|
Stafyn legenda on päässyt jo viidenteen osaansa. Sarjan toinen DS-osa jää muiden osien tavoin vain japanilaisten herkuksi. Pelisarja on parantunut jokaisen pelin myötä. Stafyn legenda vastaan Diren piraattijoukkio (pelin vapaa suomennos) ei tee poikkeusta.
 | | Waaaaa…!
Zzz… |
Pehmoista
Pelin juoni on jälleen hyvin yksinkertainen. Ymmärsin tai ainakin luulin ymmärtäväni kertomuksen kulun melko tarkkaan ilman minkääntasoista japanin osaamista. Tarina esitetään tällä kertaa osittain liikkuvina sarjakuvina äärimmäisen söpöine äänitehosteineen. Stafyn kimeät huudahdukset saavat myrtsin pelaajan joskus jopa hymähtämään. Pelin lopun onnellisuuden voi jokainen ihan itse päätellä. Kaikki hahmot on muutettu sarjakuvassa pehmoleluiksi, mutta itse peli noudattaa edellisten osien ulkoasua. Hahmot ja kaikki seinämät ovat olleet läpi koko sarjan todella samankaltaisia uusine variaatioineen, mutta DS:lle siirrettyään, sarjaan ilmestyi lievästi animoidut 3D-taustat.
Rampa avaruusjänis on saanut käsiinsä huikean arvokkaan jalokiven, jonka hyvin ilkeän Diren kauhistuttava merirosvojengi haluaa rosvota itselleen. Kiihkeän takaa-ajokohtauksen jälkeen Rampa tipahtaa suoraan Stafyn niskaan tämän vedellessä sikeitä. Pienen tilannekatsauksen jälkeen urhea sankarimme lähtee auttamaan avaruusjänistä siskonsa, Stapyn, sekä ystävänsä, Kyorosuke-simpukan, kanssa.
Sekalainen seurakunta
Vaikka suurin osa ajasta uidaankin Stafyn ohjaksissa, leijonanosan vie myös erilaiset puvut. Moni puku on toiminnoiltaan lähes identtinen viime osien vastaavien kanssa, mutta ulkoasu on perinteen mukaisesti jälleen täysin erilainen. Puvut karsivat Stafyn liikearsinaalin aina lähes nollaan, jolloin kenttäsuunnittelu voi poiketa huimasti totutusta.
|  | “Pause-valikosta voit aina palata kartalle,
jos puhti tahtoo loppua!” |
Uutena ominaisuutena piraattikarkelossa on kahden pelaajan tasoloikintaosuudet. Kaikkia loppuvastuksia voi kaataa kaverin avustuksella muutamien lyhyiden loikintojen ohessa. Toisen pelaajan hahmona toimii Stapy. Siskokullalla on kiitettävän erilainen liikevalikoima, jolloin sillä pelattavat kohdat ovat raikas tuulahdus.
Pieni vinkki jokaiselle pelin omistajalle: vaihda heti kättelyssä taukovalikosta ohjaustapa “monimutkikkaaksi”. Oletuksena käytössä on kahden nappulan käyttö, jolloin juokseminen, hyppiminen ja hyökkääminen tapahtuu kaikki kahdella napilla. Ohjaustavan vaihdon jälkeen pelin kontrollointi toimii kuin ajatus. Veden alla pelattavat osiot sujuvat kiitettävästi kahdellakin namiskuukkelilla, mutta pinnalle päästyään Stafy vaatii yhden lisää totellakseen käskyjä toivotulla tavalla. Toisena vinkkinä tai lähinnä varoituksena täytyy sanoa, että tallennuksen poisto on tehty pelissä ehkä liiankin helpoksi – ainakin, jos ei ymmärrä sanaakaan pelissä. Aloitusvalikossa poisto tapahtuu oikealle alas sijoitetulla nappulalla.
Pelin musiikit ovat suurimmaksi osaksi uudellensovituksia edellisistä, joka saa pelin tuntumaan heti ensikäynnistyksestä saakka miellyttävällä tavalla tutulta. Myös uusia tilutuksia on laitettu mukaan.
Kalastusta, mustekalapalleroita ja syöksymistä
Mitä olisi Stafy ilman minipelejä? Sitä emme saa vielä tietää jos koskaan. Viidennen osan minipelit ovat yleisesti ottaen kaunista katseltavaa, mutta pelattavuus vaihtelee aivan laidan ääripäästä toiseen. Takoyakin paistaminen Stapyn kanssa on oikein viihdyttävää ja hauskaa, kun taas kilpasyöksyminen on täydellinen kosketusnäytön tuhoaja. Kalastuskisa on oikein toimiva ja viihdyttävä parin pelikerran ajan kuten myös kuvioiden piirtäminen rannalla. Ihmisvastustajan löytäneiden pelaajien huvi kasvaa moninkertaiseksi.
Oi ihanaa, voin jälleen pukea tähdille hienot puvut! Tämä se vasta on jotain. Kolmiuloitteinen paperinukke on varmasti ollut jokaisen kauniimpaa sukupuolta edustavan lapsukaisen joulutoivelistalla, mutta aivan kaikkia kyseinen ominaisuus ei innosta. Allekirjoittanut kuuluu yllätyksellisesti siihen tylsempään joukkoon.
Pohjana kaikelle täytyy sanoa, että täydellisiä pisteitä ei tämäkään Stafy saa samankaltaisuuden vuoksi. Tuttua vedenalasita tasoloikkaa on onnistuttu hiomaan jo viiden osan verran, joten en panisi pahakseni, vaikka TOSE pistäisi seuraavalla kerralla vähän rohkeammin uudistuksia peliin. Tiettyyn pisteeseen näinkin mennään iloisesti, mutta sen jälkeen meno alkaakin maistua puulta. Onneksi näin ei käynyt vielä.
|
16.12.2008 - Densetsu no Stafy Taiketsu! Dire Kaizokudan
[NDS]
|
Pelityyppi:
Julkaisu:
Pelaajia:
Julkaisija:
Kehittäjä:
Lisälaitteet:
Arvostelija:
|
Tasohyppely
10.7.2008
1-2
Nintendo
TOSE
Ei
 Liuhuparta
|
Positiivista
+ Hiottu kokonaisuus
+ Söpöt sarjakuvat
Negatiivista
- Liian samankaltainen edellisten osien kanssa
- Melko turhat extrat
Arvosana
87 309
Toinen mielipide
Stafyn Legendojen uusin osa on aivan loistava. Peli alkaa niin loistavasti Stafyn nukkuessa sängyssään, ja pian ollaankin ties missä avaruudessa pelastamassa eri hahmoja jälleen kerran. Densetsu no Stafy Taiketsu! Dire Kaizokudan on mielestäni täydellinen jatko-osa edelliselle osalle: Uutta on kieltämättä todella vähän, mutta kenttäsuunnittelu ja ideat menevät aina vaan parempaan suuntaan. Ehdottomasti hauskin ja paras 2D-tasoloikka, mitä DS tarjoaa. Todella perinteistä, toimivaa ja hauskaa hyppelyä! Harmi vain, ettei Stafyn seikkailuja ole julkaisu muualla kuin Japanissa, mutta kannattaa ehdottomasti tilata ulkomailta tämä uusin osa, mikäli tasoloikat kiinnostavat!
~92/100
-ColdSkull
|
