Tässä on nyt jotain mätää. Peli, jonka alun perin piti tulla GameCubelle, julkaistaan nyt Wiillä kera uusien kontrollien, MUTTA pelin nimessä ei lue sanaa New Play Control! Eikä tämä tähän lopu: Donkey Kong –hahmoja on Mario Kartissa pelattavana ihan ylen määrin, miksi ne nyt tarvitsivat ihka oman kilpa-ajo pelin? Vastaus kaikkiin kysymyksiin on: BONGORUMMUT!

Donkey Kong Kart Wii?

Nintendon nykyinen DK-pelien kehittäjä, Paon, keksii Donkey Kongille mitä ihmeellisimpiä pelejä. Ensin Kongi laitettiin kiipeilemään ja nyt on sitten luvassa kilpa-ajoa. Mukana on tietysti kaikki suosikkihahmot, kuten Diddy Kong, Kritter ja Cranky Kong.

Donkey Kong ja kumppanit kisaavat hahmojen vyötäröillä roikkuvilla omituisilla rumpu… raketti… jutuilla… Wiimotea ja Nuntsaa huiskimalla pelihahmo rummuttaa ”rakettirumpujaan”. Kilpailu perustuu siihen, että ensin rummutetaan rumpuja ihan sattumanvaraisesti niin, että ”rakettirumpujen” vauhti kasvaa. Kun vauhti sitten on maksimissa, voi lopettaa rummutuksen ja keskittyä ajamaan, mutta jos ajaa estettä päin, vauhti putoaa ja taas joutuu keräämään vauhtia.

Pelkästään oikeanpuolimmaista rumpua hakkaamalla hahmo kaartaa oikealle ja vasenta rumpua hakkaamalla vasemmalle. Heilauttamalla molempia kapuloita samaan aikaan ylöspäin hahmo hyppää. Peli ottaa kapuloiden heilautukset todella hyvin vastaan: ani harva kerta huitaisut eivät menneet perille tai jotain yllättävää tapahtui.

Parista tynnyristä saa helposti ainekset bongorumpujen menoveteen

Turha kuitenkaan luulla, ettei pelissä olisi nappien hakkaamista. Wiimoten A-nappia painamalla apinat antavat nyrkkien puhua ja hidastavat kilpakumppaneita käsirysyn merkeissä. Lisäksi Z-nappi jakelee erilaisia vihollisten häiritsemiseen soveltuvia aseita, joita saa radalla lentelevistä ilmapalloista. Suuntaamalla Nuntsan analogitatin mihin tahansa suuntaan, pitämällä sitä hetken paikallaan ja vapauttamalla sen sitten, saa pelaaja aikaan Wild Moven, joka on käytännössä turboboosti. Turboa ei kuitenkaan voi käyttää hullunlailla, vaan radalta on ensin kerättävä 50 banaania, jotta Wild Move onnistuu. Aika-ajossa hyvän ajan saaminen vaatii kentän tuntemista siinä määrin, että osaa combottaa Wild Movesit oikeisiin tynnyreihin. Kas, kun Wild Movella ajaa kentällä olevaa tynnyriä päin, turboboosti kestää reilut viitisen sekuntia pidempään, ja siinä viidessä sekunnissa ehtii sitten jo kaasuttamaan seuraavaan tynnyriin ja niin edelleen…

Vain taito tekee voittajan

Jos johonkin kannattaa kiinnittää huomiota, niin siihen, että DK Jet Race sisältää tasan yhden super-aseen, jota ei voi mitenkään torjua. Kaikki muut aseet pystyy väistämään, torjumaan tai muuten vain välttämään – pelkästään tämä asia sai minut suhtautumaan peliin myönteisemmin. Reilua verrattuna siihen, että Mario Kart Wiissä on tuhottoman monia esineitä, joita ei voi torjua, ja niitä saa aivan liian helposti käyttöön.

Minusta oli erittäin kiva, ettei minun tarvinnut vetää Cup-kisoja Beginner, Pro ja Expert –tasoilla, että olisin saanut salaiset hahmot – kaikki Cupit piti vain vetää yhdellä Kongin suvun apinoista ja yhdellä Kremling-hahmolla – vaikeustasosta viis. Viimeiset huippuhahmot vaativat vielä Candy Kongin sopivan haastavien haasteiden läpäisyä. Näin peli oli valmis moninpelattavaksi. Kävi melkein sääliksi Mario Kartin pelaajia, joiden pitää vetää kaikki Cup-kisat jokaisella haastetasolla ja vielä tietyn laatutason mukaan – hermothan siinä menee ja turruttavaa puuhaa se on. Minusta ajopelissä on parempi, että kaiken saa nopeasti käsiin ja moninpelin ja aika-ajon voi aloittaa ilman muutaman kuukauden pituista hahmojen keruuta.

TURBOAAA!!!!!!

Kenttiin on panostettu ihan mukavasti, mutta tiettyjä kenttiä kierrätetään muun muassa niin, että kenttä ajetaankin maalista alkuun ja radalla olevia esteitä on muutettu. Maisemat kentissä ovat kuin DK Jungle Climber teräväpiirtona – ei siinä mitään erikoista ole, mutta kauniilta ne silti näyttävät. Musiikit ovat iskeviä, nopeatempoisia DK-poppikappaleita, jotka tekivät erittäin hyvin kauppansa nopeatempoisessa rummutuksessa. Mutta musiikkimakunsa jokaisella, joten tämä ei välttämättä iske kaikkiin.

Vaikka kilpa-ajo etenee suhteellisen paljon raiteilla, kun pelaaja on saavuttanut maksiminopeuden, en silti näe hirveää syytä moittia peliä siitä. Kaikin puolin pelattavuus toimii lähes moitteettomasti. Ohjainpula saattaa yllättää kovimman kimppapelaajan, jolloin tuki vanhoille Bongo-rummuille olisi ollut tervetullut, mutta itse ainakin pystyn elämään ilmankin. Näin jälkiviisasteluna voin sanoa, että omalla kohdallani tämä oli Mario Kart Wiitä nautinnollisempi kokemus, vaikka se ei omaakaan kahdentoista pelaajan nettipeliä tai muita verkkopelaamisen mahdollisuuksia. DK Jet Race on helppoa, hauskaa ja parasta kaverin kanssa.