Samus Aran vastaanottaa äkillisesti hätäsignaalin, jonka koodinimi on ”vauvan itku”. Hän muuttaa aluksensa kurssia siirtyäkseen syrjäiseen kolkkaan, aivan kuin se olisi kuulunut matkan suunnitelmiin jo alusta alkaen. Hän saapuu paikalle ja havaitsee, että myös Galactic Federation on paikalla. Mitä ihmettä on tekeillä? Samuksen astuessa aluksestaan ulos pelaaja saatetaan täysin uudenlaiseen Metroid-seikkailuun, joka yhdistelee 2D- ja 3D-elementtejä.

Kikkailua kapulan kanssa

Metroid: Other M:n kohdalla on päädytty hieman erikoiseen ratkaisuun: ohjauksessa kelpaa ainoastaan Wiimote. Tämä johtuu siitä, että Metroid-sarjan luoja, Sakamoto, halusi tehdä Metroidin, joka vastaa omia näkemyksiään. Hän halusi palauttaa pelaajat vanhaan kunnon Metroid-fiilikseen, joka onnistuisi parhaiten pitelemällä Wiimotea poikittain. Ratkaisu on toisaalta ymmärrettävä, mutta toisaalta se aiheuttaa pientä närkästystä; onko videopelin tarkoitus toteuttaa taiteilijan näkemykset, vai pitäisikö sen ennemmin osoittaa taiteilijan kyky luoda mahdollisimman pelaajaystävällinen peli?

Pelkkä Wiimote tuntuu ohjauksessa varsinkin alkuun hyvin kömpelöltä. 3rd person -tilassa Samus ei tunnu liikkuvan millään tapaa luontevasti etenkään silloin, kun pelaajan tulee ohjata täysin kolmiulotteisesti. Näppäinasettelu sen sijaan on erittäin onnistunut: pelaaja oppii kuin luonnostaan hyppäämään ja ampumaan oikeilla näppäimillä, eikä palloksi muuttuminenkaan tuota vaivaa. Ohjaimen vähäiset näppäimet tuntuvatkin riittävän erittäin hyvin nautinnollisen pelikokemuksen saavuttamiseksi. Kuinka tämä on mahdollista?

Jotta 3rd person toimisi silkalla Wiimotella, pelissä on päädytty monenlaisiin ratkaisuihin, joita ilman Nunchuk olisi eittämättä pakollinen. Samus lukitsee säteensä 3rd person -tilassa automaattisesti erilaisiin vihollisiin, joten etenkin pienimmät käytävien viholliset kuolevat pelkästään näppäintä rämpyttämällä. Toisaalta voimme pohtia, olisiko manuaalinen tähtääminen edes mahdollista, sillä peli ei missään vaiheessa ole täysiveristä, kaksiulotteista tasoloikkaa, joten pelaajan tulisi pystyä tähtäämään 3rd person -tilassa liiankin moneen suuntaan. Automaattinen tähtäys on siis joka tapauksessa sittenkin oivallinen ratkaisu. Paljon hyödyllisiä ominaisuuksia jää kuitenkin kelkasta myös pois. Samus ei pysty ampumaan esimerkiksi ohjuksia ilman ensimmäiseen persoonan kuvakulmaan siirtymistä. Jo pelkästään tämä laskee tempoa huimasti.

Nyt taitaa ottaa päähän.

Ristiohjain ei kaiken lisäksi aina tunnu kovin ergonomiselta vaihtoehdolta. Other M:n meno äityy välillä sen verran hurjaksi, että kaikenlainen aktiivinen liikkuminen ja vihollisten iskujen väistely aiheuttaa huimaa peukalon pyörittelemistä kovaa ja suorakulmaista ristiohjainta vasten. Tämän vuoksi jo vähänkin suurempi sekasorto ruudulla saa peukalon koville, jolloin iho on tovin kosketusherkkä. Mainittakoon vielä, että en ole kohdannut samaa ongelmaa esimerkiksi New Super Mario Bros. Wiitä pelatessa. Kyse lieneekin lähinnä rajusta meiningistä ja siitä, että peukalo joutuu hyvin usein painamaan kaksi suuntaa pohjaan edetäkseen ruudulla myös viistosuuntaisesti.

1st person -tilassa puolestaan pelaaja voi ampua myös manuaalisella tähtäyksellä. Kohteen lukittuessa B-näppäintä painamalla Samus ampuu useimmiten ohjuksen, mutta tapauksesta riippuen ja esimerkiksi jotain kytkintä tähdätessä pelaaja voi ampua myös ladattuja säteitä. Sitä, ampuuko hän kohteen ollessa lukittuna ohjuksia vai ladattuja säteitä, ei kuitenkaan valitettavasti voi Samuksen maskin takana ollessa valita. Jo pelkästään tämä tekee kyseisestä tilasta hieman yksitoikkoisen. Suurin ongelma 1st person -kuvakulmassa on kuitenkin se, että koska Wiimote on käännettynä televisioruutua kohti, käsissä ei luonnollisesti ole enää mitään, jolla hahmoa voisi ohjata. Tämän vuoksi Samus pysyy tähtäystilassa aina paikoillaan. Päätä voi kuitenkin onneksi liikuttaa, joten jonkinlainen vapaus sentään säilyy.

Eri kuvakulmien välillä kikkaileminen on kieltämättä mielenkiintoinen idea. Välillä se vaikuttaakin erittäin nokkelalta ja hyvältä keksinnöltä, kun taas välillä tietyt taistelut ovat suorastaan tuskaisia vaatiessaan Wiimoten jatkuvaa kääntelyä uuden paikan hakemiseksi. Voitaneenkin sanoa, että Nunchuk olisi mahdollisesti ollut pelin käyttäjäystävällisyyttä ajatellen ensiarvoisen tärkeä lisä. Edes se ei tosin pystyisi korjaamaan tahmaisia hitaan kävelyn kohtia, joissa ei tunnu olevan mitään järkeä. Varovainen käveleminen luo toki tunnelmaa, mutta pahimmillaan pelaaja joutuu taikinoimaan hitaalla kävelyvauhdilla liiankin pitkiä matkoja.

Näyttää jotenkin tutulta

Pelissä Samus seikkailee järkälemäisessä avaruusaluksessa, joka ahtaine käytävineen ja varsin putkijuoksumaisella etenemiskaavalla muistuttaakin meitä vanhoista kunnon 2D-Metroideista. Ovet aukeavat automaattisesti – välillä oven aukeamista pitää tosin odottaa, mikäli Wii ei ole lukenut levyä vielä tarpeeksi ladatakseen oven takana aukeavan paikan – ja tilaa liikkumiseen on varattu melkoisen vähän. Mieleeni hiipii väistämättäkin ajatus: onko Nintendo halunnut Team Ninjan kanssa luoda pelin, jossa on helppo edetä? Metroid Primet ovat aiemmin tuottaneet lukuisille pelaajille ongelmia etenemisen suhteen. Niissä ei ole aina ollut selvää, minne tulee mennä ja mitä pitäisi tehdä. Metroid: Other M puolestaan ei juuri tarjoa vaihtoehtoja. Suunta on aina eteenpäin, ja välillä pelaaja suorastaan pakotetaan tallentamaan, jotta seuraava ovi aukeaisi.

Vaikka eteneminen on lähinnä lineaarista putkijuoksua, se onnistuu tarjoamaan useita haasteita. Tavallinen tapa päästä seuraavaan paikkaan on päihittää esiin pompanneet otukset, joiden päihittämiseen vaaditaan usein muutakin kuin silmitöntä räiskintää. Välillä tie eteenpäin saattaa olla myös tukittu tai saavuttamattomissa, jolloin pelaajan tulee tutkia ympäristöä. Tällöin Samus pääsee pujahtamaan jostain kolosta sisään muuttuen samalla palloksi. Ympäristö pitää totisesti koluta välillä erittäin huolellisesti läpi, mikä kompensoi pelin lineaarisuutta.

Vihollisille iski kuumat tunnelmat.

Vaikka pelissä eteneminen muistuttaakin 2D-Metroideista, Other M on myös raikas tuulahdus koko pelisarjaan: pelissä on panostettu tarinaan huomattavasti enemmän kuin missään muussa Metroidissa aiemmin. Samus on muutettu persoonattomasta, lähes robottimaisesta hahmosta karismaattiseksi naiseksi, jolla kaikesta huolimatta on kuitenkin tunteet. Näinkin radikaali muutos jakaa takuulla yleisön mielipiteet kahtia, mutta itse olen muutokseen tyytyväinen.

Visuaalinen kerronta tehoaa huomattavasti paremmin kuin aiempien osien tekstikerronta, jonka useat pelaajat vain ohittavat perehtymättä pelin tarinaan sen enempää. Other M:n suorastaan elokuvamainen tarina puolestaan nappaa hieman kankean alun jälkeen pelaajan viimein mukaansa ja luo pelaamiseen ehdottomasti lisää syvyyttä ja mielenkiintoa. Pelaaminen ei ole enää silkkaa etenemistä, vaan aiemmin nähdyt videot saavat pelaajan välillä totisesti pohtimaan tapahtunutta ja toisaalta sitä, mitä voisi vielä olla tulossa. Tarina on siis kaiken kaikkiaan kiehtova, ja pelkästään siitä voi antaa suuren plussan. Voisiko paremmaksi enää mennä? Kyllä voisi. Tiimi on nimittäin toden teolla panostanut esirenderöityihin välivideoihin, jotka yksityiskohtia pursuten suorastaan hehkuvat tunnelmaa. Hahmot eivät ole vain sielutonta rekvisiittaa, vaan jokaisella on oma persoonansa, joka jopa näkyy heidän kasvoistaan eri tilanteissa. Myös ääninäyttely on pelimaailman yleisiin yrityksiin nähden yllättävän onnistunutta.

Videot ovat siis erittäin upeita ja kauniita, mutta vakuuttaako pelin ulkoasu muuten? Kyllä ja ei. Paikoin peli on graafisesti erittäin hyvä ja onnistuu tempaisemaan pelaajan mukaansa. Tarkastellessa ympäristöä tarkemmin havaitsee kuitenkin joitain erittäin rumia yksityiskohtia, jotka ovat lähinnä kuin N64:n tasoa. Erityisesti muistan pikselimössöpilvet ja laiskanlaisesti mallinnetut puut, joita tutkiskelin hyvinkin tarkkaan eräässä etsintäkohdassa. Pilviä tai lehtipuita ei tosin näe kovin usein eikä niitä ole tarkoitettukaan ihasteltavaksi, mutta Wiin luulisi pystyvän hieman parempaan. Suurimmaksi osaksi kuitenkin nostan hattua tiimille siitä, että he ovat onnistuneet luomaan upean ja yksityiskohtaisen ympäristön.

Musiikillinen anti on kevyttä. Suurimmaksi osaksi taustalla soi musiikkia, joka ei edes painu mieleen, eikä se ole kovin monipuolista. Toisaalta hiljaisuus tuntemattomia kolkkia tutkittaessa ylläpitää tietynlaista jännitystä, mikä on ehkä ollut tarkoituskin. Säestys videoissa on kuitenkin hienoa ja sopii niihin erittäin hyvin.

Eniten pelissä kuitenkin häiritsevät erilaiset kohdat, joissa 1st person -tila on pakollinen. Tällöin ruudulta pitää etsiä tähtäimen avulla jokin pieni yksityiskohta, jonka kautta pääsee etenemään. Suurimmaksi osaksi nämä ”Where’s Wally” -kohdiksikin nimetyt tapaukset tuntuvat varsin turhilta vaiheilta, joissa ilmeisesti halutaan vain korostaa Wiimoten liikkeentunnistusominaisuutta. Suurimman osan löydettävistä yksityiskohdista toki löytää heti, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, etteikö tarina voisi edetä myös ilman niitä.

Lisäksi etsintäkohdat onnistuivat pari kertaa saattamaan minut suorastaan raivon partaalle: löydettyäni viimein pimeään huoneeseen piilotetun kohteen tulilieskat iskivät, jolloin Samus kärsi vahinkoa ja kohde oli etsittävä uudelleen. Eniten harmitti kuitenkin etsintäkohta, joka oli asetettu välivideoiden väliin. Löydettävä asia oli niin keljusti piilotettu, että jouduin oikeasti etsimään sitä puoli tuntia. Tutkittavaa aluetta oli paljon Samusin voidessa kääntyä tähystystilassa jopa 360 astetta. Taustalla soi lisäksi simppeli ja itseään toistava, lyhyt musiikki, joten ei voinut kuin miettiä seuraavaa: ”Miksi tiimi ei voinut vain yhdistää kahta välivideota ja poistaa tällaista turhaa etsintävaihetta?”

Toki myös etsiminen jakaa mielipiteet kahtia, ja kannattaa muistaa, että kyse on vain yhden pelaajan mielipiteestä. Mikäli pidät keskelle toimintapeliä sijoitetuista, tempoa laskevista etsimisistä, luultavasti nautit pelistä huomattavasti enemmän kuin minä. Kyseiset kohdat ovat kuitenkin sen verran harvinaisia, että ne eivät vaikuta liikaa pelin lopulliseen viihdyttävyysarvoon, joka kieltämättä on hyvinkin korkea.

“Mutta miksi sinulla on noin suuri suu?”

Vaikeuksien kautta voittoon

Vielä yksi radikaali muutos pitää mainita: energiaa tai ohjuksia ei saa täydennettyä enää keräämällä. Sen sijaan Wiimote pitää nostaa pystyyn ja painaa A:ta pohjassa. Tietyn ajan kuluttua Samusin puvun energia ja ohjukset palautuvat. Ohjukset palautuvat aina maksimimäärään asti, kun taas puvun palautuminen määräytyy sen mukaan, kuinka paljon tätä palautumista on onnistunut kohentamaan piilotetuilla esineillä. Ohjusten ja energian maksimimäärää voi myös nostaa etsimällä perinteiseen tapaan piilotettuja power-uppeja. Lisäksi energian maksimia nostatetaan keräämällä osia, joita voitaneen verrata vaikkapa Zelda-pelien sydämenpalasiin.

Toisin kuin mihin aiemmin olemme tottuneet, Samus ei myöskään löydä uusia kykyjä matkan varrella. Hänellä on kaikki tarvittava alusta asti mutta ei tee mitään ilman lupaa. Tämän vuoksi hänen esimiehensä Adam Malkovich (tässä pelissä Samus ei nimittäin olekaan itsenäinen palkkionmetsästäjä, vaan auttaa Galactic Federationia) sallii tarpeen tullen eri kykyjen käyttämisen turvallisuussyistä. Toisaalta en voi ymmärtää, miksi Samus ei saa käyttää esimerkiksi pukunsa lämmönsieto-ominaisuutta ilman lupaa, vaikka henki jopa hupenisi jatkuvasti – toisaalta tällainen tilanne mahdollistaa erittäin jännittäviä hetkiä. Onneksi kaiken tarpeellisen ja hienon saa käyttöön kuitenkin tarpeeksi aikaisin.

Automaattitähtäys toki helpottaa asioita, mutta pelaaja joutuu etenemisen ohella miettimään usein myös sitä kuinka viholliset saa tapettua. Varsinkin loppuvaiheilla joutuu toden teolla kokeilemaan useita eri keinoja, ennen kuin pääsee etenemään. Lisäksi energian palauttaminen on välillä jopa mahdotonta, joten etenemiskeinon keksiminen edellyttää useampia kuolemia. Vaikka Other M:ssä on samantapaiset tallennusasemat kuin aiemmissakin peleissä, peliä voi onneksi jatkaa myös tietynlaisesta näkymättömästä checkpointista, mikäli pelaaja kuolee. Tällöin motivaatio yrittää yhä uudelleen ja uudelleen säilyy korkealla, kun ei joudu matkustamaan pitkiä matkoja useita kertoja.

Taistelut ovat upeampia ja tunnelmallisempia kuin aiemmissa peleissä. Samus osaa oikealla ajoituksella väistää erilaisia iskuja erittäin loisteliaan näköisesti. Lisäksi oikealla ajoituksella Samus saattaa napata vihollisesta kiinni ja riepotella sitä eri suuntiin. Välillä örkkien päälle voi myös hypätä, tai niistä voi ottaa kovakouraisen otteen, jolloin Samus viimeistelee likaisen työn täyteen ladatulla säteellä. Kaikenlaiset erikoisuudet tuovat taisteluihin ehdottomasti lisäpontta ja saa toiminta- ja tappelupelien fanit villiintymään. Samus ei tyydy enää silkkaan ampumiseen, vaan ottaa huomattavasti enemmän lähikontaktia.

Mikäli olet tottunut pelaamaan jokseenkin hätäiseen tyyliin, etkä jaksa kerätä kaikenlaista extraa, peli menee läpi noin kahdeksassa tunnissa. Pakollista kerättävää on hyvin vähän, sillä Samus ei tällä kertaa opi uusia kykyjä uusien esineiden kautta. Itse läpäisin pelin keräämällä vaivaiset 24% piilotetusta tavarasta, joten tekemistä riittää vielä läpäisyn jälkeenkin kiitettävän paljon.

Palloilua parhaimmillaan.

Loppusanat

Metroid: Other M on hieno kokemus, joka parhaimmillaan käynnistää kylmänväreiden liikkumisen selkäpiitä pitkin. Välillä se on kuitenkin kuin vuoristorata, joka aiheuttaa sekä inhon että ihastumisen tunteita vuorotellen, eikä siten aina jaksaisi innostaa. Ohjaus on jokseenkin tönkköä ja kömpelöä, mutta se on lähinnä totuttelukysymys. Jotkin epäreilut ja jopa liian paljon yrityksiä vaativat kohdat saattavat lannistaa, mutta jos vain jaksaa taistella niiden läpi, kuten pitääkin, kyseessä on hyvä peli, joka ei pienine ongelmineen kuitenkaan aivan yllä kiitettävien joukkoon.

Tarina saattaa aiheuttaa todellisissa Metroid-faneissa närkästystä, mutta vakuutan teille kaikille faneille, että pelinä Metroid: Other M on mainio. Kunhan ette pyri vertailemaan pelin tarinaa aiempiin tarinoihin tai omiin mielikuviinne turhan paljon, pystytte takuulla nauttimaan kokemuksesta siinä missä muutkin.

Tarjolla on vanhaa kunnon 2D-menoa yhdistettynä täysin uudenlaiseen, toiminnalliseen kolmannen persoonan kuvakulmaan. Vanhan ja tutun lisäksi peli tarjoaa myös raikkaan tuulahduksen, joka vie sarjaa hyvään suuntaan.

Pelityyppi: Julkaisu: Pelaajia: Julkaisija: Kehittäjä: HDTV: 50/60hz: Laajakuva: Arvostelija:	Toiminta / Seikkailu 3.9.2010 1 Nintendo Nintendo, Team Ninja, D-Rockets Kyllä Kyllä Kyllä Koivari

…

Toinen mielipide

Metroid Other M paljastettiin viime vuoden E3-messuilla, jolloin se sai hyvän ja jännittyneen vastaanoton. Peli tulisi viemään Metroidin toiminnallisempaan suuntaan Retro Studiosin Prime-sarjan jälkeen säilyttäen vanhojen Metroidien tunnelmallisuuden. Lisäksi Samusin taustasta kerrottaisiin lisää. Nyt nähdään miten hyvin tässä on onnistuttu.

Peli jatkaa suoraan siitä mihin Super Metroid päättyi, eli Mother Brainin tuhoutumisesta. Käsikirjoituksessa on onnistuttu hyvin ja uudet juonenkäänteet jaksavat yllättää, mikä tekee pelaamisesta mielenkiintoista. Juonta viedään eteenpäin komeilla välianimaatioilla, joissa ensimmäistä kertaa Metroid-peleissä Samus puhuu ääneen. Suurimmalle osalle hahmoista on saatu ihan siedettävä englanninkielinen ääninäyttelijä, mutta olisin kyllä kaivannut myös japaninkielistä ääniraitaa valittavaksi. Other M:n musiikkiraitakaan ei tee suurta vaikutusta, käytävillä juostaan usein hiljaisen ja mitäänsanomattoman rytmin säestyksellä. Tokihan tämäkin välillä toimii: tyhjässä ja hiljaisessa käytävässä on sitä jotain. Painostava tunnelma enteilee jotain olevan tulossa. Tarinan loppupuolella kuullaan onneksi klassisia Metroid-kappaleita, jotka piristävät kummasti.

Samusta ohjataan pelkällä Wiimotella, jonka kontrollit opitaan lyhyessä tutorialissa. Kontrollit ovat varsin selkeät ja – ottaen huomioon Wiimoten yksinkertaisuuden – tehty todella hyvin. Siisteimmätkin liikkeet, kuten vihollisen niskaan hyppääminen tai väistely, on tehty mahdollisimman helpoksi. Osoittamalla Motea ruutua kohti siirrytään kolmannesta persoonasta ensimmäiseen. Ensimmäistä persoonaa käytetään muun muassa ohjusten ampumiseen ja tärkeiden kohteiden skannaamiseen. Ensimmäinen persoona on kuitenkin pelin suurin miinus. Minua ei juuri häirinnyt se, ettei Samus pysty liikkumaan ensimmäisessä persoonassa, sillä siihen siirtyminen ja siitä poistuminen esimerkiksi ohjuksen ampumista varten on nopeaa ja helppoa. Sen sijaan olen samaa mieltä Koivarin kanssa siitä, että pienten kohteiden etsiminen ja skannaus hidastaa liikaa, vaikkei minulla ihan puolta tuntia niiden kanssa mennyt.

Itse olen enemmän 2D-Metroidien kuin Primejen ystävä, joten parasta Other M:ssä on mielestäni sen kumarrus vanhoja 2D-Metroideja kohtaan. Pelistä löytyy viittauksia lähes jokaiseen 2D-Metroidiin, niin juonesta kuin pelityylistäkin. Muutos toimintapainotteiseen suuntaan on tehnyt hyvää, nyt ei aikaa esimerkiksi kulu vihollisten nitistämiseen energiakönttien toivossa. Myös checkpointit ovat hyvä uudistus. Vaikka mukana on pieniä suunnitteluvirheitä, on Other M pakko-ostos erityisesti vanhempien Metroidien ystäville.

89/100

Genkku