteitäni kuin suunnittelupuolen asioista. Pelissä on hieman alle 30 rataa, joka on minusta liian vähän, kun ottaa vielä huomioon, että useat radat ovat toistensa ns. "klooneja". Eli samalla teemalla, samoilla taustoilla mennään, eli kyseessä on kuin saman maailman toinen kenttä. Puolustukseksi sanottakoon, että radat ovat kuitenkin todella hauskoja.

Minua ärsyttää, että kaikki Sonicin kentät on suoraan otettu Sonic Heroesista. Miksei vaikka alkuperäisestä Sonicista jotain, tai vaikka Adventureista? Mieluummin vaikka Unleashedista!

Pelissä valittavat hahmot ovat kivoja, paljon kivempia kuin Mario Kartissa. Kehtaan pelata usealla hahmolla, varmaan ainakin kymmenellä eri, kun taas Mario Kart Wiissä pelaan aina vaan yhdellä ja samalla.

Kaikki musiikit on myös ryöstetty röyhkeästi muista Segan peleistä, ja vihaan Sonic Rushin musiikkeja. Kun olen ne ostanut Sega-kaupasta, en saa kytkettyä niitä enää mitenkään pois. Pitäisiköhän aloittaa uusi tallennus? Noh, mukana on todellakin hassu selostus, joten se pelastakoot (yeh). Se kuitenkin rupeaa toistamaan itseään ajan myötä, kun erilaisia kommentteja ei loppupeleissä niin paljoa ole.

Olin melko negatiivinen tässä mielipiteessäni, mutta sanotaan tähän näin: rakastan itse peliä. Kutakuinkin. En tiedä miten Wii-version pelattavuus toimii, joten en voi siitä väitellä tässä. X0-version yksinpeli kuitenkin iski minuun paljon kovemmin kuin Mario Kart Wiin vastaava. Moninpelinä Mario Kart on kuitenkin kuningas.

-ColdSkull