Kartingin 6. otto

Nintendon hauskanpitoon perustuva kaahauspelisarja, Mario Kart, on päässyt jo kuudenteen osaansa. Sarjan ominaispiirteisiin on aina kuulunut suuri tuuripitoisuus, tasoittavat ja yllättävät esineet sekä pelaamisen aloittamisen helppous. Jopa vanhempi, peleistä kiinnostumaton henkilö on mahdollista saada pelaamaan Mario Kartteja ja jopa pärjäämään veteraaneille pienellä harjoittelulla.

Wiille julkaistun osan suurimpiin uudistuksiin lukeutuu uuden ajoneuvoluokan, moottoripyörien esittely sekä uusi liikkeentunnistukseen perustuva ohjaustapa. Jokaisen toimitetun pelin mukana tuleekin muovinen ratti, johon Wiin liikkeentunnistava ohjain sujautetaan, jolla ohjaus sujuu pienen harjoittelun jälkeen erittäin mainiosti. Mielestäni se onkin ainoa oikea tapa pelata tätä peliä, hauskuus ennen kaikkea. Muihin ohjaustapoihin lukeutuu GameCuben ohjain langalla tai ilman, Moteen kiinnitettävä Classic-ohjain sekä Nunchuck + Mote -kombo. Moninpelissä kaikki pelaajat voivat vapaasti käyttää mitä tahansa ohjaustapaa eli vaikka ei olisi neljää Motea, mutta löytyy vanhoja GC-ohjaimia, saadaan moninpelipippalot pystyyn.

Vähän uutta, paljon vanhaa

Aikaisemmista osista tutut autot ovat parhaimmillaan pidemmissä mutkissa ja uudet moottoripyörät soveltuvat parhaiten pitkille suorille, joilla voi keulien saada lisävauhtia. Molemmilla ajoneuvoilla voi myös tehdä nykyään pienenkin ilmalennon aikana tempun, josta palkitaan pienellä vauhtipyrähdyksellä laskeuduttaessa. Tempun tekeminen onnistuu nostamalla rattia melko rivakasti. Muilla ohjaustavoilla se onnistuu tietenkin nappia painamalla paitsi Mote + Nunchuck -kombollo heilautetaan kapulaa.

Hahmokaartia on laajennettu entisestään. Kuskeja on huomattavasti enemmän kuin edellisissä osissa, mutta eroja niiden väillä ei oikeastaan ole. Sinänsä se on hyvä asia, koska nyt voit valita hahmon juuri sen paljon puhutun ulkonäön perusteella, joten sinun ei tarvitse pelata mielestä typerällä hahmolla vain sen takia, että sillä on mielestäsi paras ajaa. Mukana ovat vain tutut kolme eri painoluokkaa, joista jokaiseen kuuluu yli puolitusinaa pelattavaa Nintendo-maskottia. Uutena ominaisuutena voit myös pelata itseäsi muistuttavalla Mii-hahmolla. Sen painoluokka määrittyy hahmon painon ja pituuden mukaan, jonka voit valita sitä tehdessäsi. Vanhan kahdeksan pelaajan raja on ylitetty kahdentoista yhtä aikaa radalla hurjastelevan kuskin voimin, joten sekasortoa on entistä enemmän.

Erilaiset toisten pelitovereiden ajosuoritusta häiritsevät esineet ovat tietenkin mukana. Vanhojen ohjautuvien, punaisten kuorien, kuolemattomuustähden ja banaanin kuoren sun muiden rinnalle on lisätty muutama uusi tuttavuus. Mega Mushroom -jättisieni muuttaa sinut ruudun kokoiseksi jättiläiseksi, jolloin voit ajaa muiden kuskien yli liiskaten ne. Pienen ukkospilven ilmestyttyä yläpuolellesi esinelaatikosta, sinun tulee ajaa jotain toista kuskia päin laittaen vahinko kiertämään. Jos et ehdi tehdä sitä ajoissa, iskee salama omaan autoosi kutistaen sinut. Kyseinen pilvi on yksi pelin ärsyttävimmistä esineistä, koska se sattuu tulemaan tietenkin juuri silloin, kun muita pelaajia ei tunnu näkyvän missään.

Ratojen määrään on syytä olla tyytyväinen. Peli sisältää 16 uutta ja 16 vanhaa, edellisistä osista tuttua rataa. Uusien ja vanhojen ratojen väillä on mukavasti kontrastia, kun uudet ovat täynnä erilaista sälää, vanhempien ollessa paljon ruuhkattomampia, parhaimmillaan jopa aivan lättyjä ilman ylä- ja alamäkiä. Radat ovat siis hyvin monipuolisia. Tututkin radat ovat saaneet pienimuotoisen kasvojenkohotuksen kuitenkin arvostaen esikuvansa alkuperäistä tyyliä. Radat näyttävät ensisilmäyksellä leveiltä, mutta muutaman ajokierroksen jälkeen huomaa niiden olevan ihan sopivaa kaliiperia. Seiniä päin tulee siis ajeltua varsinkin totutteluvaiheessa.

Musiikit ovat tuttua Mario Kart -rinkutusta niin hyvässä kuin pahassa. Mahtitempoinen orkestroitu sound track ei tälläiseen bilepeliin oikein mitenkään päin sopisikaan. Kipaleet ja äänitehosteet ajavat asiansa, mutta mitään kovin kirkasta huippua ne eivät kuitenkaan ole, sillä mikään kappale ei jää päähän soimaan.

Wiin alkuvalikkoon saa myös asennettua kätevän Mario Kart Channelin, jossa voi verrata Time Trial tuloksia, katsoa, onko kavereita pelaamassa ynnä muuta pientä kivaa. Kaiken tuon voi siis tehdä ilman pelilevyä. ihan mukava, pieni, yleistyvä ominaisuus.

Moninpeli

Mario Kart Wiin yksinpeli jaksaa viihdyttää uskomattoman kauan. Itse tahkosin sitä montakymmentä tuntia innoissani, kunnes sain kaiken mahdollisen avattua. Nettipeliä kerran koitettua ei kuitenkaan yksnpeliä ole lainkaan ikävä ja joutuu käymään pienen mielien kamppailun jaksaakseen jatkaa yksinpeliä nettipelin sijaan.

Kaksinpelissä ruutu jakautuu horisontaalisella viivalla kahtia ja ruudunpäivitys pysyy tasaisesti vielä 60 ruudun paalulla, mutta kolmin- ja nelinpelissä se puolittuu ja sulavuus kärsii. Moninpeli varsinkin samassa huoneessa olevien kanssa on kuitenkin se tämän pelin suurin kannattava voima. Samanlaista tunnetta on vaikea saada aikaan netin välityksellä, oli käytössä puhechattia tai ei.

Battle-pelimuoto on myös mukana. Kahdentoista pelaajan taisteluottelut erinäisillä pienillä areenoilla jaksavat huvittaa vieläkin. Tällä kertaa Battle toimii valitettavasti joka kerta kahden joukkueen tiimeissä. Entiset yksilösuoritukset ovat silti vahvasti läsnä, sillä tiimityöskentely on melko lailla vaikeaa. Silti jää usein harmittamaan, kun oma joukkue ei saa kultaa, vaikka itse olisi onnistut tekemään vaikka kuinka hienoja suorituksia.

Ilmapallojen puhkaisu on tietenkin tuttua kauraa, mutta se on edelleen hauskaa. Uusi kolikkomatsi on myös erittäin onnistunut. Kentän alettua maahan tippuu jokunen kolikko, joita sitten kerätään. Pienen keräilytuokion jälkeen alkaa armoton ryöväily, kun tavalla tai toisella yritetään viedä toisen suurella vaivalla kerätyt kolikot. Se onnistuu joka kerta harmittamaan oikein vietävästi, kun viimeisellä pelisekunnilla vastustaja onnistuu ampumaan sinua jollakin tavalla, jolloin suuri osa kolikoistasi lentää kauniissa kaaressa kentälle levälleen.

Nettipeli potenssiin kaksi

Mario Kart Wiissä on paras Nintendon nettipeli tähän mennessä. Oikeastaan kaikki toimii paremmin kuin ennen. Kaverilistalle saa lisättyä ensimmäistä kertaa porukkaa Wiin Message Boardin ystävälistasta. Kaverikoodit ovat edelleen läsnä, mutta tällä kertaa niitä ei aina ole pakko naputella. Jos olet kaverisi tekemässä pelissä, jossa on mukana listaltasi puuttuvia henkilöitä, voit lisätä heidät sinne helposti koodeja naputtelematta. Battle-pelimuotoa pääsee nyt myös pelaamaan ensimmäistä kertaa netin välityksellä. Kaikki internetin välityksellä toimivat ajot onnistuvat 12 pelaajan voimin.

Kaikki internetin välityksellä toimivat pelimuodot toimivat myös kahden pelaajan kanssa samalla konsolilla. Tämä on erittäin tervetullutta. Harmittavasti silloin vain toinen voi kerätä ranking-pisteitä ja toinen joutuu tyytymään quest-titteliin. Toinen varjopuoli on ruudunpäivityksen puolittuminen. Yksinpelissä totuttu 60 kuvaa sekunnissa tipahtaa siis 30 kuvaan sekunnissa, joka häiritsee varsinkin aluksi jonkin verran. Lyhyen pelityksen jälkeen silmä kuitenkin tottuu ja ruudunpäivitys unohtuu pelin tuoksinassa.

Time Trial on tällä kertaa entistä voimakkaammin läsnä. Saman radan yksin ajaminen täydellistä ajosuoristusta tavoitellen maistuu paljon paremmalta, kun voit helposti verrata tuloksia ystäviesi kanssa ja tarpeen tullen lähettää heille haasteen. Ensimmäistä kertaa Time Trialia on ajettava, jotta kaiken mahdollisen saa avattua pelissä. Aikaisemmin tähän ei ole ollut tarvetta. Saman kentän hierominen tunnista toiseen ei ole koskaan maistunut näin hyvältä. Taidotkin karttuvat siinä kuin huomaamatta. Seuraavalla kerralla muita vastaan pelatessa tuttu kenttä sujuu kuin itsestään.

Oikeastaan kaikkea on hiottu paremmaksi aikaisemmista osista. Yksinpeliksi en aivan tätä varauksetta suosittele, mutta moninpeliksi samalla sohvalla tai internetin kautta pelattavaksi peli on aivan omiaan.

Pelityyppi: Julkaisu: Pelaajia: Julkaisija: Kehittäjä: HDTV: 50/60hz: Laajakuva: Arvostelija:	Ajopeli 11.4.2008 1-4, Wi-Fi 1-12 Nintendo Nintendo EAD Kyllä Kyllä Kyllä Liuhuparta

Toinen mielipide

Itse en tykästynyt kaikkien kehumaan Wheeliin, koska se tuntui turhan halvalta idealta, eivätkä ajoittaiset liikkeentunnistus häiriön aiheuttaneet kuin kiroamista hyvien nettimatsien aikana. Siksi käännyin Super Mario Galaxyn ohjausta etäisesti muistuttavan Nunchuk-ohjauksen puoleen, joka sujuin mielestäni paljon paremmin. Kaikkein järkevimmältä vaikuttanut Cube-ohjaus olikin pienoinen pettymys, kun temppujen tekopainikkeina toimivat suuntanäppäimet.

On totta, että EAD on tehnyt jälleen loisteliasta työtä ja tuonut kehityksen periaatteet esille. Lisää hahmoja, lisää aseita, lisää kerättävää. Kaikkea on lisätty, muttei peli kuitenkaan mene liiallisuuksiin. Pelattavuutta on muokattu entistä helpommin lähestyttäväksi ja se on varmasti sen valtti tämän vuoden markkinoilla. Nettiominaisuudet ovat päivittyneet Wiin tasolla hyvin korkeaksi ja voi olla, että tämä jää Wiin tämän vuoden parhaaksi nettipeliesitykseksi.

-Zant