Square Enix on julkaissut WiiWaressa Final Fantasyn ulkoasua lainaavan tower defencen. Tower defence -peleissä on tarkoituksena puolustaa jotakin kohdetta, joka on yleensä mutkittelevan tien päässä. Tietä pitkin kulkee joukko vihulaisia, jotka täytyy pysäyttää tien viereen sijoitettavilla torneilla. Crystal Defenderssissä tornit on korvattu sankareilla, jotka ampuvat vihollisia tai juoksevat niiden lähelle kukistaakseen vihollisjoukot. Olemme tottuneet pelaamaan tämän tyylisiä pikkupelejä selaimessa — kannattaako tähän syytää 800 pistettä?

Kaikki tavanomaiset tower defence -elementit ovat läsnä. Jokaisella hahmotyypillä on oma nopeus, kantomatka ja vahinko. Jokaista hahmoa voi päivittää useamman kerran, jolloin sen kyvyt kasvavat huomattavan paljon. Ensin kannattaa päivittää yksikkö täysille toisen samanlaisen ostamisen sijaan kuten lähes kaikissa nettipeleissäkin. Yksi koukuttavimmista ominaisuuksista on rahan poikiminen – mitä enemmän sinulla on rahaa jokaisen kierroksen lopussa, sitä enemmän saat lisää rahaa. Näin pelaaja tasapainoilee koko ajan mahdollisimman pienen hahmomäärän kanssa kasvattaakseen kirstussa olevan kilisevän määrää mahdollisimman paljon. Tämäkään ei ole mikään uusi keksintö, monessa nettipelissä homma toimii samalla kaavalla.

Elementtejä on kaksi, fyyisinen ja taika. Tietyt viholliset ottavat jommasta kummasta vähemmän vahinkoa tai ovat jopa kokonaan immuuneja. Jotkin vihulaiset ovat myös huomattavasti tavallisia nopeampia, kun taas toinen vie mennessään enemmän kristalleja, jos pääsee tien toiseen päähän. Mukana on myös tietysti lentävät viholliset ja kaikkien edellisten yhdistelmät.

R yhdessä on kaikki osa-alueet kohdillaan. Peli näyttää hienolta, sitä on kiva katsella. Crystal Defenders kuulostaa hienolta, sen musiikit ovat mieleenpainuvat. Se toimii hyvin, tasapaino on kohdillaan. Haastavuuttakin löytyy, sillä loppupään kenttiä saa pelata useammankin kerran päästäkseen ne menettämättä energiaa tai tässä tapauksessa kristalleja. Itse olen pelannut Tower Defence pelejä netissä aika paljon, joten vertailupohjaa ja kokemusta löytyy. Pelin kesto on se heikoin lenkki tässä tapauksessa. Kenttiä on reilu kymmenen, jotka läpäisin täydellisesti noin kolmessa tunnissa. Hahmoluokkia on ihan sopiva määrä, kuten vihollisiakin, mutta kenttiä olisi saanut olla tuplasti enemmän. Jokainen päättäkööt itse, onko kahdeksan euroa sopiva hinta kolmen tunnin laatuviihteelle. Jos genreä ei ole pelannut aikaisemmin peliaika voi helposti tuplaantua.

Peli oli erittäin viihdyttävä koko sen keston ajan. Ainut pisteitä laskeva tekijä on pituus, eikä siitäkään voi niin hirveästi tiputtaa, kun ottaa huomioon Crystal Defendersin hinnan. Crystal Defenders R1:n lataaminen ei kaduta minua lainkaan, mutta niiden, jotka eivät ole pelanneet tower defence -pelejä aiemmin, kannattaa ehdottomasti ensin testata jokunen nettiversio. Jos ne eivät innosta, tämäkin jää pelaamatta. Ensimmäiseksi suosittelen tarkistamaan Roman Saninen Tower Defencen, joka aloitti koko buumin. Seuraavaksi genreen ihastumisen jälkeen pelitykseen olisi suotavaa laittaa ainakin Shock Defence sekä Onslaught. Muitakin loistokkaita pelejä löytyy pienellä haulla, eikä pitä unohtaa, että Crystal Defenders R2 on jo julkaistu Japanissa ja sen tänne saapuminen on vain ajan kysymys. Toisessa versiossa on enemmän hahmoluokkia, vihollisia ja vaikeusastetta.