Olemme vihdoin saaneet kauan odotetun Monster Hunter Trin käsiimme. Odotukset olivat korkealla jopa ensikertalaisen kohdalla onnistuneen kampanjoinnin ja hypen ansiosta. Meille on luvattu eeppisiä taisteluita keskellä interaktiivista luontoa, jossa on selvä ekologinen järjestelmä. Kuinka tässä on onnistuttu?

Sanottakoon heti aluksi, että juoni jää pelissä kovin löyhäksi. Se ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että peli olisi jotenkin huono. Jonkinlaista tarinaa toki yritetään vääntää esiin, mutta se jää helposti kaiken sisällön ja tekemisen varjoon. Varsinaisen pelin alkaessa pelaajalle annetaan motiivi ja syy lähteä jahtaamaan suuria otuksia: Mogan saari on joutunut häiritsevien järistysten uhriksi ja järistysten aiheuttajiksi selviää kolossaaliset hirviöt, jotka on aika päästää päiviltä. Homma starttaa siten, että pelaajan on lähdettävä alussa valituin vaattein lahtaamaan muutama otus, jotta päähenkilö saa tehtäviä varten käytettäväksi leirin.

Oma koti kullan kallis.

Tehtäviin ei kuitenkaan ole mitään aihetta rynnätä, sillä alussa kyhätty hahmo näyttää vähintäänkin törkeältä kireine alusvaatteineen. Jotain on tehtävä ja äkkiä, tai hahmoa luullaan ennemmin katujen kasvatiksi kuin kokeneeksi metsästäjäksi. Metsässä voi ilman aikarajaa tutkia ympäristöä ja kerätä sen tarjoamia resursseja, jotka tarvittaessa antavat esimerkiksi lisää energiaa. Otuksia teurastamalla ja kiviä hakkaamalla saadaan puolestaan materiaalia aseisiin ja muuhun varustukseen. Sepän luona voi käydä koska tahansa tarkistamassa, mitä tarvitaan mihinkin parannukseen tai uuden aseen tai suojan luomiseen. Kun tarvittava materiaali on löydetty, pöytään lyödään esineiden lisäksi hieman rahaa, ja kääpiö mojauttaa parin moukariniskulla sinulle uutta tavaraa, jonka voi ottaa heti käyttöön.

Kun metsästäjä on saanut yllensä vähän parempaa vaatetta ja paremman aseen, alkupään tehtäviin siirtymisen voi huoletta aloittaa.

Tekemisen puutetta ei ole

Vähitellen itsensä löytääkin jo keskeltä koukuttavaa tehtävien suoritusta ja parempien varusteiden ja aseiden hankkimista. Tehtäviä on jokaiseen lähtöön usealla eri vaikeustasolla. Alkupään tehtävät ovat varmasti lahtaamaan hinkuavien mielestä turhaa jauhantaa ja tylsää tekemistä, mutta kaikessa tylsyydessään ne ovat kuitenkin opettavaisia ja totuttelevat maailmaan ja maailmasta löytyviin rehuihin, sieniin ja yrtteihin. Tehtävien taso kuitenkin nousee niiden vaikeutuessa ja lopulta tekemistä riittää 50 minuutille aivan mainiosti.

Tehtäviä on kolmea erilaista: pelaaja joutuu joko keräämään jotain, tappamaan jotain tai vangitsemaan suuren otuksen. Useimmissa tehtävissä on mahdollista suorittaa myös sivutehtäviä, jotka eivät ole siis pakollisia, mutta jotka suovat lisää kahisevaa. Hyvin tärkeä paikka tehtävien suhteen on leiri, josta tehtävä alkaa. Leirissä on kaksi erilaista laatikkoa: laatikko, joka tarjoaa tehtäväkohtaisia apuesineitä ja laatikko, johon tulee toimittaa keräilytehtävässä tai sivutehtävässä vaadittu materiaali. Lisäksi taistelija voi koska tahansa tehtävän aikana ottaa nokoset, jolloin energia palautuu maksimiin. Hyvänä puolena tässä on myös se, että torkkuminen ei vie paljoa aikaa.

Tehtävät ovat monipuolisia ja saavat ajan kulumaan hyvinkin nopeasti. Kaikkihan tietävät, miten aika kulkee nopeiten juuri silloin, kun on hauskaa. Tämä suhteellisuus pätee myös Monster Hunter Trin kohdalla. Kaikkein tylsimpiä - mutta siltikin varsin viihdyttäviä - tehtäviä ovat keräilytehtävät. Keräily on etenkin aloittelijalle varsin tuskaista: jonkin kerättävän esineen löytäminen saattaa kestää tuhottoman kauan, jolloin helposti turhautuu pelikellon edetessä kohti finaalia vailla minkäänlaista lopputulosta. 50 minuuttia tuntuu riittävän kuitenkin sillä tavalla hassusti, että kun etsittävä materiaali lopulta löytyy, sen keräämisestä muodostuu trilleri ja tehtävän suoriutuessa aikaa on jäljellä pari hassua minuuttia. Sivutehtävä tosin saattaa paljastaa, mistä löytää esimerkiksi suolia: se saattaa kehottaa tappamaan vaikka 12 tiettyä otusta, jolloin on varsin loogista, että vaadittu esine löytyy tämän lajin sisältä.

Keskellä laumaeläimiä on joskus hauskaa, joskus ei.

Vangitsemistehtävät vaativat metsästäjää vangitsemaan aiemmin kohdatun suuren otuksen. Tämä tapahtuu käytännössä niin, että körilästä pehmitetään tiettyyn pisteeseen, mahdollisesti asetetaan ansaan ja lopulta heitetään parilla tietyllä pommilla, jolloin otus jää kiinni. Great Jaggin kohdalla se ei ollut mikään haaste, sillä sen alkaessa nilkuttaa ja yrittäessä paeta tekoäly ei ollut kovin korkealla, vaan typerys laahusti isoa kiveä vasten. Tällöin se piti vain lamaannuttaa ja lopulta vangita. Ei liene vaikea arvata, oliko käytännössä paikoillaan laahustava mörkö vaikea maalitaulu vai ei. Tämä oli kuitenkin vain satunnainen hairahdus, ja useimmiten elukat osaavat paetessaan kiertää esteet.

Kaikkein hauskinta pelissä on tietenkin kaikenlaisten öhkömönkiäisten teurastaminen. Tehtävät edellyttävät milloin minkäkin tappamista: välillä pitää päästää päiviltä yksi suuri ja voimakas köriläs ja välillä on tapettava useampi hieman helpompi hirviö. Suurempien otusten kohtaaminen vaatii lähes poikkeuksetta huolellista varustautumista, jolloin mukaan lähtee esimerkiksi pitfall trap ja kymmenen mega potionia puhumattakaan muusta materiaalista, joita yhdistelemällä saa lisää mega potioneja. Tämänkin tärkeyden oppii lähinnä vasta, kun on saanut kerran kunnolla turpiin.

Materialismia

Esineitä löytyy rutkasti ja niitä yhdistelemällä saa lisää tavaraa. Erilaisia esineitä on tarjolla ehkä liikaakin: tarjonta on niin monipuolista, että tavaralaukku täyttyy lähes jokaisen tehtävän aikana, jolloin ylimääräisiä pitää käyttää tai heittää pois. Tavaraa voi etsiä joko käsin, hakulla, hyönteisverkolla tai ongella. Käsin löytää suurimman osan tavarasta, hakulla puolestaan voi hakata erilaisia metalleja suojia ja aseita varten, hyönteisverkolla löytää hyönteisten lisäksi seittiä ja onkimalla saa tietenkin napattua kaloja, joiden merkitys on kuitenkin itselleni kovin vähäinen ja onkiminenkin on sen verran tuskaista, että sitä tulee harrastettua lähinnä vain, kun tehtävä sitä vaatii.

Mukana kulkee aina useita vakioesineitä kuten raakaa lihaa, hakkuja, verkkoja, rohtoja ja grillausvälineet. Tehtävien jälkeen kaiken turhan voi varastoida varsin kattavaan kirstuun, jolloin laukkuun mahtuu taas ruhtinaallisesti tavaraa seuraavan questin aikana. Grillausvälineet ovat oikeastaan erittäin tärkeät, sillä tehtävän ja ajan kuluessa metsästäjä menettää kestävyyttä, jolloin suorituskyky ja kyky juosta nopeammin laskevat. Paistamalla raakaa lihaa oikein kestävyysmittari kasvaa, jolloin taisteleminen on jälleen sujuvaa.

Kiven sisään ei kannata joutua.

Joitain esineitä ei löydä luonnosta, vaikka hakisi koirien ja kissojen kanssa. Nämä esineet ovat hyvin harvinaisia ja niitä saa satunnaisesti palkinnoksi tehtävistä. Tämä auttaakin motivoimaan jo läpäistyjen tehtävien pariin useamman kerran, jolloin saadulla materiaalilla voi kehittää hahmoa pahempia tehtäviä varten.

Eeppiset taistelut

Taistelumekanismi on toteutettu niin hyvin, että jokaisesta taistelusta nauttii hyvinkin paljon. Kontrollit ovat helpot jopa alkajille, joskin Classic Controller Pro osoittautuu ainakin minun kohdallani toimivammaksi valinnaksi. Sanottakoon, että olen tottunut pelaamaan Mario Kart Wiitä Wiimote + nunchuck -combolla, joten on hieman outoa, että kyseinen yhdistelmä ei tunnu tutulta tämän pelin kohdalla. Pienellä totuttelulla tosin myös sen kanssa pelaaminen onnistuu, mutta helpointa ja näppärintä lienee klassisen ohjaustyylin valitseminen.

Liikuttaessa ja taistellessa pitää keskittyä moneen olennaiseen asiaan: liikkuminen, väisteleminen, juokseminen, kameran pyörittely, esineiden käyttäminen ja tietenkin itse aseiden käyttäminen. Jokainen edellä mainituista toteutetaan eri napista, eli sormia on oltava useassa paikassa samaan aikaan. Se on kuitenkin toteutettu niin näppärästi, että kaiken tämän tekeminen samanaikaisesti ei ole minkään sortin ongelma.

Taisteleminen alkaa sujua vähitellen, kun oppii suuremman kohteen taktiikan, eleet ja iskut. Tällöin oppii vähitellen pysyttelemään loitolla otuksesta, kun se valmistelee jotain suurempaa iskua ja toisaalta iskujen oikeanlainen ajoittaminen tulee vähitellen kuin itsestään. Virheistä ja päättömästä huiskinnasta rankaistaan lähes aina suurella mojautuksella. Loppujen lopuksi strategian iskostuttua päähän taistelu eteneekin kaavaa "hakkaa -> väistä -> juokse -> hakkaa" ja välillä pitää yrittää saada omaa rauhaa, jotta voi käyttää potioneja ja teroittaa asettaan. Usein taistelukentällä temmeltää kuitenkin myös pieniä, suuremman eläimen kutsumia tihulaisia, jotka häiritsevät sekä taistelemista että piilossa pysyttelemistä.

Suuremmat teurastuskohteet lähtevät pakenemaan, kun ne ovat heikentyneet tarpeeksi. Tämän vuoksi on tärkeää muistaa myös merkitä otus, jolloin sen jäljittäminen on helppoa. Sijainnin näkee kartalta heti, kun uusi paikka on valittuna. Toisaalta merkitseminen on melkeinpä turhaa esimerkiksi Great Jaggin kohdalla, sillä se ei osaa lentää, kaivautua tai uida. Tämän vuoksi seuraavasta paikasta saa hyvän vainun pelkästään katsomalla, mihin suuntaan raukka on paennut.

Jokaiselle löytyy varmasti jotain, sillä peli tarjoaa aseeksi esimerkiksi perinteisen miekan lisäksi moukaria ja pidempää miekkaa. Uutuutena sarjassa nähdään muuttuva kirves. Myös ampuminen on mahdollista, joten joku varmasti pitää suosikkinaan melkoisen turvallista, pidemmältä etäisyydeltä räiskimistä, kun taas toiset menevät suurten otusten hellään syleilyyn. Sääntö "mitä voimakkaampi ase, sen hitaammat iskut" pätee erittäin hyvin myös tässä pelissä. Hitaimmatkin aseet tuntuvat loppujen lopuksi silti tarpeeksi nopeilta, ja niitäkin on suuri ilo käyttää.

Onko reilua, jos toinen on näin paljon suurempi?

Ensimmäistä kertaa Monster Hunter -pelisarjassa päästään taistelemaan veteen, mutta ensikertalaisuus on myös havaittavissa. Vedessä taisteleminen ei nimittäin tunnu paranevan usean pelitunninkaan jälkeen, vaan se on paikoin hyvin sekavaa ja kömpelöä. On tietenkin loogista, että me maalla elävät ihmiset emme taistele kovin hyvin vedessä, mutta vesitaisteluiden kömpelyys nakertaa nautintoa satunnaisesti. Onneksi vedessä elävät isommat hirviöt pakenevat myös maalle. Tällöin ihmiset pääsevät omaan elementtiinsä.

Jokainen suurempi taistelu vapauttaa valtaisan määrän endorfiiniä lähes koko 50 minuutin ajan, ja vaikka voitto ei tulisi heti ensimmäisellä kerralla, motiivi lähteä uusintaan säilyy valtavan suurena. Peli on toteutettu ilmeisestii niin hyvin, että turhautuminen on harvinaista ja pelaaminen nautintoa, vaikka tehtävä epäonnistuisikin. Onnistuminen puolestaan tuottaa valtavan hyvän fiiliksen varsinkin kavereiden kanssa pelatessa, ja ryhmähenki sen kuin kasvaa.

Tapaa kavereitasi kaupungeissa

Perin paras puoli on tietenkin kavereiden kanssa pelaaminen. Moninpeli onnistuu kaverin kanssa myös samalta ruudulta, mutta tällä kertaa pelaaminen on netissä paljon nautinnollisempaa kuin samalta sohvalta pelaaminen. Tämä perustuu yksinkertaisesti siihen, että Internet on toteutettu erittäin hyvin ja se tarjoaa pelattavaa paljon enemmän kuin jaetun ruudun paikallinen kahden pelaajan moodi. Servereitä on tuhottoman paljon ja ne on jaettu "portteihin", jotka puolestaan jakautuvat edelleen kaupunkeihin. Yhteen kaupunkiin mahtuu valitettavasti vain neljä pelaajaa kerrallaan, mutta sen enempää ei mahdu yhteen tehtäväänkään.

Kaupunki tarjoaa kaiken tärkeän, mitä yksinpelikin: voit luoda uusia varusteita ja aseita ja käväistä esinelaatikollasi hakemassa varastoimaasi tavaraa. Taverna on kuitenkin se ydin, sillä siellä valitaan suoritettavat tehtävät ja liitytään niihin. Jos tahdot pitää hauskaa, voit istuskella kavereiden kanssa olutta juoden, vääntää kättä tai tanssahdella enemmän tai vähemmän vammaisen näköisesti.

Netti toimii erittäin hyvin. Viestejä voi kirjoitella itse joko virtuaalinäppäimistöllä, mikä on tosin vaivalloista, tai pelaaja voi turvautua Wiin kanssa yhteensopivaan näppäimistöön. Viestin voi osoittaa myös tietylle pelaajalle menemällä hänen vierelleen tai syöttämällä kuusimerkkisen Capcom ID:n, joka on pelin oma ratkaisu 12-numeroisten kaverikoodien sijaan. Myös tuntemattomia voi siis lisätä menemällä heidän vierelleen, jolloin he saavat ilmoituksen viestin kera ja voivat joko hylätä tai hyväksyä pyyntösi ryhtyä kaveriksi.

Tehtävien suorittaminen netissä on hauskaa jopa ilman kommunikointia, kunhan tuntemattomiin pelaajiin voi luottaa ja jokainen tekee oman osuutensa. Eniten niistä saa kuitenkin irti, mikäli pelaajat käyttävät äänichattia. Peliin on lisätty WiiSpeak-tuki, mutta sen uupuessa myös Skypeen turvautuminen on varsin luonnollinen ratkaisu. Tällöin tehtävän suorittajat voivat peliä häiritsemättä käydä keskustelua siitä, paljonko on kerätty mitäkin ja mitä vielä tarvitaan. Tekstiä naputellessa mestästäjät puolestaan joutuvat helposti uhanalaisiksi ja aikaa menee hukkaan.

Internetissä suoritettavat tehtävät ovat irrallaan yksinpelin tehtävistä, joskin samoja tehtäviä löytyy paljonkin. Netissä tosin saatetaan vaatia enemmän kerättävää, mikä johtuu siitä, että on oletus, ettei netissä suoriteta tehtäviä yksin. Tehtävien suorittamisesta saatavat rahat ja esineet ovat kuitenkin varastoitavissa esinelaatikkoon, joka on se sama sekä Internetissä että offlinessa. Tällöin netissä hankitut lisäkapineet tulevat tallennuksen yhteydessä myös yksinpelin muistiin, ja homma toimii myös toisinpäin.

Eikä edes pelota.

Netissä voi kasvattaa myös omaa hunter rankia, jonka avulla pääsee suorittamaan yhä vaativampia tehtäviä. Hunter rank kasvaa jokaisen suoritetun pää- ja sivutehtävän myötä. Tämä varmistaa sen, että liian huonot pelaajat eivät pääse parempien pelaajien mukaan tehtäviin, joissa kuoleminen on huonosti varustautuneille lähes varmuus. Mikäli tehtävän aikana kuolee kolme kertaa, kuoli sitten joka kerralla eri tai sama mies, tehtävä epäonnistuu. Areenalla taistellessa homma on hieman eri ja hylkäys tulee pienemmällä määrällä kuolemia. Tällöin pelaajien onkin oltava paljon varovaisempia.

Netissäkin kannattaa siis pelata, sillä siellä saa lisää kokemusta, lisää esineitä ja enemmän vaihtelua yksinpelin kylkeen, joskin myös yksinpelissä voi pelin edetessä valita mukaansa myös apurin, jos tahtoo. Sen lisäksi, että areenalla taisteleminen on jo hyvä poikkeus, jokaisen kuukauden ensimmäisenä perjantaina julkistetaan lisää tehtäviä, jotka voi suorittaa tiettynä ajankohtana, kunhan hunter rank on kyllin korkea.

Monster Hunter Tri - ilo silmälle ja pelaajalle

Monster Hunter Tri on ehdottomasti Wiin kärkikastia. Peli on loistava niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin. Luonto näyttää hyvältä ja on erittäin monimuotoinen. Vaikka peli näyttää todella hyvältä yleiseen tasoon nähden ja tarjoaa paljon yksityiskohtia, se on onnistuttu toteuttamaan niin, että edes suuren hässäkän keskellä peli ei hidastele - Wiin tehot siis kykenevät kuin kykenevätkin myös hyvään grafiikkaan, vaikka yleisesti luullaan toisin.

Musiikkia on pelissä kovin vähän. Tehtävän alkaessa kajaareista pamahtaa eeppinen, pieni musiikinpätkä, mutta mikäli taistelu ei kohdistu mitään keskikokoista suurempaan otukseen, musiikkia ei kylän tai kaupungin ulkopuolella juuri kuule. Tehtävän päättyessä puolestaan kuulee aina sen saman pätkän, joka kestää tehtävästä riippuen 20 sekunnin tai yhden minuutin ajan. Tämä ei kuitenkaan haittaa, vaan hiljaisuus onnistuu luomaan eräänlaisen jännän fiiliksen, enkä voisi kuvitellakaan pelaavani Monster Hunter Tritä keskellä musikaalia, vaikka vähäinen musiikki pelissä on sekin laadukasta.

Monster Hunter Tri on peli, joka ilahduttaa varmasti sarjan aiempien pelien fanien lisäksi myös pelisarjaan tutustuvia. Se tarjoaa niin paljon tutkittavaa, että parhaan mahdollisen nautinnon saavuttaminen vaatii jo panostamista ja perehtymistä. Voidaan siis sanoa, että Wii on jälleen saanut yhden tosipelaajien pelin lisää. On vain oikeus ja kohtuus, jos Monster Hunter Tri saavuttaa suuren yleisön, myy hyvin ja tavoittaa mahdollisimman monen Wii-pelaajan pelihyllyn.