Arvostelupenkkiin on tällä kertaa löytänyt tiensä Kururin-perheen toinen tulokas. Ensimmäinenhän saapui Japanin lisäksi Eurooppaankin, mutta toinen osa jäi vain japanilaisille, joten pelin hankinnan tultua ajankohtaiseksi, lähes ainoa tapa saada peli, on importata se.

Tikku pyörii noin ja tikku pyörii näin

Pelin pääajatus on erittäin yksinkertainen: ohjaat ylhältä kuvattua “helikopteria”, jonka lapa vain pyörii erittäin hitaasti, väistellen kaikennäköisiä esteitä. Lavat eivät saa osua matkalla mihinkään paitsi pyörimissuuntaa vaihtaviin jousiin. Kenttien puolessa välissä on yleensä parannusruutu, jossa saa energiat täysille. Hahmollahan on siis kolme sydäntä symbolisoimassa energiaa. Kaksi kertaa saat matkalla kämmätä, mutta kolmannesta aloitat kentän alusta.

Pelissä ei ole mitään power-uppeja tai muitakaan kikkoja. Ohjaat vain alusta ristiohjaimella. Voit myös nopeuttaa härvelin kulkua pitämällä A- tai B-nappia pohjassa sekä nopeuttaa laitteen pyörimistä pitämällä R-olkanappia pohjassa. Ohjaus on siis erittäin yksinkertaista, mutta samalla täydellisen nerokasta. Kaikki erittäin tasokkaan taitopelin ainekset ovat siis kasassa.

Nykyajan pikkuvitsaus: minipelit

Nykyään minipelien sisällyttäminen kaikkii peleihin tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Onko se sitten loppujen lopuksi hyvä asia? Aina se ei ole aivan tarpeellista.

Tämänkin loistopelin sisään on täytynyt tunkea väen vängällä aimo kasa mitäänsanomattomia minipelejä. Joku on muistipeli ja toisessa pompitaan tikulla jousitrampoliinien päällä. Pelit ovat suoraan sanottuna ankeaa pelattavaa. Niitä pelaa juuri sen pakollisen määrän pelin läpäisyä varten

Vilkkuvaloja, pyöriviä kukkia sekä muuta härpäkettä

Grafiikat ja varsinkin taustat eivät välttämättä palvele osuuttaan aivan täysillä, koska ne ovat kirjavia, vilkkuvia, animoituja ja kaikilla muillakin tavalla psykedeelisiä. Tämänlaisessa taitopelissä taustan soisi olevan simppeli ja aika paljonkin vähemmän silmäänpistävä. Taustat häiritsevät suoritusta kuitenkin marginaalisen harvoin ja aluksen osuessa seinään syypää löytyy peilistä.

Musiikeista ei paljon kirjoitettavaa keksi. Ne eivät rasita hermoja eivätkä toisaalta ole mitenkään mieleenpainuviakaan. Yksinkertaisesti ja mitenkään kiertelemättä totean ne kuitenkin peliin vallan mainiosti sopiviksi. Hermoja kyllä meinaa joskus raastaa lasin särkymiseltä kuulostava äänitehoste aluksen tuhouduttua. Sitä joutuu nimen omaan kuuntelemaan jatkuvasti pelin viimeisiä kenttiä tahkottaessa.

Juoni on heppoinen – ainakin, mitä siitä nyt japaninkielisenä ymmärtää. Kururirin eli pelin päähahmon perhe/ystävät on ovelasti napattu sirkusesityksessä ja Kururirin täytyy sitten lähteä nerokaan roskisliukumäkisalaoven kautta sitten pelastamaan heidät käyttäen ihmeellistä pyörivää härveliä. Juoni kuitenkin ajaa asiansa aivan tarpeeksi hyvin. Saat aina pelastettua yhden hahmon, kun pääset yhden maailman lopusta löytyvän minipelin pelattua lävitse.

Taito, kärsivällisyys sekä vaikeusaste

Pelin voi päästä sinänsä melko helposti lävitse vähän huonompi ja kärsimättömämpikin pelaaja. Haasteellisen pelistä tekee se, kun yrittää päästä kentät lävitse osumatta seiniin kertaakaan kentän aikana. Kaikki kentät näin pelattua saa bonuskenttiä auki, joissa ei ole laisinkaan parannuspaikkoja. Niitä ei voi myöskään harjoitusmoodissa harjoitella ja ne ovatkin jo ihanan vaikeita. Näissä kentissä pelaajan hermoja koetellaan koko ajan kapeammilla kulkuväylillä, liikkuvilla esteillä sekä muilla tiellä heiluvilla tuholaisilla. Ne ovatkin erittäin palkitsevia pelata lukuunottamatta viimeistä kenttää. Siinä vaikeusastetta on nostettu teennäisesti laittamalla tikku liikkumaan erinäisiin suuntiin kentän eri vaiheissa. Mitään ilmoittamatta. Kentän taustassa ei näy mitään, mistä voisi päätellä, mihin suuntaan tikku alkaa seuraavaksi hitaasti liikkumaan. Ainut keino läpäisemiseksi on vain opetella “virtaukset” ulkoa. Sen jälkeenkin ne häiritsevät peliä kiitettävissä määrin. Voittajatunne pelin täydellisen läpipeluun jälkeen on kuitenkin jotain sanoinkuvaamatonta.

Tähän on myös ängetty mukaan mukavia pieniä haasteita eli pieniä kenttiä. Niissä pitää selviytyä erittäin hankalista mutkista ja kiemuroista. Nämä ovat ilmeisesti tarkoitettu harjoittelua varten, mutta melkoisen turhia nämäkin ovat. Tietenkin ne ovat oiva lisä niille, jotka haluavat tehdä nopeusennätyksiä. Peli tallentaa jokaisen kentän kolme nopeinta aikaa sekä niiden tekijät. Voit siis vertailla ennätyksiäsi kavereidesi kanssa.

Peli-ilon voi myös pilata pelaamalla tekeleen helpolla vaikeusasteella. Siinä pyörivä tikku on noin yksi kolmasosan normaalia lyhyempi, joka helpottaa peliä erittäin suurissa määrin. Tekee siitä jopa tylsän ja haasteettoman. Onhan se kuitenkin hyvä, että kärsimättömämpää ja nuorempaa pelaajakuntaakin on ajateltu.