Dark Matter on palannut pahempana kuin koskaan – aikeenaan varastaa Ripple Starin suuri kristalli sen taikavoimien väärinkäyttämiseksi. Ribbon-keiju, kristallin suojelija, ei aikeista ilahdu, kuten ei Dark Matterkään vastahakoisuudesta, joten osapuolet saavat taistella kristallin omistuksesta. Taistelun tiimellyksessä kristalli hajoaa osiin, jotka katoavat galaksin äärilaidoille. Onnekkaana yhteensattumana Kirby ja kumppanit päätyvät auttamaan Ribbonia palasten keruussa.

Tuttu vaahtokarkki ei ole vielä vanhentunut

Pelin idea ei ole kärsinyt tippaakaan siitä, mitä se on ollut Game Boylla ja Super Nintendolla. Kirby loikkii pastellin värisissä kentissä, joissa vastaantulevat viholliset pistellään raakalaismaisesti poskeen. Ohjaus-nupikasta alas vääntämällä Kirby nielee suussa pitämänsä vihollisen ja saa sen erikoisvoimat omiin tarkoituksiinsa.

Erikoisvoimat ovatkin varmaan Kirby 64:n monipuolisin osuus. Kun Kirbyllä on hallussaan yksinkertainen peruskyky, kuten tuli, sähkö, maa jne., ohjaimen takanappia painamalla voi ottaa senhetkisen kyvyn pois ja viskata sen kuin frisbeen päin vihollisia. Jos kohteena olleella vihollisella on jokin erikoiskyky, kyvyt yhdistyvät ja Kirby saa monimutkaisia kykyjä, kuten hehkulamppu tai jääkaappi. Kekseliäitä yhdistelmiä on mielin määrin, vaikka niiden seassa piileekin paljon hyödyttömiä kykyjä.

	Kirbyn harmiksi ilmaa imemällä ei saa uutta erikoiskykyä

The Crystal Shardsin kenttäsuunnittelu on hyvin tavanomaista tasoloikille. Pelin kentät on jaettu kuuteen eri planeettaan, joiden teemat vaihtelevat aina tulivuorista ja aavikoista merten syvyyksiin asti. Kaikkiin kenttiin on piilotettu kolme kristallinpalasta, joista osa on helposti nähtävillä, toiset taas esteiden takana piilossa.

Tässä vaihteessa pelin monipuoliset erikoiskyvyt astuvat kehiin, sillä tietyt esteet voi tuhota vain tietynlaisella yhdistelmäkyvyllä, ja jos kentän vihollisista ei saa tarvittavia kykyjä yhdistelmän luomiseksi, on niitä raahattava mukana toisista kentistä. Parhaimpana haasteena muistan sen kohdan, jossa pelaajan on raahattava dynamiittivoimaa aivan kentän loppusuoralle asti. Haitta-puolena dynamiitissa on se, että se räjäyttää viholliset ja Kirbyn taivaan tuuliin silmänräpäyksessä, jos yrittää käyttää asetta puolustautumiseen.

Ken haastetta halajaa, hän sitä saapi.

Kirby 64:ssä on myös muuta sisältöä, kuten kolme minipeliä ja sarjassa usein esiintynyt bossihaaste. Kilpajuoksu on ensimmäinen kolmesta minipelistä. Siinä tarkoitus on luonnollisesti kiitää maaliin ennen muita samalla vältellen esteitä. Toinen minipeli on hedelmänkeruu, jossa pelaajat ottavat korit käsiinsä ja nappaavat puista putoavia hedelmiä. Viimeisessä minipelissä pitää pudottaa kanssapelaajat alas lentävältä alustalta ensin ahdistamalla nämä kulmaukseen ja lyömällä sitten, jotta alustan palat putoavat alas. Bossihaasteessa Kirbyllä on tasan yksi yritys ja hänen olisi kukistettava mahdollisimman monta yksinpelin pomovastuksista, ilman erikoiskykyjä. Minipelejä yksin pelatessa tekoälyvastustajat saa viritettyä erittäin oveliksi ja bossihaaste jo on itsessään aika hankala, joten jos pääpelistä jää helppo maku suuhun, niin kannattaa todellakin kurkistaa asetusvalikkoon kätkettyjä haasteita.

Kokonaisuutena Kirby 64:n musiikki ja grafiikka ovat kenttäsuunnittelun kanssa loistavia. Peli on oikein mukava välipalatasoloikka, joka kuitenkin loppuu juuri silloin kun nälkä yltyy. Pääpelissä haasteita tulee vastaan ani harvoin, toisin sanoen loppupään pomovastuksissa ja piilotettujen kristallien metsästyksessä – tai hyvä jos niissäkään. Toisaalta voi olla, ettei Kirbyn tyyliin vain yksinkertaisesti sopisi mikään pikkutarkka elämän ja kuoleman välillä keikkuminen, joten tähän on tyytyminen. Ja jos on aivan välttämätöntä saada kuolettavaa haastetta, niin voihan niitä äärimmäisen vaikeutettuja minipelejäkin kokeilla. Kuitenkin, ehdottomasti 1000:n Wii Pointsin arvoinen sijoitus.

Pelityyppi: Julkaisu: Pelaajia: Julkaisija: Kehittäjä: Lisälaitteet: Arvostelija:	Tasohyppely 22.6.2001 1-4 Nintendo HAL Laboratory - Zant

Toinen mielipide

Äskeisen perusteella voisi luulla etten pitäisi tästä pelistä juuri ollenkaan, mutta näin ei ole: Kirby 64 on perushyvää tasoloikkaa ilman suuria yllätyksiä. Peli ei ole kovin haastava, mutta innokkaimmat pelaajat voivat kuluttaa aikaansa etsimällä useita kätkettyjä kristalleja tai kokeilla kaikkia erilaisia yhdistelmäkykyjä. Minipelejäkin oli hauska pelata kavereiden kanssa, erityisesti sitä, jossa piti postaa palikoita vastustajan jalkojen alta. Kirby-sarjaan tutustuvan kannattaa ensiksi ostaa joku sarjan parempi peli, mutta Kirby-fanille tämäkin on hyvä hankinta.

~74/100

-Luffy McAnkka