Näin alussa voin heti sanoa, että en pidä Metroideista. Olen pelannut useita, ellen jopa kaikkia Metroideja, mutta mikään niistä ei ole jaksanut kiinnostaa. Yliarvostettua roskaa, mutta älkää kuitenkaan suuttuko, en pidä mielipiteitäni faktoina. En myöskään pidä räiskinnöistä, mutta Metroid Primet eivät onneksi ole sellaisia. Haluan, että muistatte sen, koska ne usein sekoitetaan sellaisiksi. Metroid Primet ovat ensimmäisestä persoonasta kuvattuja seikkailupelejä.

Vuonna 2002 julkaistiin alkuperäinen Metroid Prime. Minua ei kiinnostanut se pätkääkään. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin Metroid Prime 2, se kiinnosti vielä vähemmän. Bleh. Kolme vuotta sen jälkeen julkaistiin Metroid Prime 3, jossa kiinnosti pelkkä ohjaus. Joten, enpä ollut läpäissyt mitään Primeä. Pääsin vain kokeilemaan kaikkia, mutta kaksi ensimmäistä osaa eivät jaksaneet innostaa kauaa. Metroid Prime 3: Corruptionin hankin sitten käytettynä. Peli oli aivan loistava! En tiedä, olinko jotenkin kasvanut pyssypeleistä vihaamisen yli, mutta pidin vain kolmosesta äärimmäisen paljon verrattuna ykköseen tai kakkoseen. Ohjaus oli mahtavasti toteutettu ja peliä oli yleensäkin hauska pelata.

Ehkäpä joukosta löytyy viisaampia. Ehkä joku muu teistä hienoista pelaajista on jättänyt pelit kokematta? Ei huolta, ongelmaan on keksitty ratkaisu! Nintendo on julkaissut Wiille Metroid Prime Trilogyn, joka sisältää kaikki kolme Metroid Primeä samalla levyllä ja Wiin ohjauksella! Lähinnä ohjauksen takia kiinnostuin myös Trilogysta, ja ajattelin antaa paketin peleille toisen tilaisuuden. Onneksi.

Ykkönen on kokoelman yksinkertaisin ja kiehtovin peli.

Ehkäpä olisi aika aloittaa…

Jokainen Trilogyssa oleva peli on hyvin samankaltainen pelattavuutensa osalta. Pääasiassa kuvakulma on ensimmäisessä persoonassa, suoraan Samusin (päähenkilö) silmistä. Tähtäät ruudulla Wiimotella, voit lukittua vihollisiin, ampua käyttäen erilaisia PYSSYJÄ, tai muuttua pallomuotoon, jota myös kutsutaan Morph Balliksi. Pallomuodossa olet pienempi (= pääset pienistä paikoista läpi), kuvakulma siirtyy kolmanteen persoonaan ja voit jätellä pommeja. Yleensä tätä on käytetty peleissä hyödyksi niin, että on luotu pieniä kaksiulotteisia “tasoloikkakohtauksia”.

Lisäksi peleissä on käytössä skanneri, jolla voidaan tutkia alueita ja vihollisia. Tämä on melko hauska ja kätevä järjestelmä. Itse en kaikkea skannannut, mutta esimerkiksi bosseja vastaan skanneri oli kätevä kertoessaan aina jonkin vinkin siihen, miten kyseinen bossi pitäisi piestä. Lisäksi skanneria käytetään hyväksi mm. joidenkin laitteiden käynnistämiseen.

Jokaisesta pelistä puuttuu kuitenkin se perus melee-hyökkäys. Aina viholliset täytyy tappaa ampumalla. Miksei Samus osaa vaikka lyödä vihollisia nyrkillä?

Aloitin tietenkin ensimmäisestä Metroid Primestä. Heti alussa sain ihastella uutta laajakuvatukea, jota Cuben versiosta ei löytynyt. Lisäksi heti pelin aloittaessa huomasin ilokseni, että kontrollit ovat täysin samanlaiset kuin Metroid Prime 3:ssa. Voit juosta ja tähdätä samaan aikaan, toisin kuin alkuperäisessä, jossa oli pakko aina pysähtyä paikalleen jos halusi ampua manuaalisesti johonkin tiettyyn kohtaan.

Joskus vastaantulevat viholliset saattavat olla isoja.

Seikkailu alkaa Metroid Primen parissa

Eli ensimmäisessä Primessä Samus matkaa Tallon IV planeetalle ilmeisesti tutkimaan jonkunlaista Phazonia jota avaruuspiraatit käyttävät hyväksi tai vastaavaa; todellisuudessa en välittänyt tarinasta pätkääkään, vaan halusin päästä vain peliin käsiksi. Heti kun peli alkoi kunnolla, pääsin isolle alueelle, jossa sitten olisi pitänyt keksiä, minne mennä seuraavaksi. Siinä onkin se suurin ongelma, joka koskee onneksi vain kahta ensimmäistä Primeä: mihin tässä oikein pitäisi mennä? Menet yhteen nurkkaan ja siellä on ovi, jota et voi avata. Niin… Miten on mahdollista, että kaikkialla universumissa on ovia, jotka saa auki vain niitä ampumalla? Miten sellaisia voi olla jäätiköllä tai vaikkapa metsässä? Kuitenkin, takaisin tähän ongelmaan. Menet kenties seuraavaksi toiseen nurkkaan, ja siellä on käytössä jotain muuta hauskaa, minkä ohi et VIELÄ voi päästä eteenpäin. Käsittämättömän ärsyttävää. Eikä tässä auta lainkaan pelin avuton hint-systeemi, joka on äärimmäisen hidas, ja auttaa vasta niin myöhään, että itse ainakin tyydyin käyttämään läpipeluuopasta muutamassa kohdassa.

Ongelma on kuitenkin pieni, ja se tulee vastaan vain harvoin. Positiiviset asiat menevät pakosti tuollaisen pienen ongelman lävitse. Ensimmäisessä Primessä on kaikista parhaat varusteet. X-Ray- ja Thermal Visor ovat upeita, koska esimerkiksi jotkin viholliset eivät näy puhtaalle silmälle, niin täytyy käytää avuksi edellä mainittuja välineitä. Thermal Visorin avulla voit esimerkiksi nähdä pimeissä huoneissa viholliset heidän kehosta tulevan lämmön takia. Lisäksi missään muussa aseessa kuin ohjuksissa ei ole panoksia. Kaikissa jälkimmäisissä osissa vain perustykissä on loputtomasti panoksia… Niin paljon kun nautinkin esimerkiksi vihollisten jäädyttämisestä Ice Beamilla, tulevissa osissa se on vain liian kallista.

Ehkäpä kuitenkin pelin hienoin ominaisuus on sen vapaus. Pelin voi läpäistä pirun monella eri reitillä. Ei, älä käsitä väärin, kyllä tarina kulkee kuitenkin pääasiassa yhtä reittiä. Lähinnä varusteiden hankintajärjestys ja pomojen läpäisy on melko vapaata. Voi olla, että en ole saanut jotain asetta, joka voisi olla hyödyksi jonkin bossin läpäisemiseksi. Ensimmäisellä pelikerralla pelaaja hakeutuu tiedostamattaan sinne mistä löytyy jotain uutta.

“Minne täytyy mennä” -pulmat eivät kuitenkaan riitä tyydyttämään puzzle-ystävän nälkää. Pelistä löytyy myös paljon erilaisia pähkinöitä melkein jokaisesta huoneesta. Tässä peli(sarjassa) ei pärjää mitenkään vaan tappamalla vihollisia ja kulkemalla eteenpäin. Usein huoneet täytyy tutkia täysin ja koittaa löytää tie seuraavaan huoneeseen esimerkiksi skannailemalla objekteja. Esimerkiksi yhdessä huoneessa tavoitteena on löytää neljä skannattavaa merkkiä, jotta portti avautuisi. Jokainen merkki on piilotettu hyvin, kuten naamioitu kätevästi seinään tai jonkin vihollisen alle.

On siis sanomattakin selvää, että ensimmäinen Metroid Prime on koko trilogian paras osa. Olet yksin uudella planeetalla, jota joudut tutkimaan. Löydät uusia alueita, uusia kykyjä, uusia vihollisia. Tunnelma on huipussaan. Oikeastaan tässä pelissä toimii kaikki. Silkkaa timangia!

Metroid Prime 2:n hienoin asia: Dark Samus.

Seikkailu jatkuu pimeässä maailmassa, Metroid Prime 2: Echoesissa

Metroid Prime 2: Echoes jatkuu siitä, mihin ykkönen jäi. Phazon (ja sitä hyväksikäyttävät avaruuspiraatit) on edelleen melko tärkeä teema pelissä. Samus laskeutuu uudelle planeetalle, Aetherille, koska siellä on kadonnut useita ihmisiä. Samus löytää koko ihmisjoukon kuolleena. Karmivaa. Lisäksi Samus löytää erään planeetalta kotoisin olevan olion, joka kertoo mitä siellä oikein on tapahtunut… Samusin tehtävä on siis pelastaa planeetta tuholta.

Mitäpä muuta sitten Metroid Prime 2: Echoesta kertoisi? Se on hyvin samankaltainen ensimmäisen version kanssa: kaikki skannaus-, kartta- ja muut systeemit ovat suoraan kopioitu ykkösestä – kenties tämä olikin vain jonkinlainen expansion pack?

Noh, ei sentään, onhan pelissä jotain uutta: DARK WORLD! Kun pääset pimeään maailmaan, menetät energiaa pelkästään siellä oleskelusta. Siellä kaikki viholliset ovat masentavia mustia limanuljaskoja, ja intoa pelaamiselle ei paljoa ole. En millään lailla sano kakkosta huonoksi peliksi, mutta ykkösen ja kolmosen rinnalla se vaikuttaa vain laimealta. Tarina on kuitenkin selkeämpi kuin ykkösessä, ja mukana on hieman jopa dialogiaa. Bossit ovat myös äärimmäisen hauskoja, ja muutenkin peli on mahtava – vain, jos unohdetaan se Dark World. Vihaan sitä.

Seikkailu päättyy lineaarisuuteen, Metroid Prime 3:ssa

Kolmonen jatkuu yllättäen siitä, mihin kakkonen jäi. Phazon & avaruuspiraatit ovat edelleen mukana pelissä. Tässä pelissä Samusin tehtävänä on matkata useille eri planeetoille ja pelastaa ne tuholta, jota “Leviathanit”, jättimäiset Phazon-pohjaiset avaruusalukset, levittävät niille.

Kolmonen on sen sijaan täysin “uusi” peli, vaikka se onkin pelimekaniikaltaan samankaltainen aiempien osien kanssa. Valikot ovat erilaisia, skannaussysteemi on erilainen, karttajärjestelmää on muutettu… Peli jopa tuntui erilaiselta kuin aiemmat. Lisäksi kolmas Prime on äärimmäisen lineaarinen. Sinulla ei ole vapautta paljoakaan, on aina jokin tietty tehtävä tehtävänä, ja mäiskiminen on hauskaa. Tiedät siis aina, minne pitää seuraavaksi mennä. Ei se silti tarkoita, etteikö kolmosessa olisi pohdittavaa (kuten minne pitäisi seuraavaksi mennä), koska puzzleja siitä löytyy myös tarpeeksi.

Kolmosessa käytetään myös liikkeentunnistusta mukavasti hyödyksi. Pelissä saa jopa pienen melee-aseen, mutta se toimii vain tiettyihin ja harvoihin vihollisiin. Tätä “koukkua” voit käyttää “heittämällä” Nunchukia ja sitten vetäisemällä sen takaisin. Todella toimiva ja hauskaa. Lisäksi ja usein Wii Remotella liikutellaan Samuksen kättä, esim. jonkin valinnan valitsemiseksi jollakin koneella – toimivaa ja tervetullut uudistus minulle.

Kolmosessa ei ole onneksi enää Dark Worldia. Kolmosessa on HYPERMODE, jonka voi laittaa päälle aina silloin kun siltä tuntuu. Se vie ison osan energiasta, mutta Samus muuttuukin tämän jälkeen Hyper Samukseksi (ihan itse keksitty nimi), ja aiheuttaa enemmän vahinkoa vihollisiin. Uuh! Mutta mikäli pidät Hypermodea liian kauan päällä, kuolet. Yksinkertaista. Siitä ei voi edes paeta. En siis uskalla käyttää sitä. Mitä.

Tai sitten en vain tajunnut miten se toimii. Sekin on mahdollista.

Kolmosessa pelleillään liikkeentunnistuksen kanssa paljon.

Muuta maininnan arvoista?

Kaikkiin sarjan osiin on lisätty wanna-be-achievementit (Xbox 360), eli kreditit. Aina kun päihität bossin, tai teet jotain muuta hienoa, saat “saavutuksen”. Lisäksi pelissä on gallerioita, joihin saa lisää tavaraa “saavutuksilla”. Myös pieniä extroja on sisällytetty, mutta spoilerivaaran vuoksi jätän ne kertomatta.

Graafisesti kaikki pelit ovat äärimmäisen nättejä, varsinkin Wiille kehitetty Metroid Prime 3. Musiikkimaailma on yleisesti ottaen melko synkkä mutta hieno. Näin.

Metroid Prime 2:sta löytyy myös moninpeli: siinä yksinkertaisesti vain laitetaan pelaajat samalle kentälle ja aloitetaan mäiske. Kaksi muotoa on ainakin alussa avoinna, joista toinen oli perinteinen Deathmatch ja toisessa ilmeisesti keräillään kolikoita esim. tappamalla toinen pelaaja. Lisää aseita ja kykyjä saa pelin aikana, jos niitä löytää jostain. Perusmättöä, ei mitään erikoista.

Näin loppuhuipennuksena vielä laitan tähän parhausjärjestyksen mielestäni:

1. Metroid Prime
2. Metroid Prime 3: Corruption
3. Metroid Prime 2: Echoes

Suosittelen pelistä kiinnostuneita katsomaan tämän vertailuvideon. Vihasin aiemmin Primejä mutta en enää. Kokoelma on upea, ja jokaisen Wiin omistajan pitäisi omistaa se, varsinkin mikäli kaikkia Primejä ei vielä hyllystä löydy ennestään. Pelit ovat tunnelmallisia, hauskoja, ja ne EIVÄT OLE RÄISKINTÖJÄ. Noin 60 eurolla saat paketin, jossa on kolme huippuluokan peliä. Samankaltainen “monta huippupeliä yhden hinnalla” -tarjous toistuu harvoin, viimeksi Nintendo tainnut tehdä tällaisen Super Mario All-Starsin kanssa?

Pelityyppi: Julkaisu: Pelaajia: Julkaisija: Kehittäjä: HDTV: 50/60hz: Laajakuva: Arvostelija:	Seikkailu 04.09.2009 1-4 (vain MP2:n moninpelissä) Nintendo Retro Studios Kyllä (480p) Kyllä Kyllä ColdSkull

Tässä on pientä vertailua Metroid Primen Wii- ja GC-versioiden välillä:

Grafiikka?

Vaikka pelaajat ovat etsiskelleet Trilogyn peleistä grafiisia vikoja (linkki), pitäisi niiden silti olla hienompia laajakuvanäytöllä ja/tai 480p-yhteensopivalla näytöllä.

Metroid Prime ja Metroid Prime 2: Echoes ovat täysin 16:9-laajakuvatuella varustettuja pelejä Trilogyssa.

Uutta?

Ainakin Metroid Prime 3:sta tuttu credit-järjestelmä on päässyt mukaan kaikkiin sarjan peleihin Trilogyssa.

Lisäksi peleihin on lisätty täysin uusi ohjaustyyppi, jota käytettiin Metroid Prime 3:ssa.

Mukana on myös galleria.

Wiin vai GC:n versiot?

Kun pääsin kokeilemaan molempia, nautin itse Wiin (eli Trilogyn) versioista paljon enemmän.