Donkey Kong Country tekee paluun Wiille osuvalla lisänimikkeellä Returns. Miltä meno vaikuttaa E3-demon perusteella?

Neljäs kerta toden sanoo?

Jo ensimmäistä pelattavissa olevaa tasoa pelatessa huomaa, että kyse ei ole mistään sunnuntaikävelystä. Vanhojen klassikoiden haasteellisuutta ei ole huuhdottu viemäristä alas, sillä kentät ovat oikeasti vaikeita. Aluksi heilutellaan ohjaimia ja isketään viidakossa sijaitsevan puumajan ovi rikki, joten uskaltaisin veikata, että kyseessä on pelin ensimmäinen kenttä. Tärkeää tässä on se, että jo siinä täytyy keskittyä pelaamiseen, etkä voi vain loikkia maaliin toinen käsi solmittuna selän taakse.

Yksin pelatessa maksimienergia on käytännössä neljä.

Jokaisessa testattavassa kentässä oli yksi välietappi, josta epäonnistumisen jälkeen voi jatkaa, kun sinne on kerran päässyt. Nämä check pointit oli sijoiteltu sopivasti ja haastetta löytyi niiden molemmilta puolilta. Kentän puoleen väliin oli suht koht yhtä vaikea päästä kuin loppuunkin. Ilman näitä check pointteja kentät olisivat olleet liiankin vaikeita läpäistäväksi yhdellä yrityksellä. Nyt peli oli juuri sopivan haastava alusta loppuun, eikä turhautumista ilmennyt.

Seuraava kenttä on merirosvoaiheinen. Ensin aloitetaan helpohkosta rantaosuudesta ja siirrytään haasteelliseen vesiosuuteen, jossa tulee hyppiä roikkuvalta lastilta toiselle. Veteen putoaminen on kuolemaksi. Kolmas pelattava kenttä oli tutunoloinen kaivoskärryajelu, jossa pyritään vain hyppimällä pysyä menossa mukana ja keräillä samalla banaaneja ja muuta bonusrihkamaa. Jokaiseen kenttään on piilotettu noin viidestä kymmeneen palapelin palasta. Näitä tulee etsiä oikein urakalla, jos ne kaikki tahtoo löytää. Esittelijäkään ei osannut vielä sanoa, mitä käytännön hyötyä niistä loppupeleissä on.

Pomoa kannattanee iskeä piikkivapaaseen kohtaan.

Kolmen kentän lisäksi pelattavissa oli yksi pomotaistelu. Vastassa oli jonkinlainen sarvikuonon köriläs, joka ryntäsi kentän puolelta toiselle. Otukseen piti osua kokonaisuudessaan jopa yhdeksän kertaa, eikä vihulaisen peittoaminen onnistunut ensimmäisellä kerralla. Epäonnistumisesta tunsi olevan itse vastuussa, eikä peliä voinut syyttää epäreiluksi. Tämä on aina hyvä asia.

Ohjaaminen toimii Wii Remoten ja Nunchukin yhdistelmällä. Hahmo liikkuu tatilla ja hyppää A-näppäimellä. Paikallaan seistessä DK alkaa hakata maata nyrkeillään, kun ohjaimia heiluttaa, ja kyyryssä ollessaan hän puhaltaa. Jos Donkey Kong on liikkeessä, ohjaimen heilauttaminen saa hänet tekemään pyörähdyksen. Tämä tuntuu hölmöltä, sillä pyörähdystä käytetään usein ja ohjainten heiluttelu tuntuu typerältä varsinkin, kun Nunchukin C ei tee mitään ja Z tekee täysin saman kuin Wii Remoten B eli nappaa kiinni vieressä olevasta tynnyristä. Vaikkakin ohjaus Wii Remote + Nunchuk -kombolla toimii kivasti, uskon pitäväni enemmän ohjausmetodista, jossa käytetään vain Wii Remotea. Retro Studios sekä esittelijä Amon tilaisuudessa vahvistivat, että tuki sille tulee lopulliseen peliin. Demossa sitä ei voinut kokeilla.

Banaanit vastustavat painovoimaa yhtä lahjakkaasti kuin ennenkin.

Yhteisvoimin eteenpäin

Kuten oletettavasti tiedätte, voi tätä pelata myös kahdestaan yhteistyötä tehden. Moni asia toimii New Super Mario Bros. Wiistä tuttuun tapaan, mutta joitakin erottavia tekijöitä on. Tärkeinpänä mainittakoot se, että hahmot eivät törmää toisiinsa, vaan kulkevat toistensa lävitse. Et siten voi kapealla kielekkeellä tönäistä toista pelaajaa alas — tarkoituksella tai vahingossa. Ensimmäinen pelaaja ohjaa Donkey Kongia ja toinen Diddyä. Diddy voi loikata DK:n selkään milloin vain, mutta kakkospelaaja ei voi ottaa DK:ta ohjaksiinsa millään tapaa. Tämä on ymmärrettävissä, sillä yleensä kokeneempi pelaa ykköspelaajana.

Tönimisestä huolimatta usein toinen pelaaja hankaloittaa toisen menoa. Tästä hupaisa esimerkki on ravut, jotka kävelevät aluksi sakset sivulla. Kun toinen sankari loikkaa sellaisen päälle, se ei kuolekaan pois, vaan nostaa sakset ylöspäin. Tämä johtaa usein varomattomilla pelaajilla siihen, että molemmat hyppäävät peräkkäin saman ravun päälle, jolloin hitaampi ottaakin osuman ylöspäin törröttävistä saksista. Toisen edetessä liian kauas, taakse jäänyt pelaaja ei kuole, vaan ilmestyy nopeamman viereen.

Eniten kahdestaan pelatessa häiritsee kuitenkin Diddyn ylivoimaisuus. Donkey Kong ei osaa ainuttakaan temppua, jota Diddy ei hallitsisi, mutta Diddy osaa leijua hetken sekä ampua vihollisia pähkinäpyssyllään.

Tämä testin perusteella pelissä olisi luvassa hienoa meininkiä ja sopivan haastava vaikeustaso. Minut peli yllätti positiivisesti ja peli on varmasti ostoslistalla. Se on tarkoitus julkaista Euroopassa vielä tänä vuonna.