Mario Kartin historiassa se toinen tuleminen tapahtui Nintendo 64:llä, jonne Mario, Luigi ja kumppanit tulivat kilpailemaan kolmiulotteisina. Kuten joka pelisarjassa, niin myös Mario Kartissa 3D-grafiikka mahdollisti uudenlaisen pelattavuuden, ja kokonaisuus oli kuin toinen peli.

Moottoriurheilua

Mario Kart 64 sisältää kaikkiaan kahdeksan kuskia, kuten alkuperäinenkin. Muutama kuski on kuitenkin potkittu hiiteen ja kiintoisampia kavereita on otettu tilalle. Koopa Troopaa korvaa Wario ja Donkey Kong Junioria on tuuraamassa vanhampi apina Donkey Kong – molemmat kisaamassa Bowserin, Yoshin ja Mario-veljesten kanssa kilparatojen kuninkuudesta. Hahmoissa ei oikeastaan ole huomattavia eroja, kuten sarjan myöhemmissä osissa, joten tämä tekee kisaamisesta reilua taitopelaamista.

Mario Kartissa ei ole mitään itsenäistä yksinpeliä; on vain pelitiloja, joita voi pelata yksin. Pelistä löytyy Grand Prix –kilpailut, joita voi ajaa yksin tai yhden kaverin kanssa. Aika-ajot onkin ainoa pelitila, jota voi pelata ainoastaan yksin, mutta kukapa siitä piittaisi, kun moninpeli on monin verroin mielekkäämpää.

Kahden pelaajan poppoot joutuvat tyytymään ajelemaan kilpaa keskenään. Mahdollisuus on myös Battle-tilaan, jossa tarkoitus on puhkoa aseita käyttämällä kanssapelaajien kolme ilmapalloa, ja näin eliminoida heidät. Kaksinpelinä Battle ei tosin viihdytä, sillä pelaaja, joka saa ensin hakeutuvia Koopa-kilpiä, menee automaattisesti johtoasemaan, kun niitä on hankala karistaa avoimella. Muutenkaan kahden pelaajan matseissa ei ole kuin yksi maalitaulu, joten voittajaehdokkaita on tasan kaksi.

Mario Kart 64 oli ensimmäisiä N64-pelejä, joka tuki neljän pelaajan samanaikaista pelaamista jaetulla näytöllä. Battle-tilaan tämä tuo paljon enemmän haastetta ja onhan se kiva ajaa muutakin kuin kaksintaistoja. Sinänsä tämä oli aikanaan huippuominaisuus, mutta nykyään se on ylikäytetty ja hyväksi todettu ominaisuus moninpelissä. Kysymys on siis videopelien historialle tärkeästä pelistä.

Helppoa ja yksinkertaista

Tekoäly herättää kysymyksiä Mario Kartia pelatessa. Usein nimittäin tietokonehahmot roikkuvat epäreilusti pelaajan kintereillä mutta eivät mene millään ohi, vaan tyytyvät pelaajan takamuksen murskaamiseen eri aseilla. Etumatkaa halutessaan sitä käyttää Supersienen ja luulee ottavan sen antamalla turbolla kunnon johdon, mutta heti turbon loputtua Luigi ja kumppanit palaavat selän taakse.

Grafiikka on N64:lle ihan sopivaa keskiverto grafiikkaa, ei mitään kehumisen arvoista, mutta ei kuitenkaan hirveää törkyä. Muutamat asiat hahmoissa näyttävät hiukan typeriltä, kuten Bowser selässä olevine kilpineen, mutta muuten kaikki on oikein hyvin kohdallaan. Musiikkipuoli on myös hyvin toteutettu, vaikkakin samoja musiikkeja löytyy parista kentästä, johon olisi voitu vaivautua tekemään oman kappaleen. Kappaleet ovat hyvin leppoisia ja mukavia mutta samalla vauhdikkaita, joten ne tekevät Mario Kartin peluusta mukavampaa.

Mario Kart 64:n viehätys piilee sen pienessä ja yksikertaisessa ideassa. Peli osaa olla hauskaa pelattavaa niin lapsellisemmalta kuin hiukan vakavamielisemmältä näkökannalta. Mario Kart on parhaimmillaan moninpelinä, vaikka neljän pelaajan läsnä ollessa alkaa ruutu jäädä auttamattomasti pieneksi.

Mario Kart 64 on ollut saatavilla Wii Shop Channelista 26. tammikuuta 2007 lähtien N64-peleille tavalliseen tuhannen pisteen hintaan.