Kukapa ei muistaisi niitä aikoja, kun Mario Bros. -pelejä pelattiin kutakuinkin päivittäin. Vaikka pelit olivatkin verraten aika lyhyitä, niiden pariin halusi palata yhä uudelleen ja uudelleen. SMB3 oli jo melkoinen evoluutio ensimmäiseen osaan verrattuna, ja vielä paremmaksi pisti SNES:n Super Mario World.

Fuusio vanhaa ja uutta

New Super Mario Bros. Wii on eräänlainen yhdistelmä SMB3:n ja SMW:n parhaita puolia ja muodostaakin siten erittäin hyvän kokonaisuuden. Perinteinen tarina jatkaa samalla kaavalla tässäkin: Peach kaapataan, ja Mario yrittää kumppaneineen läpäistä mitä erilaisemmat tasot ja päihittää vihulaiset pelastaakseen prinsessan. Molemmista peleistä tutut Koopalingit, Bowserin lapset, ovat myös mukana. Heitä vastaan taistellaan jokaisessa maailmassa pariin otteeseen, lähinnä SMB3:sta tutuissa merkeissä. Myös kummitustalot on otettu tähän mukaan, ja ne muistuttavat kaikkine salaovineen ja jekkuineen vastaavia Super Mario Worldissa aikoinaan. Loistavan tasoloikan tuntu ei ole lähes 20 vuoden jälkeenkään kadonnut minnekään.

Tasot on suunniteltu huolella ja pilke silmäkulmassa. Yksikään taso ei ole toisensa klooni, vaan jokaisessa on aina jotain uutta ja omaperäistä, mikä tekee pelistä kaiken tutun tasoloikan ohella kuitenkin erittäin tuoreen ja mielenkiintoisen. Maisemat vaihtelevat tasojen välillä erittäin paljon aina hiekkadyyneistä lumikasoihin, ja vedessä uiminen on tajuttu viimein jättää hieman vähemmälle – kovin moni ei kuitenkaan vesitasoista pidä. Kahdeksan maailmaa täynnä vaihtelevia ja omaperäisiä tasoja on täydellinen kokonaisuus, jota pelaa mielellään sekä yksin että kavereiden kanssa.

Moninpeli, tuo pelin suola

Kyllä, sanoin äsken, että ”kavereiden kanssa”. Jopa kolme kaveria voi liittyä mukaasi Sienivaltakuntaan päihittämään viholliset ja etsimään salaisuuksia. Kuvaruutu ei onneksi jakaudu neljään osaan, vaan kaikki mahtuvat samalle ruudulle mainiosti. Jos pelaajien etäisyydet ovat suuret, tasoa tarkastellaan kauempaa (vertaa: Melee ja Brawl), jotta kaikki näkyvät ruudulla. Mikäli toisessa reunassa oleva kuitenkin etenee liian nopeasti, vasemmassa reunassa oleva saattaa litistyä. Tämäkin on onneksi korjattu sillä, että hitaampi osapuoli voi mennä kuplan sisään missä vaiheessa tahansa ja seurata sen avulla muita pelaajia joutumatta kuitenkaan vaaraan.

Moninpeli on erittäin hauskaa, mutta seurasta riippuen mahdollisesti myös hyvin haastavaa – mitä useampi kokki, sen vaikeampi peli. Moninpeli ei tietenkään vaikeuta vihollisia, vaan kyse on taidosta koordinoida kavereiden kanssa siten, että kukaan ei häiritse toisen pelisuoritusta. Varsin usein käy niin, että juuri kun on hyppäämässä, joku kavereista päättää hypätä samaan aikaan. Tällöin hyppääkin alapuolelta kaveria päin ja esimerkiksi tipahtaa rotkoon. Pelaaminen saattaa hetkellisesti aiheuttaa jopa eripuraa kavereiden välillä, mutta hauskaa se on joka tapauksessa. Eripuran syntyessä on kätevä napata hahmo syliin ja heittää se rotkoon tai vihollista kohti.

Moninpelaaminen ei kenttäsuunnittelultaan poikkea yksinpelistä lainkaan, mutta mahdollistaa mm. korkeiden hyppyjen tekemisen muiden avulla. On myöskin mahdollista tiputtautua kohti rotkoa tähtikolikon vuoksi ja sen jälkeen muuttua kuplaksi tarkoituksella. Tällöin pelaaja voi ohjainta ravistelemalla seurata ”hengissä” olevia pelaajia, jotta nämä voivat vapauttaa hänet. Kuplaksi muuttuminen on oikeastaan erittäin hyvä lisäys: se pelastaa pelaajan usein kuolemalta tai power-upin menettämiseltä. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei jokainen pelaajista mene kuplan sisään. Pelaajat sekä nauravat että haukkuvat, kun viimeinenkin pelaaja päättää mennä kuplaan paniikin iskiessä päälle. Parhaat tapaukset ovat toki niitä, kun jopa neljä hahmoa turvautuu helposti saatavaan kuplaan yhtä aikaa.

Yhteistyön lisäksi pelistä löytyy vapaamuotoinen moodi, jossa voi läpäistä demo-tyyliin muutamia pelistä löytyviä tasoja kavereiden kanssa. Sen lisäksi pelaajat voivat kilpailla keskenään siitä, kuka saa eniten pisteitä. Tämä tulee tarpeeseen, kun yhteistyö kavereiden kanssa ei hetkellisesti jaksa kiinnostaa.

Sekä kisailu että yhteistyö pelissä on niin hauskaa, että pelaaminen kavereiden kanssa menee oikeastaan aina yksinpelin edelle. Tämän vuoksi onkin harmillista, että nettipelimahdollisuutta ei ole. Sen puute on suuri miinus niille, joilla ei yleensäkään ole hirveästi kavereita, ja toki sellaisille, joiden kaverit eivät vain ole kiinnostuneita pelaamaan tätä tasoloikkaa. Sen uskon olevan kuitenkin harvinaista, sillä moni on varmasti pelannut ensimmäistä Mario Bros. -peliä ja rakastanut sitä – mikseivät rakastaisi siis tätäkin.

Vanha tasoloikkakonsepti nykyajan mukavuuksilla höystettynä

New Super Mario Bros. Wii tuo tasoloikkiin moninpelin lisäksi myös muita uudistuksia siinä missä DS-versiokin. Perinteiset esineet, kuten sieni, tähti ja tulikukka, ovat luonnollisesti edelleen mukana. Näiden lisäksi pelaaja voi napata myös jääkukan, jotta voi jäädyttää vihollisia. Lisäksi pienikokoiset luodut jääkimpaleet voi poimia ja heittää vihollisia kohti. Palikka liukuu maata pitkin ja tuhoaa reitin varrella olevat öhkömönkiäiset. Minisieni on myös edelleen mukana, joskin sen tarpeellisuus on pelissä hyvin vähäinen. Megasieni on jätetty pois, mikä tosin on ymmärrettävää, kun neljän pelaajan pitäisi riehua samalla ruudulla.

POW-block on astunut kehiin, ja sillä voi jysäyttää lähistön viholaiset pois tantereelta. Oikeassa paikassa käytettynä voi pudota tähtikolikkokin, joten ajoituksen kanssa kannattaa toisinaan olla tarkka. Uusia esineitä ovat propellihattu ja pingviiniasu. Pingviiniasu toimii täysin samalla tavalla kuin jääkukka, mutta sillä voi jäätasoissa myös liukua vatsallaan, jolloin matkan varrella olevat viholliset saa päihitettyä helposti. Propelliasu on kuitenkin selkeästi tavoitelluin esine pelissä. Sillä ei voi ampua mitään, eivätkä viholliset kuole muutoinkaan sen avulla tavallista helpommin. Sen sijaan puvun propellin avulla voi ohjainta heiluttamalla lentää korkeuksiin ja leijailla sieltä lopulta hitaasti alas. Tämä on erittäin hyvä väline juuri tähtikolikoita etsittäessä.

DS:n New Super Mario Bros.:sta tutut tähtikolikot ovat tosiaan edelleen mukana, ja kun peli muuten alkaa maistua puulta, niiden kerääminen on vaihteeksi mielenkiintoista ja mukavaa. Useimmat kolikot löytää pienellä etsimisellä, mutta ilahduttavasti joidenkin löytäminen edellyttää sitä, että tasot koluaa läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus tähtikolikot ovat tosin niin älyttömässä paikassa, että niiden löytämiseen tarvitaan jopa tuuria. Sama koskee myös vaihtoehtoreittejä etsittäessä.

New Super Mario Bros. Wii on haastavin Mario-tasoloikka sitten Super Mario Bros.: Lost Levelsin, minkä vuoksi pelissä on mahdollisuus ostaa vinkki- ja opasvideoita tähtikolikoilla. Videot auttavat pelaajaa mm. lisäelämien keräämisessä ja tietenkin vaihtoehtoreittien etsimisessä. Kaiken kaikkiaan ominaisuus kuitenkin osoittautui suhteellisen turhaksi. Käytännöllisempi ominaisuus on Super Guide Block, jonka saa käyttöönsä kun kuolee kahdeksan kertaa samassa tasossa. Tällöin peli pelaa automaattisesti vaikeimmat kohdat kokemattomampien ja kärsimättömimpien pelaajien puolesta. Toiset pelaajat eivät välttämättä ikinä edes näe kyseistä ominaisuutta, eivätkä välttämättä edes tarvitse sitä päästäkseen pelin läpi. Tämän myötä on kuitenkin voitu lisätä vaikeutta, ja se on tietenkin vain hyvä asia.

Kaiken kaikkiaan New Super Mario Bros. Wii on sekä vuoden 2009 suurimpia julkaisuja että muutoinkin Wiin parhaimmistoa. Parhaiten peli sopii kavereiden kanssa pelattavaksi, mutta NC suosittelee hankintaa myös yksinpelaajille. Joudut oikeasti vanhuksena keinutuolissa istuessasi vielä katumaan, jos et hanki tätä. Oikeasti.