Ja tähän sitä taas on tultu: Samus Aranin avaruusalus on tuusan nuuskana, vihamieliset muukalaiset veivät kaikki Samusin haarniskan varusteet, eikä ole aavistustakaan missä ollaan, saatikka kuinka päästä pois. Pelaajan on aika astua Samusin pääkopan sisään…

Sisällissodan kolmas osapuoli

Echoes pyörii edellisen Primen tavoin mutaatiomönjä Phazonin käyttömahdollisuuksien ympärillä. Samusin tehtävä on etsiä Avaruusfederaation kadonnut partiojoukko, jonka epäillään kadonneen Aether-planeetan syvyyksiin. Ennen rauhallisena tunnettu planeetta on nyt jakautunut kahden rodun, Luminothien ja Ingien taistelutantereeksi: Luminothien hallitsemaksi hyväksi ulottuvuudeksi ja Ingien käskyjen alla toimivaksi pimeäksi ulottuvuudeksi. Planeetan energiavarasto puolittui myös kahtia rotujen kesken, ja se kenen energia loppuu ensin tuhoutuu, sillä ilman energiaa ulottuvuus muuttuu epävakaaksi. Tieto kertoo, että kolmen Luminoth-kylän energiavaranto on varastettu pimeään ulottuvuuteen, eivätkä Luminothit pysty noutamaan sitä takaisin yksin. Samus rupeaa Luminothien juoksupojaksi ja alkaa kitkeä sotaisaa Ing-rotua pois planeetan eläimistöstä.

Mikään ei voita aamuista plasman tuoksua.

Kuten saattaa arvata, Samus joutuu loikkimaan maailmojen välillä kuin “A Link to the Pastissä” konsanaan. Retro Studios on säästänyt jonkin verran suunnitteluvaivaa käyttämällä samaa karttaa pelialueena kahdesti. Mutta jottei kaikki olisi niin helppoa, niin lisätään pimeysmaailmaan vielä tappavan myrkyllinen ilmakehä ja loputtomiin ilmestyviä Ing-sotureja. Samus ei kestä aluksi pimeän Aetherin ilmakehää minuuttia pidempään. Ilmakehälle altistuminen kuluttaa pyöreästi noin viisi energiayksikköä sekunnilta, joten pitkiin taisteluihin ei ole aikaa.

Pienenä helpotuksena on Luminothien pimeään Aetheriin jättämät suojakuvut, jotka suojaavat ilmakehän vaikutukselta. Samusin tulee puikkelehtia kuvulta kuvulle edetäkseen Aetherissa. Kätevää on se, että kupujen alla Samusin energiavarasto täyttyy pikkuhiljaa takaisin, joten energiaa voi tarpeen vaatiessa jäädä lataamaan ja poiketa itse sillä välin lounaalle. On tosin myös suojakupuja, jotka on aktivoitava ampumalla niitä päin, mutta ne sammuvat noin puolen minuutin kuluttua, jonka jälkeen niitä on ammuttava uudestaan. Tästä voi seurata se, että lounastauon jälkeen ruudussa lukee “Game Over”.

Tekniikkalaji

Pelattavuus on pohjimmiltaan sitä samaa, mitä Prime 1 oli. Echoesin ainoa ero on reilumpi toimintapainotteisuus, minkä voi liittää Metroid-sarjan pääpiirteisiin. Enää ei etsiskellä sitä pahaa haravoimalla koko planeetta läpikotaisin tutkien pienimmätkin kivenkolot, vaan seurataan aina tietä seuraavaan väijytykseen samalla hiukan edeten kohti lopullista haastetta.

Uusi peli tuo myös uudet aseet ja uuden asejärjestelmän. Vaikka yleinen käsitys on, että laserissa ei ole ammuksia, niin nytpä on. Samusin Light ja Dark Beamit nimittäin omaavat ammusvaraston. Light Beam on tehokas pimeän Aetherin olentoihin ja Dark Beam valon Aetherin vastaaviin. Pelissä on yhä ovia, jotka aukeavat vain tietyllä säteellä, ja se onkin huonompi juttu, jos ammukset on kuluneet viimeisimmässä taistelussa. Siksi yleensä taisteluissa kannattaa suosia tavallista sädettä ja ohjuksia.

Asejärjestelmään kuuluu yhä säteiden ohjusyhdistelmät, jotka ovat nyt paljon vaikeampia saada haltuun. Ohjusyhdistelmän ansaitseminen vaatii usein pimeys- ja valoulottuvuuksien välistä temppuilua. Yhdistelemät vievät nykyään tuhottaman paljon ammuksia, koska säteilläkin on omat ammukset. Perusyhdistelmä vie 30 sädeammusta ja kymmenen ohjusta, mutta tuhovoima on sen mukainen. Etenkin Dark Beamilla on tyylikäs ja erittäin tuhoisa yhdistelmä, jolla tappaa parilla laukauksella valomaailman pomovastuksenkin.

Tältä näyttää peliarvostelijan painajainen

Uusia visiirejä ovat Dark Visor ja Echo Visor, joista ensimmäinen maalaa kaiken harmaaksi, ja jättää viholliset ja ulottuvuuksien väliset kytkimet punaisiksi. Tästä on apua etenkin pimeän Aetherin avaruuspiraattien kukistamisessa, sillä ne osaavat siirtyä aika-avaruus-jatkumossa. Tosin sanoen visiirillä näkee näkymättömät viholliset. Echo Visor paljastaa ääniaallot ja niiden lähetys- että vastaanottopisteet. Jotkut ovet on lukittu ja ne voidaan avata vain sammuttamalla turvallisuus-
järjestelmän. Visiiri paljastaa kohteet ja Samusin käsiase keskeyttää laitteistojen ohjelman.

Morph Ballille ei kuulu mitään uutta. Samat Boost Ball, Spider Ball ja Power Bombit pitää nytkin hankkia. Sen sijaan on panostettu Morph Ball –ratoihin, joka näkyy etenkin pelin loppupuolella, kun pelaaja saa Spider Ballin. Boost Ballilla vedetään uskomattomia stuntteja pitkin Spider Ballille suunniteltuja ratoja. Palloon panostaminen näkyy myös siinä, että Morph Ballille on olemassa kaksi vastusta, joissa toiminta ja vastuksen kukistus on täysin pallotilan varassa. Tästä iso käsi Retro Studiosille.

Tämä on jo nähty!

Pelin kaikilla alueilla edetään turhankin säännöllisti. Pelaajan on aina hankkiuduttava kunkin alueen Luminoth-temppeliin, johon Samus saa pyynnön suunnata Ingien hyökättyä sinne. Pääasiassa on päästävä käsiksi Pimeysulottuvuuden temppelin takana olevaan energiareaktoriin, ja siirtää energia Luminothien käyttöön. Vaikeutuksena pelaajan pitää joka alueella hankkia uusi säde tai ohjusyhdistelmä, millä saa uudenvärisiä ovia auki. Sitten tarvitsee yhden liikuntamahdollisuuden, kuten Morph Ballin päivitykset tai Grapple Beam. Sitten on yleensä vielä yksi päivitys, joka pitää hakea edelliseltä alueelta uusien varusteiden avulla.

Näiden kanssa sitten lähdetään keräämään kolmea avainta pimeän Aetherin kätköistä, joilla voi avata oven alueen suuren pomovastuksen areenalle. Tämä sama ruljanssi tehdään pelin joka ikisellä alueella, ja pelin eteneminen muuttuu hyvin ennalta arvattavaksi. Mielestäni edellisen osan etu oli se, että pomovastusta ei koskaan osannut odottaa, vaan sen eteen saattoi eksyä vahingossa. Pelin loppuvastukseen pääsyyn pitää kerätä yhdeksän avainta, jotka on piilotettu ympäri planeettaa, eikä luvassa ole mitään vihjeitä edellisen Primen tavoin, eli hyvälle tuurille on kysyntää.

Echoesin pomovastukset olivat allekirjoittaneelle suuri pettymys, sillä ne olivat kaikki älyttömän helppoja. Jokaisessa vastuksessa kuolema ei käynyt lähelläkään, ja alusta asti oli selvä, kuinka vihollinen tuhotaan. Guardianit ovatkin taas asia aivan erikseen. Nämä Samusilta varastaneet esineet käyttöönsä valjastaneet Ingit ovat pelin pahimpia ongelmia. Usein miten skannaus paljastaa Guardianin heikon kohdan, mutta se, kuinka siihen isketään, jätetään täysin avoimeksi. Boost Guardian (katso kuva) on näistä ylivoimaisesti hirvein.

Tämä Boost Ball –kykyä suojeleva ja sitä hyödyntävä vihollinen kykenee muuttumaan sellaiseen tilaan, että sitä ei voi naarmuttaa millään. Pähkäilin tätä monen monta epäonnistunutta yritystä, ja idean keksittyäni vei silti vajaat viisi yritystä tappaa Boost Guardian. Taistelua vaikeuttaa se, että se käydään pimeässä Aetherissa, eikä taistelukentällä ole yhtään suojakupua. Toisin sanoen on vain ajan kysymys, kunnes Guardianin hyökkäykset ja ilmakehän vaikutus kuluttavat kaiken Samusin energian.

Jos edellisessä Primessä oli harvaan asetellut tallennuspisteet, niin voi varautua äkkikuolemiin Echoesia pelatessa, sillä tallennuspisteitä on älyttömän vähän, yleensä kaksi per alue. Pelaajan on aina mietittävä, että kestääkö elossa ja tuleeko seuraava talletuspiste kohta. Toisinaan saattaa joutua kääntymään ympäri. Etenkin pimeässä Aetherissa saa miettiä oikein urakalla, että riittääkö energiavaranto, vai kostautuuko ryntäily sillä että kahden tunnin vaiva menee uusiksi.

Samusin naama on aina räjäyttämisen arvoinen

Moninpeli päältä kaunis

Graafisesti peli on loistavaa tekoa, sillä ensimmäisen Primen grafiikkamoottori pienillä virityksillä takaa sen. Pimeysmaailma koostuu täysin mustista tai violeteista tekstuureista, mikä tekee siitä epäselkeän, ja ehkä juuri siksi peli on yhteensopiva vain 60 hertsistä näyttötilaa tukevan television kanssa. Samusin kypärä tuppaa yhä tekemään tepposet, että vesi valuu visiiriä pitkin tai myrky voi sotkea lasin. Hieno efekti on, kun eräät viholliset sotkevat Samusin visiirin niin, että se pitää käynnistää uudelleen.

Musiikkipuoli on jälleen loistava. Vanha Metroid-musiikkien taikuri Kenji Yamatoto ei petä tälläkään kertaa. Pelissä on vain ani harva uudelleen miksaus, muuten kaikki on Yamamoton uutta tuotantoa. Musiikit korostavat loistavasti pelin tunnelmaa: pimeysmaailmassa musiikki on hiljaista ja lähes olematonta, koska maailma on kuolleen oloinen. Valon maailmassa musiikki selkeämpää, mutta silti erittäin tunnelmallista.

Echoesiin on tungettu yllättävä lisä, nimittäin moninpeli. Ajatuskin Metroid-moninpelistä saa varmasti aikaan kylmiä väreitä. Kysymys on todella vain pohjattomasta räiskimisestä. Totta kai räiskiminen maittaa joksikin aikaa, sillä mukavahan se on pistää kavereita hiukkasiksi Samusin käsiaseella. Mukana on kaksi moninpelitilaa: Hunters ja Bounty. Hunters on perineinen tappomatsi, jossa ensimmäinen tietyn määrän tappoja kerännyt pelaaja voittaa. Bounty ei eroa tästä hirveästi, siinä kentälle vain on viskottu läjä kolikoita ja niitä kerätään samalla kaverit ilmaan posauttaen.

Moninpeli käy kuitenkin erittäin kuivaksi, sillä sitä voi pelata ainoastaan ihmisvastustajia vastaan. Tietokoneen ohjaamat hahmot tai nettipelimahdollisuus olisivat voineet täyttää moninpelin aukkoja, kun olisi saanut koko ruudun itselleen vastustajien metsästykseen. Jaetulla ruudulla peli näyttää suoraan sanoen hirveältä.

Metroid Prime 2: Echoes on ärsyttävistä puolistaan huolimatta loistopeli. Peliä saattaa olla vaikeampi lähestyä kuin edellistä Primeä, ja siihen on syynsä. Peli on toiminnan takia enemmänkin hard core -pelaajien materiaalia, eikä mikään Matti Meikäläinen välttämättä selviä pitkälle pimeässä Aetherissa. Tarjolla on kuitenkin sitä edellisen osan tutkimisen riemua, mutta myös tuskan huutoja sekä kiroamisia. Echoes saattaa jäädä ensimmäisen ja kolmannen Primen varjoon, mutta paljoa se ei häviä.