Rock Bandeja pusketaan nykyään ulos kiitettävää vauhtia. Tällä kertaa Billie Joe Armstrong sai kumppaneineen oman nimikkopelin. Riittääkö bändin puhti kokonaiseen peliin? Ideanahan on jälleen bändipelien mukaan soittaa kitaraa tai rummutella rumpuja näytöllä vilistävien nuottien mukaan. Onnistunut suoritus saa yleisön hullaantumaan ja heikomman suorituksen tehneet passitetaan pois lavalta.

Avattavaa sisältöä pelissä ei juurikaan ole valokuvien lisäksi, sillä pääset heti alussa pelaamaan kaikkia kappaleita. Tämä toimiikin hyvin tällaisissa illanviettopeleissä, joita ei huvita aluksi yksin pelata tuntitolkulla, jotta voisi kaverien kanssa sitten pelailla haluamiaan kappaleita.

Pääset tällä kertaa aloittamaan huipulta, jos niin tahdot.

Welcome to Paradise

Mukaan on lätkäisty lähes viisikymmentä kappaletta vain ja ainoastaan Green Dayn tuotantoa. Käytäntö on sama kuin The Beatles: Rock Bandin kanssa. Muutenkin tämä on oikeastaan identtinen Beatles-version kanssa aina valikoista saavutuksiin sun muuhun. Tietenkin kaikki näyttää ja kuulostaa erilaiselta, mutta pellin kuoren alta löytyy samat temput. Sinänsä tämä ei haittaa, koska Beatlesien nimikkopeli oli loistokas, mutta toisaalta ratkaisu tuntuu liiankin varman päälle pelaamiselta.

Kappalevalinnat ovat tällä kertaa hiukan erikoisemmat, sillä mukana on muutama levy kokonaisuudessaan, jonka takia vuosihajonta ei ole aivan yhtä suuri. Eniten kappaleita on otettu mukaan bändin tuoreemmilta levyiltä. Tähän asti tietääkseni kaikissa musiikkipeleissä on ollut mahdollisimman monelta eri levyltä muutamia kappaleita. On puhdas mielipide kysymys, kummasta tavasta pitää enemmän. Toisaalta on mukavampi soitella saman levyn kappaleita ja toisaalta taas vaihtelu virkistää. Kolmas vaihtoehto olisi tietenkin sisällyttää pelilevykkeelle huimasti enemmän kappaleita, mutta tämä idea ohitetaan jostakin syystä tälläkin kertaa. Olisiko siinä sitten liikaa vaivaa vai houkutellaanko näin pelaajia ostamaan artistien pelistä puuttuvaa musiikkia?

Monet ovat kritisoineet peliä sensuurista. Green Dayn kappaleissa on suhteellisen paljon kirosanoja ja niiden sisällyttäminen olisi oletettavasti nostanut ikärajaa, joka haluttiin pitää samana muiden Rock Bandien kanssa. Itseäni tämä ei häiritse, koska en ole yhtyeen suurin fani, mutta ymmärrän monien harmituksen tämän osalta.

Jopa kolme henkeä voi lauleskella yhtä aikaa, jos vain mikrofoneja löytyy tarpeeksi.

Burnout

Jos olet kuluttanut kaikki musiikkipelisi loppuun ja haluaisit jotakin edes hiukan erilaista pelimekaniikkaa, ei tämä sitä tarjoa. Paketti on kokonaisuutena oikein laadukas, mutta silti sitä ei kovin varauksetta voi suositella kuin Green Dayn ystäville. Nyt Green Day: Rock Band on toiminnaltaan täysin identtinen The Beatles -version kanssa, joka ei sinänsä ole huono asia, mutta pelikehittäjät olisivat kyllä voineet keksiä silti jotakin täysin uutta koukuksi. Bändistä vähänkään pitävien ei tarvitse useampaan otteeseen harkita, jättäisikö pelin hankkimatta vai ei.