Japanilaisten herkkua

Nyt arvostelussa Viikon Import-Valinnan saanut peli nimeltään Densetsu no Stafy eli englanniksi Stafy of Lengend. Peli on julkaistu vain Japanissa, joten sen hankkiminen onnistuu oikeastaan vain nettikaupoista, mutta tällä kertaa se todella kannattaa. Japaniinhan tuppaa jäämään vuosittain älytön määrä erittäin laadukkaitakin pelejä. Yleensä vain nousevan auringon maahan jääneet pelit eivät hätkäytä esimerkiksi meitä suomalaisia kovinkaan paljon, mutta rautaisia tasopomppuja ei todellakaan voi olla liikaa. Vai voiko?

Klassinen tasoloikkako?

Ei nyt aivan, mutta melkein. Pelissähän liikutaan isoksi osaksi vedessä. Pelkästään se tekee tästä melko suurelta osalta massasta erottuvan tekeleen. Vedessä ollessa voit vapaasti liikkua mihin tahansa suuntaan, mutta paikalla ollessa hahmo alkaa vajoamaan hitaasti pohjaa kohden. Vedessä liikutaan D-padilla. A-näppäin pohjassa Stafy kiitää nopeammin, mutta käännöksien tekeminen hidastuu. Beestä otus tekee joko liikkumishyökkäyksen tai paikaltaan olevan pyörähdyksen, joilla voi vahingoittaa vihollisia. Niihin lukeutuu jos jonkin moista örveltävää, mutta vihollisista myöhemmin. Pelissä päästään usein pelaamaan myös maan päällä, mutta nämä osuudet ovat sanan jokaisessa merkityksessä paljon vesikohtia kuivempia.

Peliin on lisätty myös pino minipelejä. Näissä kaikissa Stafyn paras kaveri, kotilo nimeltään Kyorosuke, toimii levynä, jota liikutellaan ruudun alalaidassa. Erilaisia minipelejä on reilusti aina klassisista Ping Pong väännöksistä merihevosten pelastamiseen. Nämä eivät kylläkään jaksa innostaa paria pelikertaa enempää. Yksi viimeisistä minipeleistä on jopa raivostuttavan hankala vaikeimmalla vaikeustasolla, koska pelissä menestymiseen tarvitaan kauheasti puhdasta onnea.

Musiikit ovat mukavaa kuunneltavaa ja vedenalaiseen teemaan loistavasti sopivaa, vaikkeivat nyt ihan hyräilyä saakkaan aikaan. Äänitehosteet ovat nekin hyvin peliin sopivat. Grafiikka ja varsinkin kaikkien hahmojen hienot ja sulavat animaatiot ansaitsevat erikoismaininnan. Stafyn kaikki liikkeet on animoitu erittäin taidokkaasti. Vedenalaiset maiset aaltoilevat myös mukavasti.

Sata prosenttia

Pelin ensimmäinen läpipeluu on valitettavan lyhyt. Vain reilu pari tuntia ja hupi onkin jo ohi. Onneksi pelin loppunäytöksessä Stafyn tiputtamat 45 arkkua tuovat erittäin paljon lisää peliaikaa. Ne kun pitää tietenkin kerätä takaisin. Valitettavasti tämä vain tarkoittaa samojen kenttien koluamista yhä uudelleen ja uudelleen. Tällä kertaa voit valita kentän, katsoa luetteloa kaikista pelissä vastaan tulevista otuksista, pelata minipelejä milloin vain sekä murskata aikaisemmin tuhoamattomia esteitä, jolloin pääset uusiin paikkoihin.

Pelin sata prosenttinen läpipeluu vaatii kaikkien 45 arkun löytämistä, jokaisen 202 erilaisen vihollisen löylyttämisen sekä kaikkien 20 valokuvan saamista eli 9999 tähtisymbolin keräämistä, koska aina tasaisin väliajoin, kun olet kerännyt tarpeeksi tähtisymboleita, saat uuden kuvan. Tähtisymboleita löytyy kaikkialta ja joka viidennestä sellaisesta saa yhden sydämen takaisin. Niitä saa myös tappamalla monta vihollista putkeen erittäin nopeasti. Näitä voi kerätä helposti pelaamalla samaa kenttää vaikka kuinka monta kertaa uudelleen. Se vain on tarpeetonta, koska siinä vaiheessa, kun olet löytänyt kaiken muun, on sinulla jo melkein 9999 tähtisybolia.

Jaa, että kielimuuri?

Peli on tosiaankin julkaistu vain Japanissa ja kielenä vain ja ainoastaan japani. Tälläisissä peleissä ei onneksi tarvitse osata lukea tai niin ainakin ajattelin, kun itse kyseisen pelin ostin. Miten sitten kävi? Pelin juonesta tajuaa aivan tarpeeksi näkemällä muutaman animaation siellä ja täällä. Koostuuhan se kuitenkin hyvin yksinkertaisista aineksista. Pelin päähahmo pudottaa kumman ruukun taivaalla killuvasta talostaan ja joutuu sitten lähteä metsästämään sitä. Olihan kyseessä ilmeisesti kovin tärkeäkin kapistus.

Itse pelissä taas ei kielitaitoa tarvitse ollenkaan. Ruudulla näkyvä energia esitetään globaalisti sydäminä ja muuta sitten ei oikeastaan tarvitsekkaan tietää. Tehtävät, jos niitä siksi voi kutsua, ovat helposti tajuttavissa. Animaatiossa voi esimerkiksi näkyä, että piikikäs otus tekee kiusaa valaalle sen vatsassa. Tehtävänä ei silloin missään nimessä olla kiusanhengen kukistaminen, eihän?