|
Suurta suosiota saavuttanut Kingdom Hearts jatkaa enemmän tai vähemmän maagisella Disneytä ja Final Fantasya yhdistävällä linjallaan. Tällä kertaa tosin edellisistä osista tuttu päähenkilö Sora korvataan kolmestatoista Nobody-ihmisestä koostuvan Organization XIII:n viimeisimmällä jäsenellä, Roxasilla.
358/2 päivää
Juonellisesti peli sijoittuu ensimmäisen ja toisen osan väliselle aikajaksolle, joten niillä, joilla ei ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta pelisarjasta, voi olla vaikea saada pelin tarinasta selkeää kuvaa.
Pelin juoni alkaa siitä, kun Roxas palkataan Organization XIII:n 13. jäseneksi. Hämillään olevan Roxasin ensimmäiset päivät organisaatiossa ovat lähinnä treenaamista ja itsensä etsimistä, sillä todellisuudessa Roxas ei muista kuka hän joskus oli ja miksi ylipäätänsä on olemassa. Pelin aikana hän yrittääkin tavoitella vastausta näihin piinaaviin kysymyksiin. Pian Roxasin liittymisen jälkeen organisaatioon saapuu vielä yksi uusi tuttavuus, salaperäinen Xion, joka huomaa Roxasin tavoin, että heillä on jotain yhteistä…
Sinulle on luvassa tehtäviä
Pelaajalle annetaan siis joka päivälle yksi tietynlainen tehtävä, joka täytyy suorittaa jossain monista Disney-maailmoista. Tehtävän suoritettuaan päivä päättyy ja pelaaja palaa organisaation asuttamaan maahan, jonka jälkeen alkaa uusi päivä, jolloin suoritetaan seuraava määrätty tehtävä.
 Aluksi olin tehtäviä vastaan; ne vaikuttivat lähinnä Heartless-vihollisten kukistamiselta sekä merkkien keräämiseltä. Olin mitä ilmeisimmin väärässä. Vaikka iso osa tehtävistä onkin vähän tätä luokkaa, niin aloin vähitellen pitämään niitä erittäin antoisina osuuksina, joissa keskitytään Roxasin kehittämiseen ja kehittämisen kannalta tärkeiden esineiden sekä munny-valuutan rohmuamiseen.
358 on hupsu ja hämäävä luku. Vaikka pelissä onkin nimensä mukaisesti 358 päivää, niin se ei tarkoita suinkaan sitä, että tehtäviä olisi yhtä monta kuin päiviä, vaan välillä tulee jopa 30 päivän harppauksia joiden aikana keskitytään pelkästään juonikuvioihin.
Taistelusysteemi ja erilaiset pelitilat
Pelin aloittaessa on valittavissa kolme erilaista vaikeusastetta: Beginner Mode, Standard Mode ja Proud Mode. Itse aloitin tavalliseen tapaani normaalilla vaikeuasteella eli Standard Modella. Alkajaisiksi sanoisin, että Standard Mode ei juuri tarjoa kovin kummoisia haasteita, sillä vihollisten kukistaminen hoituu yhtä vaivattomasti kuin puuron syönti, jos muistaa vain pitää tavarapaneelissa kaiken tarpeellisen taioista leveleihin. Proud Modella pelaaminen taas luulisi vaativan jo sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä ja kokemusta.
 Edellisten osien taistelusysteemin olen todennut lähinnä toimivaksi muutaman napin hakkaamiseksi, mutten voinut silti olla olematta skeptinen kysymykselle: minkälainen muka DS:n Kingdom Heartsin taistelusysteemi tulisi olemaan? Se toimii paremmin kuin osasin kuvitella, taistelusysteemi on todellakin hiottu parhaimmaksi mahdolliseksi DS:llä. Ja mikä parasta, pelinkehittäjät ovat tuoneet mukaan sellaisen uudistuksen kuin Final Fantasy VII:stä tutut Limit Break –erikoishyökkäykset, joita voi halutessaan hyödyntää, jos hahmon elämämittari on vähissä ja saavuttanut keltaisen limit-palkin.
Pelissä on lisäksi edellisiin osiin nähden vielä kaksi radikaalia uudistusta: moninpeli ja Mission Mode, jossa voi pelata jo ennestään tutuilla tuttavuuksilla, tai vaihtoehtoisesti valita jokin hahmo Organization XIII:stä.
Lähes kunniakas toimintaroolipeli
358/2 Days on ilmiselvä todiste siitä, että DS:lle voi saada aikaiseksi melko toimivan 3D-grafiikkaa pyörittävän pelin. Kaikki tuntuisi olevan lähes harmoniassa keskenään, jos vain unohdamme anteeksiantamattomat seikat kuten sen, että peli sortuu ikävästi toistamaan itseään, ja että aiemmista osista on lainattu enemmän materiaalia kuin laki sallisi, muun muassa lähes kaikki musiikki ja iso osa välivideoista.
Pitemmittä puheitta väittäisin, että Kingdom Hearts 358/2 Days on pakko-ostos kaikille sarjan faneille – täyttäähän se sentään monet Kingdom Hearts II:ssa epäselviksi jääneet aukot. Sarjaan tutustumattomien taas olisi suositeltavaa tutustua pelisarjaan ensimmäisen osan siivittämänä.
358/2 Days on vanhojen Disney-elokuvien tapaan melko hellyttävä tarina pojasta, joka haluaisi vain herätä painajaisestaan todellisuuteen.
|
13.11.2009 - Kingdom Hearts 358/2 Days
[NDS]
|
Pelityyppi:
Julkaisu:
Pelaajia:
Julkaisija:
Kehittäjä:
Lisälaitteet:
Arvostelija:
|
Toimintaroolipeli
9.10.2009
1-4
Square Enix
Square Enix & h.a.n.d.
Ei
 Kraidi
|
 
Kiitokset arvostelukappaleesta AMO Oy:lle
Positiivista
+ Moitteeton taistelusysteemi
+ Hahmon kehittämisen kannalta tärkeä valikkotilpehööri
+ Välivideot
Negatiivista
- Edellisistä osista kierrättäminen
- Liiallinen toistaminen
Arvosana
81 358
Toinen mielipide
Minulle 358/2 Days oli erittäin positiivinen yllätys. Kyseessä ei ole vain viihdyttävä peli, vaan ennen kaikkea hienosti sarjan universumia laajentava ja useisiin kakkososan jättämiin kysymyksiin vastaava, selvästi lähes yksinomaan faneille suunnattu teos. Sen pelaaminen on oikeastaan pakollista, mikäli sarjan kokonaistarinasta haluaa saada täydellisen kuvan.
Jotta saadaan se nopeasti pois alta, sanotaan tässä vaiheessa että 358/2 Days toimii huomattavasti paremmin kuin odotin. Tappelusysteemi on sarjalle uskollista ja hauskaa yhden napin mättämistä, grafiikat kenties alustan hienoin 3D-taidonnäyte sitten Zelda: Phantom Hourglassin ja kokonaisuus muutenkin teknisesti ja pelillisesti ihan toimiva. Mutta se asia jonka takia minä tätä pelasin, oli tarina ja tähän puoleen pelissä haluankin ehdottomasti keskittyä.
Kuten aiemmin mainittu, tarina täydentää ja laajentaa hienosti Kingdom Heartsin universumia, mutta tämä ei suinkaan jää sen ainoaksi saavutukseksi. Pelin stoori on nimittäin yksi kiehtovimmista ja koskettavimmista joita muistan vähään aikaan peleissä kokeneeni. Roxas, Axel ja uusi tuttavuus, Xion, ovat kaikki hahmoina mielenkiintoisia ja näiden kolmen välisen suhteen syntymistä ja kehittymistä seuraa äärimmäisen mielellään. Peli jahkailee ja tietyllä tavalla myös alleviivaa tätä puolta ehkä turhankin paljon, mutta muita merkittäviä ongelmia ei tarinassa kuitenkaan ole. Kakkososassa jatkuvasti juonen etenemisen esteenä toimineet Disney-maailmat on tällä kertaa jätetty viisaasti taka-alalle. Maailmoilla ei enää ole omaa isoa juonikuviotaan, joka pitäisi setviä ennen kuin varsinaisessa tarinassa pääsee etenemään, vaan niiden tapahtumat toimivat suurimmaksi osaksi eräänlaisina Roxasin hahmon kasvattajina ja syventäjinä, eivätkä missään vaiheessa vie pelaajan huomiota pois itse päätarinasta, toisin kuin aiemmin mainitussa kakkosessa.
Kiinnostavan tarinan ohella myös nostalgia on aina ollut iso osa Kingdom Heartsia. Mutta siinä missä ensimmäiset kaksi sarjan osaa kutkuttivat nostalgiahermoja lähinnä Disney-maailmojen ja ehkä myös Final Fantasy-hahmojen osalta, herättää 358/2 Days hieman tuoreempia muistoja; nimittäin siitä ensimmäisestä Kingdom Heartsista. Roxasin päässä vilkkuvat KH1:n välivideot ovat varmasti lämpimän nostalgisia kenelle tahansa ensimmäistä osaa aikoinaan pelanneille. Jotkut voivat myös kokea samanlaisia menneisiin haikailevia fiiliksiä pelkistä Disney-maailmoista, jolloin luvassa on todellinen täyslatinki nostalgiaa ja hyviä muistoja.
Myönnän olleeni vilpittömästi liikuttunut kun pelin lopputekstit vierähtivät DS:n molemmille näytöille, eikä tämä tunnetila ollut edes ensimmäinen pelin aikana. Käsikonsolipeliksi yllättävän pitkään, yli 25 tuntia kestäneeseen tarinaan mahtui useampikin aidosti tunteita herättävä, suorastaan kaunis kohtaus. En osaa sanoa miten hyvin 358/2 Days sijoittuu sarjan muihin osiin verrattaessa, varsinkin kun edellisosista kierrätettyä materiaalia on kyseenalaistettavan paljon, mutta tarinapuolen se hoitaa huomattavasti edellistä peliä paremmin. Jos koet itsesi Kingdom Hearts-faniksi, uskallan sanoa tätä jopa pakkohankinnaksi. Muille pelin viat ja puutteet, joista iso osa on läsnä myös sarjan muissa osissa, voivat olla huomattavasti hankalampia sulattaa, mutta ei tätä peliä heille ole tarkoitettukaan.
- Tapza
|
