Näin ollen käynnistyy uusi spesiaali NintendoClubin historiassa. Tällä kertaa minä, eli ColdSkull aka Coldi, keskityn joka toinen viikko (tavoitteena) johonkin Sonic the Hedgehog -sarjaan liittyvään. Luonnollisesti useimmat liittyvät myös Nintendoon, ja tavoitteena olisikin saada edes hieman tietämätöntä haukkua pois. Todennäköisesti en kuitenkaan tule onnistumana tavoitteessani. Muistutus käyttäjille, että nämä spesiaalit eivät ole arvosteluja.

Kaiken alku

Aloitan siilispesiaalin Sonic Adventure 2: Battlella, joka julkaistiin kuusi päivää GameCuben julkaisun (11.05.2002) jälkeen täällä Euroopassa. Alun perin peli julkaistiin Segan Dreamcast -pelikonsolille, mutta Dreamcastin kuoltua koitti Sonicin aika siirtyä 3rd party hahmoksi muille peliyhtiöille. Tähän mennessä Sonic Adventure 2 on ainoa 3D-Sonic, jota ei ole julkaistu millekään muulle kuin GC:lle ja Dreamcastille. Harmi sinänsä, onhan tämä sentään se paras 3D-Soniceista, ja remaken hankkisin ilomielin. Sonic Adventure 2: Battle ei ole siis remake alkuperäisestä SA2:sta, enemmänkin Sonic Adventure 2, versio 1.1.

Itse ostin koko GameCuben kyseisen pelin takia. Olin katsonut Internetistä videoita pelistä, ja koko peli oli täyttä voittoa jo pelkästään niiden perusteella. Oolala mikä grafiikka, mikä animaatio ja hyökkäykset! Kun lopulta yli puolen vuoden säästämisten jälkeen sain itselleni GameCuben ja tämän pelin, oli sieluni myyty lopullisesti.

Koko tämän alun aikana ehti saamaan jo upean kuvan pelistä; Ensinnäkin, vielä vuonna 2002 en ollut juurikaan ääninäyteltyä peliä kuullut. Ei, en syytä sitä, etteikö peleissä olisi ääninäyttelyä ollut. Nintendon omilla peleillä se ei ole vaan tavallista, joten siksi tämäkin tuli minulle melko yllätyksenä. Mikä parata, tämä peli tekee ääninäyttelyn yllättävän hyvin (toisinkuin uusimmissa Sonic-peleissä…), joten mikäs siinä. Mahtavaa. Lisäksi pitkä ja kunnollinen pelin sisällä oleva animaatio oli vielä hyvin harvinaista itselleni. Tämä todellakin tuntui nextlast-geniltä. <3

Tärkeintä kuitenkin oli itse pelattavuus. Koko peli lähtee siitä, kun Sonic loikkaa lentokoneesta pois ja lautailee hieman kaupungin kaduilla. Lopulta Sonic heittää laudan pois, ja seikkailu alkaa siitä vasta kunnolla. Heti pelin alussa huomaa, miten vapaata kaikki on, vaikka tavoite onkin vain päästä maaliin. Seinillä voi juosta jos vauhtia on tarpeeksi, viholliset voi joko tappaa tai juosta ohi, ja reittejä on useita mistä valita. Noh, ensimmäisessä kentässä ei ole juuri lainkaan valinnanvaraa reitissä, mutta muissa sitten. Mutta jätän tähän nyt ainakin hetkeksi omat fiilikseni, ja rupean kertomaan tarkemmin miten kaikki toimii.

Ei pelkkää tasoloikkaa

Sonic Adventure 2: Battlea on mahdoton kuvailla yhdellä sanalla. Sonic ja Shadow pelailevat omaa poliittista peliään juoksemalla kentän alusta aina maaliin saakka, mutta tietenkään koko peli ei ole sellaista. Sonicin kentät ovat kuitenkin pelin parasta antia, nopeatempoisuutensa sekä vapautensa takia. Reittejä on todella paljon mistä valita (myöhemmissä kentissä), ja riskejä on otettava, jos haluaa näyttävän ja nopean ajan. Sonicin viimeisessä kentässä, joka sijaitsee avaruudessa, onkin kunnolla vaihtoehtoja ja oikoreittejä, joita voi etsiä ja opetella. Kun hypit avaruudessa satojen metrien loikkia alaspäin yrittäessäsi osua pieneen tankoon, on fiilis aivan mahtava.

Tails, eli Sonicin vanha kaveri on mukana pelissä, mutta tällä kertaa hän ei turvaudu oman kehonsa voimaan, vaan hän on koko pelin ajan mahtavan lentokoneautokävelevämecharakennelmansa, Tornadon, sisällä. Tailsin kentät ovat lähinnä hidastempoisempaa tasoloikintaa, jossa samalla ammut kaikkea vastaantulevaa ja yrität päästä maaliin. Nappia pohjassa pitämällä voit lukita vihollisia, ja lopulta kun päästät napin irti, Tails ampuu kaikkia lukittuja vihollisia. Joten tähtäystaitoja ei tarvita. Sitä enemmän kohteita on lukittuna, sitä paremmat combopisteet saa. Pelaaminen ei kuitenkaan ole pelkkää B-napin raiskausta, tasoloikintaa on mukana silti yllättävän paljon, ja tietyissä kentissä on myös pulmia jotka pitää ratkaista, kunnes pääsee eteenpäin. Jos pelaa pahiksilla, Tailsin tilalla on yksinkertaisesti Sonicin arkkivihollinen, eli Dr. Eggman (aka Robotnik).

Sitten jäljellä on enää yksi näistä kolmesta tärkeimmistä pelityyleistä, eli aarteenmetsästys. Hyviksillä Knuckles joutuu etsimään hajonneen Master Emeraldin paloja useista lukuisista kentistä. Jokaisessa kentässä on 3 etsittävää Emeraldia, jotka ovat mitä kummallisimmissa paikoissa. Jotkut voivat olla maan alla, jotkut joidenkin esineiden sisällä, tai muuten vaan vapaasti löydettävissä. Apuna on kuitenkin tutka, jonka väri vaihtuu vihreästä keltaiseen, ja lopulta punaiseen, riippuen miten lähellä olet Emeraldin palaa. Kentät ovat usein massiivisia, ja kenttä on ohi heti kun olet löytänyt kaikki kolme palaa. Myös vihjeitä voit löytää kenttien sisältä, mutta niiden käyttö vähentää kokonaispisteitä. Pahiksilla peliin on lisätty täysin uusi hahmo, Rouge, joka etsii Emeraldin paloja myös, koska hän yksinkertaisesti rakastaa helyjä.

Näiden lisäksi on vielä oma Karting-minipeli, josta ei paljoa sanottavaa ole. Video on siitäkin tarjolla tämän spesiaalin Info-kentässä, jos kiinnostaa. Jokaisella hahmolla voi pelata, jokaisella on kaksi eri autoa mistä valita, ja ratoja on kolme. Esineitä ei ole, mutta kun keräät 20 ringsiä, saat turbon. Vastustajat ovat hauskan näköisiä ruudulla, eikä välttämättä positiivisessa mielessä. Eipä siitä kuitenkaan sen enempää, kiva lisä.

Leikitään Chaojen kanssa!

Luuletteko, että se oli siinä? Ei todellakaan. Iso osa pelistä on vielä täysin kertomatta, eli seuraavaksi puhun Chao Gardenista. Tämä virtuaalitarha on kuin Viva Piñatan ja Nintendogsin sekoitus, ja se toimii mallikkaasti. Tarhassa hoidellaan omia Chao-otuksia, joiden kanssa luodaan suhteita, kehitetään niitä lisää ja lopulta mennään vaikka kilpailemaan niillä, jos siltä tuntuu. Koko järjestelmä on yllättävän syvällinen, eikä kahta samanlaista Chaoa pysty varmaan edes luomaan.

Ensin sinun tulee löytää/ostaa Chao-muna. Munasta määriytyy ensin, minkä värinen Chao on tulossa. Kun Chao on syntynyt, koko leikki alkaa siitä. Jokaisella Chaolla on aluksi jo oma luonteensa ja lempiruokansa. Aivan ensin sinulla on siis aivan normaali pikku Chao, joka ei ole päättänyt, mikä hänestä tulee isona. Tuleeko hänestä Hero vai Dark? Eikä siinäkään vielä kaikki. Hyviä ja pahoja on molempia viisi eri tyyppiä, ja se miten kasvatat sitä, kertoo millainen hänestä tulee. Ensimmäisen kehityksen jälkeen tulee vielä toinen vaihe, ja silloin onkin jo 25 eri tyyppiä, millaiseksi hän voi kehittyä. Esimerkiksi omasta lempichaostani, Civasta, on tullut Hero, joka on Hero/None/Swim-tyyppiä. Joten, pelkästä munasta voi syntyä Chao, josta on jo 50 eri mahdollisuutta, riippuen miten kasvatat sitä.

[TURHA FAKTABOXI] Chaot myös kuolevat ajan myötä, kuten kaikki muutkin elävät olennot maan päällä. Jos Chaosi kuitenkin pitää sinusta paljon, hän herää uudelleen henkiin, täysin lvl. 1 Chaona kuitenkin. Kun Chao on kuollut kaksi kertaa, ja hän vieläkin pitää sinusta, hänestä voi tulla Chaos Chao, ja siinä on jälleen kolme vaihtoehtoa: Valon Chao, Enkeli tai Piru. Chaos Chao ei kuole koskaan, mutta sen saaminen onkin todella vaikeaa ja aikaa vievää. [/TURHA FAKTABOXI]

Miten Chaoja sitten kasvatetaan? Yksinkertaista, voit itse päättää. Jos kasvavat Chaon jollain pelistä löytyvällä hyviksellä (Sonic, Tails, Knuckles), hänestä tulee hyvis. Pahiksella (loput) tulee paha. Jos neutraalisti kasvatat molemmilla, hänestä tulee neutraali. Itse Chaon kasvatus, eli level uppaaminen, käydään esineiden/ruoan avulla. Jos tykkäät esim. pelata vanhoja Sonicin kenttiä uudestaan, voit mennä johonkin kenttään ja etsiä kentistä esineitä, joita voit antaa Chaollesi. Esim. voit löytää linnun kentästä ja viedä sen Chaolle, jolloin hän saa siivet. Jos haluat viettää aikaasi pelkästään Chao Gardenissa, onnistuu sekin, kunhan olet kerännyt tarpeeksi ringsejä itse pelin sisällä. Niillä voit ostella ruokaa ja muuta, mutta eläimiä et voi ostella kaupoista, joten jos haluat esimerkiksi äsken mainitut siivet, joudut hakemaan jostain kentästä linnun.

Chaon voi viedä myös kouluun, jossa opetetaan uusia kykyjä, esimerkiksi rumpujen soittoa, tanssimista tai laulamista. Koulussa Chao voi oppia 16 erilaista kykyä, joita on sitten hauska seurailla tarhassa. Chaot voivat myös voittaa leluja ja välineitä ralleista tai karatesta, johon jokaisen kasvatetun Chaon voi viedä.

Ja mikä vielä tärkeintä, on luoda hyvä suhde Chaosi kanssa. Hänen tulee aina olla iloinen, häntä pitää ruokkia, silitellä ja ottaa syliin. Kun Chaosi rupeaa pitämään sinusta, on aivan upeaa vain viheltää, ja nähdä kun Chao juoksee sinun luoksesi nauraen. Jos olet heitellyt Chaoasi, hypännyt sen päälle, tai jättänyt sen ruokkimatta, hänestä tulee helposti surullinen/itkupilli, joka on aivan karmeaa. Jokaisella Chaolla on tietty suhde jokaiseen pelattavaan hahmoon, esimerkiksi Shadowin tullessa jokin tietty Chao voi ruveta itkemään, mutta Sonicin tullessa hän rupeaakin nauramaan.

Chaoja voi siirtää myös GBA:han käyttäen hyväksi GC-GBA kaapeleita ja Sonic Advance -sarjan pelejä. Näin ollen voit siirtää lempichaosi GBA:lle ja kouluttaa niitä, ihan missä tahansa oletkin. Joitain esineitä voi myös saada pelkästään GBA:n kautta, mutta ei mitään hämmästyttävää. Erivärisiä Chaoja nyt varmaan ainakin.

Chao Garden on joillekin, jonka mielestä pääpeli on liian sekava tai outo, koko pelin paras puoli. Koko järjestelmä on niin kiinni käyttäjästä ja suhteiden luomisesta Chaonsa kanssa, että en ihmettele. Olen todellakin varmaan tästäkin unohtanut jonkin tärkeän asian, ja siksi suosittelenkin Chaoista kiinnostuneita käymään tällä sivulla.

Kaikki yhdessä

Sonic/Shadow + Tails/Eggman + Knuckles/Rouge + Karting + Chaot, melko paljon erilaista ja laadukasta sisältöä yhdessä pelissä. Jokaisessa pääkentässä on lisäksi vielä viisi eri tehtävää, joista jokaisesta annetaan erilainen ranking (A-E) riippuen miten hyvin pisteitä olet saanut kasaan. Pisteitä saa nopeudesta tai pisteistä. (vihollisten tuhoamisista, comboista yms.)

Tähän vielä yhdistetään Jun Senouen ja nykyisen Crush 40:n musiikit. Escape From The City ja That’s the Way I Like It, unohtamatta pelin pääteemaa, eli
Live & Learnia! Aivan mahtavaa settiä, koko soundtrack. Jokaisella hahmolla on oma teemansa, jokaisella kentällä on oma musiikkinsa, kuten myös jokaisessa tapahtumassa sekä bossissa. Mitään musiikkia ei kierrätetä juuri laisinkaan.

Pelissä on luonnollisesti myös kaksinpelimoodi, joka toimii ihan hyvin ja on uskollinen yksinpelitilalle. Sonicilla/Shadowilla voittaja on se, joka on ensin maalissa, Tails/Eggman matsissa voittaja on se, joka tuhoaa ensin toisen, ja Knuckles/Rouge matsissa voittaja on se, joka löytää ensin kolme Emeraldin palaa. Myös Chao ralleja ja -karatea voi pelata moninpelinä, laittaen esimerkiksi kaksi muistikorttia kiinni Cubeen, joten kavereiden kesken voi ottaa matsia ja katsoa, kenen Chao onkaan vahvin/viisain/nopein. Moninpeleissä on myös hahmoja, joilla ei voi yksinpelissä pelata, esim. Amy, Tikal ja Metal Sonic.

Koko pelissä on siis 180 emblemiä, ja yhden emblemin saa juuri tehdystä tehtävästä. Jos haluat saada kaikki 180 emblemiä, sinun tulee läpäistä kaikki tehtävät parhaalla mahdollisella arvosanalla, läpäistä kaikki bossit kertaheitolla ja päästä läpi kaikki Chaoihin liittyvät rallit ja karatet. Minulla meni 100 % läpipeluussa noin 110-120 tuntia, joka on aivan uskomattoman pitkä aika tasoloikkapelille. Olen pelikellon mukaan pelannut peliä vielä 50-60 tuntia 100 % läpipeluun jälkeenkin, ja en varmaan pelaisi noin paljoa mitään peliä, ellei se vaan olisi niin mahtava.

Tässä voi olla pienoinen spoileri, mutta koska ketään ei luultavasti haittaa, niin kerron sen. Kun pelaaja on kerännyt kaikki 180 emblemiä, avautuu täysin uusi kenttä, 3D-versio Green Hill Zonen Act 1:stä, joka on ensimmäisen koskaan julkaistun Sonic-pelin ensimmäinen kenttä. Tästä palkinnosta kuuleminen saikin minut tekemään pelissä aivan kaiken mahdollisen, ja onnistuin siinä lopulta, enkä kadu. Kenttä on mahtava.

Mitä tästä voi sanoa? Peli teki minusta Sonic-fanin, pidän jokaisesta osa-alueesta pelistä, ja pidän koko peliä mestariteoksena. Nostalgia voi vaikuttaa asiaan, mutta sillehän me emme mahda mitään.

Peli fyysisesti

Nyt olemme käsitelleet pelin sisällön, mutta miltä pakkaus ja muut näyttävät ulkopuolisesti? Ottakaamme ensin käsittelyyn GameCuben version, eli Sonic Adventure 2: Battlen.

Upea kotelo… Mitäpä muuta? Ohjekirjassa on vain pieni osa suomenkieltä, mutta eipä ole ongelma enää nykyään. Jees, ensin kerrotaan tietenkin tarina, sitten hahmot, sitten jokaisen hahmon kontrolleista. Täysin normaalia tavaraa, ei siis mitään Donkey Kong Countryn ohjekirjan tasoista. Eipä siinä mitään, 70 sivuinen ohjekirja, jossa kerrotaan aivan kaikki miten tämä peli toimii.

Tämän takia en kuitenkaan ruvennut näistä puhumaan, vaan sen takia, koska haluan tässä samassa artikkelissa esitellä myös Sonic Adventure 2: Birthday Packia. Tätä settiä myytiin paketin mukaan vain kahden päivän ajan Japanissa (23-24.6.2001), mutta tietenkin esim. Internetin nettikaupoista tätä voi löytää vieläkin helposti. Tässä setissä on mukana kaikkea, mitä minunkaltainen Sonic-fani voi toivoa. Ensinnäkin, Sonic Adventure 2 -peli, luonnollisesti. Sitten lehtinen, jossa on kerrottu Sonicin historiasta ja saavutuksista. Tiesittekö, että jokin geeni on nimetty Sonicin mukaan? Nimittäin Sonic hedgehog -geeni! Kirjan mukaan geenin nimi olisi Sonic Gene, mutta näemmä Wikipedia väittää toisin. Ken tietää. Sonic oli myös kolmanneksi suostuin hahmo Amerikassa vuonna 1993 tuon kirjasen mukaan, joka kuulostaa kyllä aika uskomattomalta.

Kirjasen ja pelin lisäksi paketista löytyy vielä soundtrack-levy, jossa on kappaleita kaikista suosituimmista Sonic-peleistä, joten tietenkin esimerkiksi kaikkien rakastama “Can you feel the Sunshine?” Sonic R:stä löytyy. Lopuksi paketista löytyy vielä kultakolikko, joka ehkä onkin koko setin hienoin asia. Ei tietenkään oikeaa kultaa, mutta kuitenkin upea keräilyesine.

Siinä oli ensimmäinen siilivyöhyke, ei kai tekstiä ollut liian vähän? Kahden viikon päästä toivon mukaan näemme jälleen! Lisävideoita löydät tämän sivun Info-osiosta, tuolta oikealta!

Kirjoittaja:	ColdSkull

Extravideot:
Kun Chao kehittyy Darkiksi…
Yksi pomotaistelu viimeisessä tarinassa
Kart Race

Live & Learn -laulun sanat

Can you feel life movin’ through your mind,
Ooh, looks like it came back for more!
Yeah yeah yeah!
Can you feel time slippin’ down your spine,
Ooooooh, You try and try to ignore!
Yeah!

But you can hardly swallow,
Your fears and pain.
When you can’t help but follow,
It puts you right back where you came.

Live and learn!
Hanging on the edge of tomorrow,
Live and learn!
From the works of yesterday.
Live and learn!
If you beg or if you borrow,
Live and learn!
You may never find your way.

Whooooa, yeah!

Can you feel life tangle you up inside?
Yeah, now you’re face down on the floor!
Oh!

But you can’t save your sorrow,
You’ve paid in trade!
When you can’t help but follow,
It puts you right back where you came.

Live and learn!
Hanging on the edge of tomorrow,
Live and learn!
From the works of yesterday.
Live and learn!
If you beg or if you borrow,
Live and learn!
You may never find your way.

Hey, whoa, whoa,
Oh yeeeeeeeeeeeah!

Yeah, yeah, yeah, yeah, yeah!

There’s a face searching far, so far and wide.
There’s a place where you dream you’d never find.
Hold on to what if?
Hold on to what if?

Live and learn!
Hanging on the edge of tomorrow,
Live and learn!
From the works of yesterday.
Live and learn!
If you beg or if you borrow,
Live and learn!
You may never find your way.

Live and learn!
Hanging on the edge of tomorrow,
Live and learn!
From the works of yesterday.
Live and learn!
If you beg or if you borrow,
Live and learn!
You may never find your way.