Jokavuotiset viihde-elektroniikkamessut pidettiin tutuksi tulleeseen tapaan marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa. Pelialan edustajat sekä muut viihde-elektroniikan esittelijät kokoontuivat samaan paikkaan. NintendoClubin henkilöstökin oli paikalla tutkimassa AMO Oy:n pystyttämää Nintendon pistettä.

Aamutuimaan kun saavuin paikalle, oli messukeskuksessa ihanan rauhallista. Paikalla ei ollut kuin reilut pari kymmentä ihmistä, mutta jo puolen päivän jälkeen joutui kulkemaan ihmisruuhkien läpi. Ajan myötä Nintendon kaksi kertaa viimevuotista isompi esittelypiste alkoi äkkiä tuntua hyvin ahtaalta.

Tarjoilu

	Astukaa paratiisiin, tai painajaiseen.

Muita esillä olleita syksyn julkaisuja olivat uusi Wario Land: Shake Dimensions ja Family Training, jossa pelaaja joutui pomppimaan tanssimatolla. Mukana oli myös joitain tämän vuoden huippujulkaisuja, kuten Super Smash Bros. Brawl, Mario Kart Wii ja tietenkin Wii Fit. Wii Fit pisteessä oli jaossa Nintendon virallisia Wii Fit -sukkia, joita ei saa ihan joka marketista.

Nintendo DS:n puolella oli tarjolla vanhoja hittejä: New Super Mario Bros., Nintendogs, Pokémon Diamond/Pearl ja Mario Kart DS. Uutuuksista esillä olivat Professor Layton´s Curious Village, joka tosin ilmestyi Amerikoissa ja arvosteltiin NintendoClubissa jo aikoja sitten. Toinen upouusi peli oli Fire Emblem: Shadow Dragon, joka on uudistettu versio kaikkein ensimmäisestä Fire Emblemistä. Tätä lähdin testaamaan kaikkein suurimmalla mielenkiinnolla.

Nintendon pisteessä oli myös kilpailuja. Wii Music ja Wii Fit -paketin arvonta veti varmasti porukkaa sisään kun arvonta lipukkeita sai vain Nintendo pisteen keskeltä, josta näki kaiken mitä pisteessä oli. Sunnuntaina pyöri myös Super Smash Bros. Brawl -turnaus, jossa messujen parhaat pelaajat pääsivät selvittämään paremmuutensa. Matsit käytiin kolmen elämän matseina kaikkien esineiden kanssa, mikä mahdollista sen, että huonoinkin pelaaja voisi voittaa kunhan poimisi oikean esineen.

Kukkien kasteleminen ei ollut mitään mielenkiintoisinta hommaa.

Animal Crossing: Let´s Go to the City

Tätä kerkesin pelaamaan todella kauan, sillä joko peli ei herättänyt kiinnostusta messulaisten keskuudessa tai sitten ruma naamani pelotti kaikki testaushalukkaat pois. Elämäni ensimmäistä kertaa Animal Crossingia pelaamassa ja Wiin ohjaus tuntui heti olevan se paras, joka sopi kuin nyrkki silmään. Analogitatilla hahmo käveli ja Z-nappia pohjassa pitäen saatiin hahmo kiihtymään juoksuvauhtiin. Valikon sai kun osoitti Wiimotella ruudun alaosaan ja sieltä sai valittua juuri sen tietyn valikon valitsemalla sen A:sta. Valikosta pystyi muun muassa pikavalitsemaan neljä esinettä. Pikavalitut esineet sai käyttöön Moten nuolinäppäimistä ja valikko sulkeutui B:stä. Osoittamalla ruudulle esineen käyttökohdetta ja painamalla A-nappia sai pelaaja hyödynnettyä esineitä ja näin esimerkiksi kaataa puun tai heittää onkivavan veteen.

Kerkesin pelisessioni aikana onkimaan muutaman kalan ja myymään ne ja muutaman marjan sarjasta tutulle Tom Nookille. Sen jälkeen hyörin ja pyörin ympäri pelialuetta, kunnes päädyin jonnekin suurelle portille, jota kaksi koirahahmoa vartioivat. Tässä vaihteessa pelin esittelijä kertoi, että sieltä käsin Wi-Fi-pelaaminen hoidetaan. Siksi en siihen suuntaan jatkanut matkaani senttiäkään. Palasinkin bussipysäkille, josta otin kyydin kaupunkiin ja lopetin pelaamisen ennen sinne saapumista.

Fire Emblem: Shadow Dragon

	Shakki ja matti!

Mitä itse pelaamiseen tulee, niin hahmojen kehittäminen ja taisteliminen oli kovin helppoa. Joko alussa viholliset olivat todella heikkoja tai sitten peliä vaivaa Fire Emblemeille epätyypillinen helppous, joka ei lupaa hyvää. Hahmojen aseita sai myös vaihdettua keskenään, mutta eipä tuokaan kai ollut kovin välttämätöntä.

Wii Music

Messujen kohokohta, se pelien peli, todellinen mestari teos, no sitä Wii Music ei ainakaan ollut. Peli pyöri kokoajan Nintendon pisteen suurimmalla suudulla, johon valaistus sattui erittäin pahasti tehden kuvan hahmottamsiesta hankalaa. Sama oli Wiimotella huiskimisen kanssa. Suurelle ruudulle oli vaikea huitoa käskyjä ja yrittää valita juuri sitä oikeaa kappaletta.

Pariin otteeseen seurasin sivusta, ennen kuin itse uskaltauduin kokeilemaan peliä. Näytti kuin ei olisi tarvinut kuin huiskia minne sattuu ja hyvin menisi. Sitten kun itse pääsin kokeilemaan, niin ensin ei ollut selvää käsitystä kuinka tässä nyt huiskisi, mutta kyllä siitä sitten loppujen lopuksi jotain tuli…

Orkesteri koostui kuudesta eri hahmosta, joille sai laitettua halutut soittimet suuresta valikoimasta. Pelaajat saivat olla osa orkesteria ja ainoa täysin nuotilleen menneet soinnut soittivat tietokoneen ohjaamat hahmot. Soittimista tarjolla oli hieno NES-ohjaimen muotoinen puhallinsoitin sekä tietenkin kaikkea tavallisempaa aina lelupianosta rumpusettiin, jonka osana Wii Balance Board toimi hyvin.

Kaksi biisiä soitettuani voisin sanoa saaneeni mittani täydeltä Wii Musicia. Pelin idea oli kovin, kovin yksipuolinen, kun soittomekaniikassa ei ollut mitään syvyyttä. En todellakaan jäänyt harkitsemaan tämän ostoa.