NintendoClubi pääsi kokeilemaan 23.4. julkaistavan Monster Hunter Tri -pelin demoa. Sanon sen heti: olen ällistynyt. Olen ihastunut. En ole koskaan aiemmin edes kuullut Monster Hunter -peleistä, mutta tämän pelin myötä sarja saavutti viimein myös minun korvani.

Japanissa tähän mennessä hieman yli miljoona kappaletta myynyt Monster Hunter Tri on tunnettu muun muassa paljon kehutusta graafisesta annistaan. Trailerit ovat huikean hienoja ja antavat pelistä hyvinkin eeppisen kuvan. Julma totuus on kuitenkin se, että trailereilla markkinoidaan – oli lopputulos kuinka kaunis tai ruma tahansa. Monster Hunter Tri ei kuitenkaan kaikeksi onneksi petä – se näyttää edelleen hyvältä ja demossa esitelty kenttä on luonnonkaunis.

Sitä kentän hurjinta hirviötä jahdatessa joutuu välillä juoksemaan ehkä turhankin kauan, mutta onneksi matkan varrella ei ole tylsää. Interaktiivisessa maailmassa eteen sattuu erilaisia pirulaisia, jotka pelaaja voi halutessaan joko lahdata tai jättää teurastamatta. Lähdimme kuitenkin esimerkiksi demon vaikeimpaan questiin varsin kehittymättömillä hahmoilla, joten aikaa ei päähirviötä pienempien vintiöiden listimiseen juuri ollut.

Demon perusteella voitaneen sanoa, että moninpeli on pelin ehdoton suola. Vaikka saimme testata vain kolmea eri tehtävää, aikaa yksinpelin kokeilemiseen ei juuri jäänyt: moninpeli kolmen muun pelaajan kanssa oli niin koukuttavaa, että kaikki aika meni käytännössä siihen. Lisäksi lähiverkkopelaaminen oli ainakin demossa mahdollista: voit pelata jopa kolmen kaverisi kanssa samassa tilassa lähiverkon kautta. Valitettavasti lähiverkon moninpeli ei kuitenkaan ilmeisesti ole mahdollista lopullisessa versiossa. Onneksi peliä voi pelata myös kaksinpelinä jaetulla ruudulla. Netin välityksellä pelaavat puolestaan voivat käyttää Wii Speakia.

Demon kolme eri questia oli jaettu kolmeen eri vaikeusluokkaan: helppo ja keskivaikea, jotka merkittiin tähdillä, ja lopuksi DANGER-leimalla merkitty, viimeinen tehtävä. Jokaisessa tehtävässä oli vain yksi tavoite: etsikää käsiinne ja listikää kartalla näkyvä iso öhkömönkiäinen. Jo helpoin tehtävä tarjosi ainakin kokemattomammille pelaajille jo haastetta. Iso, lintumainen olio kuitenkin kaatuu lopulta vaivatta, kun pelaajat päsevät hieman jyvälle. Seuraava tehtävä vaatii jo hieman enemmän taitoa, vihollinen vaikuttaa hieman älykkäämmältä, ja sen hyökkäysten väistäminen on yhä tärkeämpää. Muutoin tehtävät ovat hyvin samankaltaisia – kumpainenkin vaatii kärsivällistä hakkaamista ja siirtymistä paikasta toiseen.

Viimeinen tehtävä oli todellinen haaste: se vaati jo suunnilleen 15 yritystä, ennen kuin meni läpi. Tehtävässä on viidentoista minuutin aikaraja, ja juuri aikaraja tekee siitä erittäin haastavan. Merihirviötä saa hakata ahkerasti ja kärsivällisesti, ja sillä on lamauttavia iskuja, joiden avulla myös kuolema käy hyvin usein lähellä. Lisäksi hirviön pakeneminen pariin otteeseen paikasta toiseen ei mitenkään ole edullista niin tiukan aikarajan puitteissa. Voin sanoa, että onnistumisen tunne oli erittäin palkitseva ja riemu repeää Amon toimistolla ja aplodeja satelee, kun kauan hakattu tehtävä päästään vihdoin ja viimein läpi. Yhteishenki on katossa.

Usein sitä turhautuu, jos jokin kohta ei millään mene läpi. Tällöin tauko saattaa venähtää pitkäksikin, eikä pelaaminen maita vähään aikaan. Näin ei kuitenkaan ole Monster Hunter Trin kohdalla. Pelaajat jaksavat kerta toisensa jälkeen yrittää epäreilun oloista tehtävää. 15×15 minuuttia on tosiaan lähes neljä tuntia, mutta jostain syystä jollakin tapaa itseään toistava hirviön hakkaaminen ja samalla kaavalla eteneminen jaksaa kiinnostaa yhä uudelleen ja uudelleen kunnes tehtävä on läpi – vaikka siihen menisi nelisen tuntia.

Taisteleminen eeppisiä hirviöitä vastaan on erittäin hauskaa. Pelaaja voi valita itselleen vaikka minkälaista taistelijaa jousi-ampujasta kirvesmieheen, ja jokaiselle varmasti löytyy oma suosikkinsa. Kontrollit ovat todella onnistuneet hahmoon ja aseisiin katsomatta, ja perustaistelun oppii pienellä harjoittelulla ja hetkessä.

Kävin läpi useita hahmoja, ja ilokseni huomasin, että taidot ovat hyvin balanssissa: yksikään ei oikeastaan erotu ainakaan alkuvaiheessa edukseen. Voimakkailla iskuilla höystetyt taistelijat ovat usein hitaita, kun taas nopeat taistelijat lyövät hieman heikompia iskuja. Aloittajan kannattanee tyytyä joko tavalliseen miekkaan tai kirveeseen. Raskaampien aseiden kuljettaminen on nimittäin hidasta ja jokainen huti on ärsyttävää taikinointia, jolloin joutuu odottamaan, että hahmo on jälleen ohjattavissa. Tämä muodostui useaan otteeseen ongelmaksi, sillä kohteet vilistävät usein sinne sun tänne varsin ennalta-arvaamattomasti.

Taisteleminen vaatii siis strategiaa, väistelemistä ja peliälyä. Päätön ryntääminen ei tule kuuloonkaan, ja energiamittaria saa tarkkailla huolellisesti. Tehtävää varten jaetaan aluksi kuitenkin aina potioneja, joten välillä on vetäydyttävä turvaan hörppäämään elvyttävää eliksiiriä. Potionien lisäksi on mahdollista käyttää myös muita esinetä, kuten tynnyripommia ja kuoppa-ansaa. Aseita pitää välillä myös teroittaa, jotta teho säilyisi. Säntäily ei ole hyväksi myöskään kestävyysmittarin puolesta, sillä hahmon juostessa kovaa mittari ehtyy. Tavallisen hölkän tai paikoillaan olemisen aikana se kuitenkin täyttyy itsestään.

Classic Controllerin näppäinten perusidea iskostuu mieleen hyvin nopeasti, ja perustaisteleminen luontuu. Toinen ohjausvaihtoehto on Wiimote + nunchuck, joka ei enää ollutkaan yksinkertainen. Jostain syystä hahmo ei tällä kombinaatiolla vedäkään asetta esiin lyöntinappulasta, vaan ohjainta on heilautettava tai jotain muuta nappulaa painettava. Myös Wiimoten kulma vaikuttaa lyönnin suuntaan. Pienen kokeilun jälkeen on helppo todeta, että Classic Controller tulee paljon luontevammaksi ratkaisuksi.

Voi vain todeta, että jos joku on kaivannut tosipelaajan peliä Wiille, tässä olisi jälleen yksi sellainen. Taisteleminen ei ole päätöntä lätkimistä, vaan Monster Hunter Tri tarjoaa strategiaa ja syventymistä sitä kaipaaville pelaajille. Mikäli tehtäviä ja peliseuraa riittää, lopullinen versio ei varmasti saa tuskallisesti peliä odottavaa pettymään. Onneksi nettipeli on ilmainen myös Euroopassa: maksullinen nettipeli olisi ollut todennäköinen kuolema pelille, sillä Monster Hunter -sarjan pelit ovat aiemmin menestyneet täällä huonommin kuin Japanissa. Saa nähdä, miten käy tällä kertaa. Toivottavasti Monster Hunter Tri onnistuu keräämään ansaitsemansa huomion.

Pelistä julkaistaan myös rajoitettu erä paketteja, joissa hienoon pelin tyyliä mukailevaan kirstuun on pakattu itse pelin lisäksi musta Classic Controller Pro, Wii Speak ja satunnainen figuuri. Ehkäpä samanlainen paketti saattuu vielä teistäkin jonkun kohdalle…