Onnelliset loput ovat Eliittien tekosia

Agents are… Go!

Elite Beat Agents (E.B.A.) on jonkin sorttinen hallituksen salainen järjestö, joka pelastaa ihmisiä pulasta, kun näiden tekisi mieli heittää kirves kaivoon tai vastaavaa. Heti, kun kuvasarja on selittänyt tilanteen ja henkilö on saanut totaalisen hermoromahduksen ja karjuu avunhuutoja ilmoille samalla ilmeillen melkein yhtä osuvasti kuin Phoenix Wrightissä, järjestön pääjehu ja komentaja Kahn lähettää jammailevat agentit apuun mitä moninaisimmilla kulkupeleillä. Sitten vuorossa on jammailua ja tanssikuvioita…

Ruudulle ilmestyy rytmikuvioita, joiden mukaan pelaajan täytyy saada tanssi onnistumaan ja näin apua tarvitsevat pelastettua. “Elite-o-meter” on kosketusnäytön ylälaidasta löytyvä mittari, joka näyttää, onko uhri piristymässä vai pikemminkin masentumassa ryhmän tanssista. Onnistumalla tanssikuviossa pelaajan tulee pitää mittarin lukema yli puolessa – jos lukema vajoaa täysin alas, niin kappale loppuu ja se on ikään kuin Game Over.

Elite Beat Agentsin rytmikuviot koostuvat yksinkertaisista pampulamerkeistä. Tavallisia pitää vain napauttaa kosketuskynällä, kun pampulan ympärillä kutistuva ympyrä on mahdollisimman pieni, mutta jos ympyrä kerkiää kutistua kokonaan, menettää pelaaja arvokkaita pisteitä ja rytmi voi mennä aivan sekaisin. Toisaalta, jos pampulan nappaa liian aikaisin, menee myös pisteitä hukkaan. Yleensä rytmistä kuulee, koska pampula pitää napauttaa pois. Joskus pampuloita saattaa olla useampia päällekkäin, mutta niiden näpäyttely ei ole sen vaikeampaa.

Sitten on rullattavia pampuloita, joissa uraa myöten on vieritettävä palloa ja kerättävä uralta kaikki pikkuiset pisteenhippuset. Usein uraa saatetaan ajaa muutamaan kertaan edestakaisin. Viimeisenä on pyöritettävät pampulat, jolloin koko kosketusnäyttö peittyy ison ympyrän alle, ja ympyrää on pyöritettävä kosketuskynän avulla tarpeeksi nopeasti, jotta siitä saisi pisteitä irti.

Ei niin helppoa miltä näyttää

Kappaleita piisaa 19 verran, mikä ei sinänsä ole kovin suuri määrä – vaikeammilla vaikeusasteilla kun vain jammataan samoja vanhoja kappaleita uusilla rytmikartoilla, eikä vaikeampia kappaleita, kuten useimmissa musiikkipeleissä. Kappaleet, kuten ”Y.M.C.A”, ”September” tai ”Let´s Dance” eivät sanoneet minulle musiikista tietämättömälle oikeastaan mitään, mutta mukava niitä oli jammailla.

Autiosaarella on bileväki koolla

Hauska rytmipelaaminen alkaa kuitenkin kerryttää ennemmin tai myöhemmin ärräpäitä, jos yrittää kaikenaikaa edetä pelissä treenaamatta. Rytmikartat vain jatkavat vaikeentumistaan ja kappaleiden tempo kasvaa, jolloin pitää olla näpäyttelemässä kosketusnäyttöä aina vain nopeammin. Sitten kun hutiosumia alkaa tulla melkein väkisin, ei olekaan enää helppoa pitää elite-o-meteriä ylhäällä. Parinkymmenen epäonnistuneen yrityksen jälkeen kappale ensinnäkin soi jo päässä ja lisäksi DS alkaa muistuttaa enemmän heittokelpoista objektia kuin pelikonsolia.

Elite Beat Agents on tosiaankin taitopeli. Se voi aluksi olla hauskaa casual-musiikkipelaamista, mutta pidemmän päälle se saattaa alkaa koetella hermoja, ja siitä pääsee yli vain opettelemalla pelaamaan vieläkin taidokkaammin. Yksinpelaamisen lisäksi jammailemaan pääsee myös kavereita vastaan, sekä heidän kanssaan Co-opina. Biisejähän toki olisi saanut olla vaikka tuplat, mutta kyllä nämäkin piisaavat muutamaan pelihetkeen. Tällaisia erilaisia pelejä on aina mukava nähdä, mutta ne taitavat olla usein niin ainutkertaisia, että muut iNiSin DS:n rytmipelit jäävät importtaajien huviksi.