Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. 200 vuoden päästä siitä oli Phantasy Star 0 (Zero), tai ainakin näin väittää pelin takakotelo. Sonic Teamin suositun roolipelisarjan uusin osa on vihdoinkin saapunut Nintendon rakastetulle käsikonsolille, ja tällä kertaa pelaajan ei tarvitse edes murehtia kuukausimaksuista. Itse pääsarja on jatkunut tasaiseen malliin vuodesta 1987 asti mutta kehittyi nykyiselle nettipelipohjaiselle muodolleen vasta 2000-luvulla. Toisin kuin muissa sarjan "online" -peleissä, tämä keskittyy suurimmaksi osaksi kuitenkin yksinpeliin, mutta moninpelikin on ehdottomasti mukana.

Tässä alussa on vielä hyvä sanoa, että jotkut ihmiset kutsuvat Phantasy Stareja Segan Monster Huntereiksi.

May the anime be with you

Nomutta tästä voisi suoraan mennä asiaan. Avaat pelin ja ruudulle pamahtaa hienoa anime-videota. Silmäni herkistyivät, kun tajusin, että tällaistä näkee harvoin DS:n ruudulla, varsinkin näin hyvällä laadulla. Itse pelaamisenkin aikana saa hymyillä kun kesken seikkailun pamahtaa ruutuun upeasti animoituja välinäytöksiä.

Hämmästysten jälkeen aloitat uuden pelin, ja heti onkin valinnanvaikeutta edessä. Mikä rotu haluat olla? Onneksi valinta ei ole ylivaikea, sillä vaihtoehtoja on vain kolme. Oletuksena tietenkin voidaan olla ihminen, joka on ns. tasapainotettu rotu. Kaikkea on, kaikki on tasapuolista, joten useimmat (kuten minäkin) valitsevat tämän. Toinen rotu, CAST, edustaa jonkunlaisia mechoja, jotka osaavat käyttää ansoja, ja enempää en tiedä itsekään. Viimeinen rotu, Newman, on rotu suoraan kuusta, joilla on paljon erilaisia tekniikkoja mutta alhainen puolustus sekä osumapisteet - ja on vain kokeneille pelaajille, sanoo peliruutu, joten rodun perusteella valitaan pelin vaikeusaste: Ihmiset = helppo, CAST = medium, Newman = hard. Tarinakin muuttuu hieman eri hahmojen kanssa, mutta käytännössä samat alueet käydään läpi ihan samalla tavalla.

Rodun valitsemisen jälkeen vielä kustomoit hahmosi, eli valitset mm. millaista kampausta, asua ja ääntä haluat käyttää. Lopuksi vielä valitset minkä värisen apurin haluat. Apuri on sellainen sinun vieressä lentävä pieni olio, joka vain on. Tämän jälkeen olet valmis suureen seikkailuun, ja tavoitteenasi on... tappaa kaikki vastaantuleva.

Voit piirtää kosketusnäytöllä mitä tahansa ja lähettää viestisi/kuvasi kaikille pelaajille. Oikeastaan kosketusnäyttöä ei muulla tavoin käytetä edes hyväksi...

Story is about Fighting

Kaiken tämän jälkeen tarina alkaa. Sen alku juuri vaihtelee riippuen mikä rotu olet. Oletetaan, että olet nyt ihminen, joten olet ryhtymässä killan jäseneksi, jotta voisit auttaa kansalaisia hädässä. Juttelet erilaisten hahmojen kanssa, ja pian sinusta tehdään virallinen jäsen paikalliseen kiltaan. Menet tiskille ja valitset tehtävän, minkä haluat tehdä. Jotkut tehtävät vievät tarinaa eteenpäin, kun taas jotkut vain ovat. Tarinassa ei kerätä mitään esineitä kuten yleensä JRPG-peleissä, vaan tehtävien välillä hahmot keskustelevat mitä tapahtuu/on tapahtunut, päättävät mitä tehdään seuraavaksi ja sitten vain jatketaan matkaa. Loppu tulee kun on tullakseen.

Siirryt kuitenkin tässä vaiheessa kentälle tekemään tehtävää, eli tappamaan kaikkia vastaantulevia kunnes saavut oikeaan huoneeseen, jossa taistelet pomoa vastaan. Ja tässä tuleekin vastaan pelin suurin ongelma: toisto. Peli toistaa niin pahasti itseään, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa pelata yhdellä kerralla kovinkaan pitkään. Tehtävätkin ovat ylipitkiä, yksi pelin alkupään tehtäväkin voi kestää 30-60min, varsinkin jos ei ole kovin hyvä kyseisen genren peleissä.

Eli kun saavut huoneeseen, näet vihollisia. Tapat ne kaikki, ja mahdollisesti lisää vihollisia ilmestyy sen jälkeen tyhjästä (loogista!). Kun olet vihdoin tappanut kaikki huoneen viholliset, aarrearkku ilmestyy myös tyhjästä (kyllä on!). Avaat aarrearkun, keräät esineet ja pian huomaat (mahdollisesti) että valitettavasti esinepussisi on täysi. Saat sen todennäköisesti jo täyteen ensimmäisen pelituntisi aikana, ja sinun tulee jatkuvasti olla tyhjentämässä ja käyttämässä esineitäsi, vaikkei niille oikeaa tarvetta edes olisi. Vain sen takia, että saisit uusia esineitä pussiin. Joten tyhjennät pussisi ja täydennät sinne uudet tavarat.

Niin, ja tämän jälkeen siirryt seuraavaan huoneeseen ja toistat edelliset toimenpiteet kenties 10-30 kertaa kunnes olet pomohuoneessa. Kyllä, huoneet ovat erilaisia, mutta eipä niissä muuta tehdä kuin juosta päin vihollista. Joskus myös huoneissa on useita reittejä, mutta vain yksi tie vie loppuun asti. Muissa on vain esineitä ja lisää vihollisia, yllätyksellisesti. Niin ja pomot ovatkin sitten vaikeita, mutta todella hienosti toteutettuja!

Uusia aseita saa ostamalla, tietenkin.

Fight the Power

Taistelusysteemi on kuitenkin luotu erinomaisesti, minkä takia vihollisten mättämistä jaksaa pienissä annoksissa. Itse olen lähinnä pelannut ihmisellä, mutta voin tehdä lähihyökkäyksiä, ampua pyssyillä, luoda comboja, väistellä iskuja kuperkeikoilla, käyttää taikoja ja esineitä monipuolisesti yms. Koko peli toimii reaaliajassa, joten ajoituksella ja hyvällä taktiikalla pääsee pitkälle. Reaaliaikaisuus voi tosin olla myös ongelma niissä tilanteissa, joissa tarvitsee käyttää vaikkapa esinettä, jota ei löydy mistään oikoreiteistä. Oikoreitti on siis jokin tietty näppäin/yhdistelmä, jotka voi itse täysin vapaasti määritellä. Voit jopa valita, millä näppäimellä haluat tehdä perinteisen melee-hyökkäyksen!

Hauskoja lisäyksiä löytyy myös. Voit päivitellä mitä tahansa asetta ja tehdä siitä vahvemman. Aseita on useita, aina miekasta keihääseen ja jopa sinkoon, ja niitä voi vaihtaa täysin vapaasti missä vaiheessa vain peliä. Voit myös kehittää omaa hahmoasi syöttämällä lentävälle apurillesi erilaisia esineitä, jokaisesta esineestä apuri kuitenkin kehittyy jollain asteella! Paljon muutakin ekstraa löytyy, enkä todennäköisesti ole itsekään vielä kaikkea tajunnut tai tehnyt.

Kaiken tämän lisäksi on hyvä mainita, että joukkueessa voi olla mukana maksimissaan kolme tietokoneen ohjaamaa hahmoa. Hahmot tulevat mukaan juonta seuratessa, ja myöhemmässä vaiheessa peliä saat jo itse valita, ketkä jäsenet otat mukaan tehtäviin. Kumppanit auttavat taistossa ja tällaista, mutta niiden tekoäly on valitettavan idioottimaista. Joskus kaverisi voi vain juosta seinää päin, koska hän yrittää juosta tiettyyn pisteeseen, mutta suoraa tietä ei ole. Et voi mitenkään kontrolloida tietokonepelaajien toimintoja, et voi luoda taktiikoita, voit vain toivoa että he tekevät sen mitä toivot.

Kumppanien mukana tulee vastaan pelin toinen suuri ongelma: Et voi käyttää esineitä muihin tiimiläisiin. On olemassa vain kahdentyyppisiä esineitä/taikoja: joko itseensä, tai koko tiimiin käytettäviä. Olen pelannut peliä jo aika paljon, mutta en silti ole saanut vielä taikaa, joka parantaisi koko tiimiä. Ja esinettä, joka parantaa tiimiläisten energiaa, voi kantaa vain 5 kpl mukana yhdellä kertaa... Jälleen kerran, ainakin tässä vaiheessa, missä olen itse.

Niin, ja pelimekaniikasta puhuttaessa voinkin lopettaa mainintaan, että koko peliä ei saa pauselle muutoin kuin laittamalla koko konsolin unitilaan. Tuskinpa on suuri miinus kenellekään, mutta tulipahan sanottua.

It’s dangerous to go alone. Take me

Nettipeli toimii juuri niin kuten peliltä odottaakin. Kavereita lisätään Friend Codeilla ja sen jälkeen ruvetaan tekemään tehtäviä yhdessä. Korkeintaan neljä kaveria voivat pelata samaan aikaan. Tehtävät eivät liity tarinaan, eikä tarinaa voi pelata eteenpäin ainakaan netin kautta. Voit kehittää omaa hahmoasi ja pelata peliä täysin samalla tavalla kuin yksinpelissäkin, mutta tietokoneen ohjaamia hahmoja ei ole mukana, vaan tilalla on ajattelevia kavereita! Koko prosessi pyöri upeasti, pidin. Kaverin kanssa oli hauska tappaa varsinkin jättimäisiä pomoja, ja jos yksinpelissä tulee ongelmia esimerkiksi jossain tehtävässä, voit mennä leikkimään kaverin kanssa ja samalla kehittyä itse tulevaa varten. Ikävän usein peleissä ei voida kehittyä yksinpelissä, jos pelataan netissä.

Voit myös pelata netissä satunnaisten pelaajien kesken, mutta peliseuraa on todella vaikea löytää, ja Mario Kart Wiin tavoin voit jutella vastustajan kanssa vain valmiiksi valituilla sanoilla. Itse pelaaminen sujuu muutoin ihan samalla tavalla kuin kaverinkin kanssa, mutta lagia oli huomattavissa paljon enemmän, joka voi tosin olla hyvinkin tapauskohtaista.

Esineitä on paljon.

Zero?

Loppupeleissä Phantasy Star 0 on miellyttävä peli, joka varmasti ja valitettavasti jää unholaan. Onhan pelissä omat vikansa, mutta myös tekemistä on todella paljon, taistelusysteemi on hauska ja nettipeli kavereiden kesken todella toimivaa. Mikäli kaipaat mukavaa JRPG-toimintaa tai Monster Hunterin kaltaista pelailua DS:llesi, Phantasy Star 0 on varma valinta.