Talvi tullut on. Niin meidän kuin videopelienkin maailmaan, kun Mario & Sonic kumppaneineen leikkivät olympialaisia jo toistamiseen. Tosin tällä kertaa nämä kaksi maailman rakastetuinta pelihahmoa kokeilevat talven riemuja, kuten mäkihyppyä, kelkkailua ja lumisotaa.

Tällä kerralla koko pakettia on laajennettu huomattavasti. Alkuperäinen oli ihanan simppeli peli, jossa vain suurimmaksi osaksi valittiin peli ja ruvettiin pelailemaan. Talviolympialaisissa taasen on mukana niin festivaali-moodia, alkuperäistä pikapeliä, kauppakeskusta, vaatteen ja varusteiden vaihtoa, minipelejä, kirjeitä, palkintojärjestelmää ja kaikkea muuta…

Pelivisa 1: Tiedätkö SINÄ mistä pelistä tämä kenttä on alun perin peräisin?

Mistä oikein on kysymys? Otetaan asiasta selvää!

Pelissä on 20 pelattavaa hahmoa + Miit, jotka jaetaan neljään ryhmään: nopeus-, taito-, voima- ja jokapaikan tyyppiin. Molemmista sarjoista löytyy hahmoja prikulleen yhtä paljon. Hahmorosteri on toimiva, kaikki tärkeimmät hahmot löytyvät. Mario-sarjojen vauvamuodot on onneksi unohdettu, kuten myös Sonic-sarjankin ärsyttävimmät hahmot. Mii-hahmon statsit riippuvat Mii-hahmon tyypistä ja siitä, minkälaisia vaatteita sille on puettu päälle.

Jos jotain näistä hahmoista pitäisi vielä sanoa, on Sonic-sarjan Shadow ehdottomasti tuottanut minulle hupia eniten. Aina ennen kisojen alkua ollaan niin vakavina, huudellaan huutoja tyyliin “I am teh ultimate life form” sukset jalassa, ja lopulta hymyillään. Kenties ensimmäinen peli koskaan, jossa näen hahmon hymyilevän, joten olen sisäisesti hämmentynyt. Noh, kuitenkin.

Pelin kaikki urheilulajit jaetaan kahteen ryhmään: perinteisiin olympialajeihin ja Dream-lajeihin, jotka ovat suurimmalta osin vain muunneltuja versioita perinteisistä olympialajeista.

Kun katsoo koko pelin sisältöä, suurin osa lajeista on nopeuspohjaisia. Ei sillä väliä onko sinulla mukana sukset, luistimet, kelkka vai lumilauta, kunhan olet vain ensimmäinen maalissa. Tietysti muitakin lajeja on, esimerkiksi perinteisistä lajeista taitoluistelu, halfpipe ja curling.

Eräs pelin koukuttavimmista lajeista, kaukalopikaluistelu, elementissään. Vaikkei tässä lajissa muuta tehdä kuin heilutellaan ohjainta vasemmalle ja oikealle oikeassa rytmissä, on se vaan niin toimivaa.

Periaatteessa kontrollit toimivat hyvin peleissä, jos nyt muutama hassu epäonnistuminen unohdetaan. Olisi yksitoikkoista lukea kaikkien lajien kontrollit, joten yritän hieman tiivistää. Usein peleissä liikutaan kääntämällä Wii Remotea ja Nunchukkia kuten rattia. Taas joissain lajeissa, kuten esimerkiksi jääkiekossa, liikutetaan hahmoa Nunchukin tatilla. Joissain lajeissa tehdään temppuja, ja se tapahtuu Wii Remotea heiluttamalla ja tietyissä kohdin piirtämällä ohjaimella oikeanlaisen kuvion. Ohjainta/ohjaimia pidetään kuitenkin tavallisesti käsissä, paitsi kelkkailussa, jossa ohjainta tulisi pitää rinnan päällä ja käännellä koko kehoa.

Kaikissa lajeissa pärjää myös ilman Nunchukia. Itse tosin käytän sitä aina, jos se on tuettu, joten kokemusta pelkästä Wii Remotella ohjaamisesta ei paljoa ole kertynyt. Joissain lajeissa Nunchukkia ei kuitenkaan tueta lainkaan, joten sitä tullaan irroittamaan Wii Remotesta yllättävän usein. Näiden ohjaustapojen lisäksi myös Wii Balance Board on tuettu tietyissä lajeissa.

Hauskaa? Se voi olla mahdollista

Jos onnistuneista lajeista pitäisi sanoa joku, valitsisin yksinkertaisesti kaikki nopeuspainotteiset, paitsi kelkkailut. Toistan itseäni, mutta oli kyseessä sukset, lumilauta tai luistimet, homma pelaa täysin. Pelaaminen on nopeatempoista ja hauskaa, ja kokoajan tulee tehdä jotain. Toisinaan kääntyminen voi olla esim. suksilla vaikeaa, mutta mitä olen peliä nyt pelannut pitkään, ei siinä voi muuta syyttää kuin pelaajaa. Opetteluvaiheen peli kuitenkin tarvitsee.

Epäonnistuneita lajeja ovat taas mm. jääkiekko ja aiemmin lausuttu kelkkailu. Ohjauksessa ollaan epäonnistuttu täysin mutta jääkiekossa sen lisäksi myös suunnittelussa. Koko touhu on uskomatonta pelleilyä. Heiluttelen Wii Remotea satunnaisesti ja saan sillä parhaiten maaleja. Curling on myös tehty hyvin – itseasiassa se on pelin ainoa laji, jossa tarvitaan taktikointia – mutta se on vain tuplasti ellei jopa triplasti pidempi laji ajaltaan kuin muut, joten väärässä tilanteessa sen hidastempoisuus rupeaa pakosti vihastuttamaan. Onnistuneiden ja epäonnistuneiden lajien suhde on varmaan ~8:2. Suurimmaksi osaksi pelin lajit on siis tehty hyvin.

Entä, näyttääkö tämä kenttä tutulta? Nostalgista. <3

Dream-lajit ovat taas täysin oma tapauksensa, vaikka ne usein perustuvatkin alkuperäiseen lajiin. Näissä peleissä viedään perinteinen peli toiselle asteelle ja Marion tai Sonicin maailmaan. Dream Curlingissä pelataankin keilausta, alppihiihdossa vähät välitetään “porteista” joissa tulisi käydä, ja lumisodassa ei olla alkuperäistä peliä nähtykään. Nämä lajit kuitenkin ovat selvästi kaikista laajimpia ja parhaiten toteutettuja koko pelissä ja sisältävät myös todella paljon nostalgista sisältöä: musiikkeja, kenttiä ja kaikenlaisia viittauksia niin Mario Karteista aina Sonic Adventure -sarjaan asti. Poikkeuksena Dream Gliding, jossa liidellään ja yritetään ampua lentäviä robotteja, koska se on karmivan huono.

Vielä tähän loppuun voisi sanoa, että tietokonevastustajien vaikeustaso vaihtelee hyvin palon, enkä ainakaan itse löytänyt mitään sijaintia, josta sitä voisi vaihtaa. Voitan joskus nopeuspainotteiset lajit 10-30 sekunnilla, toisen kerran taas häviän tiukasti. Lisähaastetta tulee myös omien aikojen päihittämisestä, koska haamuajat saa kuitenkin tallennettua.

Festival-moodi, pelin oma seikkailutila

Kuten alussa ilmaisin, tällä kertaa mukana on myös Festivaali-moodi, joka on ns. seikkailutila. Aloitat ensimmäisestä päivästä ja tavoitteena on voittaa koko olympialaisten mestaruus, voittamalla eri olympialais- ja Dream-lajeja sekä keräten pisteitä kaikin mahdollisin keinoin.

Festivaali-moodi kestää 16 päivää, ja yksi päivä sisältää 2-3 lajia. Jotkut lajeista ovat vain harjoituksia, joten mitaleja ei jaeta niistä. Kaiken tämän lisäksi tiettyjen päivien jälkeen jokin tuttu hahmo haastaa sinut jossain lajissa. “Rival Appears!” -viesti onkin jäänyt ikuisesti päähäni mieleen, kun aina vaan jotain naurettavampaa oli tulossa seuraavaksi. Joskus jättimäinen Bullet Bill haastaa sinut kelkkailussa, tai sitten Team Dry Bones curlingissa. En osaa ottaa tätä peliä vakavasti. Kaiken lisäksi nämä “rival-tappelut” ovat pakollisia, ja mikäli häviät, joudut kokeilemaan uudestaan.

Shoppailukierroksen aika

Mutta eihän peli vielä tässä ole, mukana on tietenkin myös maailmantärkeä kauppa, josta voi ostaa kaikenlaista tavaraa, kuten esimerkiksi vaikka uudet lapaset hahmollesi! Päävalikosta voit mennä kauppakeskukseen ja siellä kulutella Star Tokenseja, joita saat lisää pelaamalla peliä normaalisti. Oikeastaan kaikki avattava “tavara” ostetaan, mutta ainoa mihin Star Tokensini käytin järkevästi oli musiikkikaupan ostokset. Musiikkikaupassa on myynnissä luonnollisesti musiikkia, niin remixejä kuin alkuperäisiä biisejäkin Marion ja Sonicin maailmasta. Löytyy niin alkuperäistä Super Mario Brothersia kuin myös Sonic Adventureakin. Ihanan nostalgista.

Muistakaa lapset, että lumisota on aidosti olympialaji. Huijasin.

Muista kaupoista voi ostella hahmoille vaatteita, kenkiä, lapasia, pukuja, tai sitten esim. lumilautaan uuden tyylin tai kuvan. Eli ei mitään, mistä itse kovin paljoa pitäisin, jos unohdetaan se, että ostin täydellisen Joulupukkisetin, ja Mii-hahmoni onkin pukeutunut nyt Joulupukiksi.

Sinä maksat lystin, ja asiassa piilee myös hieno peli

Lopulta olen hämmästynyt, miten paljon pelistä löytyy tekemistä yhdelle pelaajalle. Itseasiassa niin paljon, etten enää kehdannut pidentää tätä arvostelua lainkaan, vaikka olisi ehkä pitänyt. Pelin palkintojärjestelmästä löytyy iloa pitkään ja peruspelien lisäksi festivaali-moodin läpäistyään saa auki myös sinisten kolikkojen keruuhaasteen tietyille Dream-lajeille. Näissä on tavoitteena etsiä kuusi sinistä kolikkoa kisan aikana ja samalla voittaa. Eli hieman samanlainen systeemi kuin Diddy Kong Racingissä, mikäli se on tuttu. Nintendo Wi-Fi Connection on myös tuettu, mutta pelkästään ennätyslistoja varten.

Graafisesti peli on hieman edellisosaa huonompi, mutta peli on silti kaunis. Pelin oletusmusiikit eivät jää oikein millään mieleen. Kuitenkin plussana se, että lajeihin voi laittaa itse mm. klassisia musiikkeja, joita on ostellut kaupasta, koska niitä jaksaa kuunnella aina.

Mikäli aiempi olympialaiskokemus jäi positiiviseksi, todennäköisesti jää tämäkin. Moninpelinä alkuperäinen oli parempi, mutta yksinpelinä tämä. Mikäli kokemuksia ei löydy aiemmastakaan versiosta, suosittelen kokeilemaan, jos konsepti kiinnostaa.

Video