Suurimpiin ja suosituimpiin manga- ja anime-sarjoihin kuuluva Bleach on ennenkin näyttäytynyt pelimuodossa DS:llä. Mm. Ikarugasta tunnetun Treasuren kehittämät kaksi tappelupeliä saivat hyvän vastaanoton keräten kehuja niin faneilta kuin kriitikoiltakin. The 3rd Phantom on kolmas sarjaan perustuva DS-peli, joka poikkeaa kuitenkin selvästi edeltäjistään. Kehittäjä on vaihtunut, ja lisäksi genreksi ollaan valittu nopeatempoisen tappelun lähes täydellinen vastakohta: erittäin hitaasti etenevä strategia-RPG. Onko suunnanvaihdos hyväksi vai tarjoaako peli fanienkaan rahoille vastinetta?

Scatter, Senbonzakura

The 3rd Phantomin luulisi herättävän fanien mielenkiinnon jo pelkästään sillä, että se sisältää täysin uuden tarinan, johon on sisällytetty hurja määrä sarjan tärkeitä ja vähemmän tärkeitä hahmoja. Oli suosikkihahmosi sitten kuka tahansa, on erittäin todennäköistä että hän löytyy tästä pelistä, pelattavana tai ei. Toinen merkittävä asia on se, että uuden tarinan takana on itse mangan piirtäjä eli Bleachin luonut Tite Kubo. Tarinan keskiössä ovat kaksoset Fujimaru ja Matsuri Kudo, kaksi täysin uutta hahmoa. Alussa pelaajan täytyy valita kumman näistä kahdesta haluaa tarinansa päähenkilöksi. Varsinaiseen tarinaan tämä ei kuitenkaan vaikuta, kaksosten roolit tarinassa vain vaihtuvat riippuen siitä kumman pelaaja valitsee.

Pelin alkuosio sijoittuu aikaan ennen sarjan alkua, joten pelaaja pääsee tapaamaan monia sarjan keskushenkilöitä nuorempana ja tutustumaan näiden taustoihin paremmin. Suurempia paljastuksia hahmoista tai tarinakaaresta ei juuri esitellä, mutta syventyminen jo ennestään tuttuihin asioihin on yhtä kaikki mielenkiintoista ja lisäksi suhteellisen hyvin hoidettu. Tarina noin muutenkin, vaikkei missään nimessä päätä räjäyttävän hieno olekaan, onnistui yllättämään ainakin minut. Tekstiä ja hahmojen välisiä keskusteluita on erittäin paljon, jopa riesaksi asti, mutta ainakaan kehittäjiä ei voi syyttää puolivillaisesta paneutumisesta tarinaan. Vaikka juonen seuraaminen ei aina olekaan hurjan mielenkiintoista, on kokonaisuus useine tapahtumineen ja eeppisine taisteluineen selvästi mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin animen lukuisat fillerijaksot.

Roar, Zabimaru

Entäpä varsinainen peliosuus? Aluksi on sanottava, että The 3rd Phantom vaatii runsaasti kärsivällisyyttä. Ei siksi, että tappelut olisivat hitaampia kuin genren peleissä yleensä, vaan koska niihin pääseminen kestää ikuisuuden. Suurin osa pelistä on juuri aiemmin mainittua tekstin lukemista, hahmojen välisiä keskusteluita ja muuta tarinankerrontaa, jonka määrää ei oikeasti sovi vähätellä. Kun lukuisten tekstilaatikoiden jälkeen päästään lopulta tappelemaan, ei peli juuri yllätä. Hahmoja liikutetaan pelialueella kohti vihollisia ja sitten hyökätään. Tällöin peli siirtyy isometrisestä kuvakulmasta sivusuuntaiseen ja näyttää kuinka hahmo hyökkää vihun kimppuun, hyvin samaan tyyliin kuin esimerkiksi DS:n Fire Emblemissä. Hahmot voivat hyökätä joko menemällä aiemmin mainittuun hyökkäystilaan tai vaihtoehtoisesti käyttää erikoisliikkeitä ja vahingoittaa vihollista “karttatilassa”. Viimeksi mainitussa on se etu, että toisin kun hyökkäystilassa, ei vihollinen pääse iskemään takaisin. Vihollisen hyökätessä pelaaja voi valita joko “Counter”- tai “Guard”-toiminnon. Counter tarkoittaa, että hahmo iskee vihollisen hyökkäyksen jälkeen takaisin, tietenkin edellyttäen että hänellä on vielä HP:tä jäljellä. Guard-tilassa hahmo taas ei tee minkäänlaista vastahyökkäystä, mutta käyttää enemmän voimaa puolustukseen, jolloin vihollisen isku ei tee yhtä paljon vahinkoa. Hyvänä lisänä omat hahmot voivat myös tehdä tehokkaampia yhteisiskuja, mikäli ovat tarpeeksi lähellä jotain toista toveriaan..

Taistelut ovat hidastempoisuudestaan huolimatta paikoittain hyvinkin viihdyttävää ajanvietettä, mutta se on sanottava, että strategia-RPG:ksi Bleachissa on hyvin vähän varsinaista strategiaa. Hahmoja liikutetaan kohti vihollista ja sitten isketään. Tietenkään ketä tahansa hahmoa ei kannata päästää voimakkaan vastustajan kimppuun, ja kun energiat ovat vähissä, on taktinen vetäytyminen suositeltavaa mikäli parantajaa ei ole lähistöllä, mutta esimerkiksi muodostelmien tekemisellä tai hyökkäysten ajoittamisella ei tarvitse vaivata päätään. Aivan liian usein hyökkäyksen lopputulos on myös puhtaasti tuurista kiinni; joskus osut viholliseen, joskus et, ja joskus vastustajasi lyö ohi, kun taas välillä se iskee osumapisteesi nollille kerrasta. Jotkut iskut ja hahmot ovat myös melko epätasapainossa; esimerkiksi eräällä hahmolla jota pääasiallisesti käytin parantajana, on käytössään hyökkäys, joka iskee viholliseen ns. taistelu-moodin ulkopuolelta. Enemmän kun usein tämä isku teki enemmän vahinkoa kuin kenenkään voimakkaan hahmon suora hyökkäys, ja monesti myös lähestulkoon tappoi vastustajani kerrasta. Eipä sillä, olihan peli tämän takia melko nautinnollista pelattavaa mutta mielessä kuitenkin kävi, että ehkäpä muutamat pelin tärkeistä yhteenotoista hoituivat tällä taktiikalla vähän liiankin helposti. Mielenkiintoisena huomiona peli ei hyödynnä DS:n kosketusnäyttöä millään tavalla, edes valikoissa, vaikka kynällä tökkimisen juuri luulisi sopivan tämäntyyliseen peliin.

…Vain faneille

Audiovisuaalinen toteutus on hyvää perustasoa. Hyökkäystilassa, pelin alkuvideossa ja erikoisiskujen animaatioissa on tyylikästä 2D-grafiikkaa, joka tuskin käyttää DS:n kaikkea potentiaalia mutta on silti hyvin miellyttävää katsottavaa. Niin sanotussa karttatilassa hahmot ja viholliset ovat yksinkertaisia spriteja, ehkä turhankin alkeellisia, jotka ajavat asiansa eivätkä juuri muuta. Musiikkipuolella kuullaan lyhyehköjä ja itseään toistavia, mutta silti korvia miellyttäviä ja paikoittain tarttuviakin biisejä, jotka istuvat hyvin milloinkin kuvattuun tilanteeseen. Pelistä löytyy myös laulettu tunnuskappale, joka yllättäen ei häviä yhtään animen opening-biiseille, vaan jää päähän soimaan ja istuu muutenkin hyvin pelin välittämään fiilikseen. Kappale tosin kuuluu vain pelin introanimaatiossa ja laulamattomana versiona alkuvalikossa sekä muutamassa juonikohdassa.

Yhteenvetona on hyvä sanoa, että Bleach: The 3rd Phantom on yksinomaan faneille suunnattu. Nautin pelistä paikoittain kohtalaisen paljon, mutta en usko että tilanne olisi likimainkaan sama mikäli en olisi koskaan katsonut sarjaa. Pelinä tämä strategia-RPG ei nimittäin juuri hämmästytä; se tekee vaadittavat asiat tyydyttävästi, mutta ei tuo mitään uutta tai ihmeellistä genreen tai loista juuri millään osa-alueella. Ajoittainen epätasapainoisuus ja kunnollisen taktikoinnin puute saattavat myös olla pettymyksiä lajityypin ystäville. Faneille uusi, hahmoja ja tarinaa onnistuneesti syventävä juoni, sekä kunnioitettava hahmokatras, josta löytyy niin lukuisia tuttuja kuin muutama uusikin kasvo, lienevät jo varteenotettavia syitä pelin hankkimiseen. Muille tarjolla on vain kohtalainen strategia-RPG ja paljon tekstiä luettavaksi. Kyseinen lajityyppi on melko hyvin edustettuna DS:llä, joten Bleachiin tutustumattomien lienee järkevintä iskeä näppinsä johonkin toiseen genren edustajaan.