Ace Attorney -sarjan uusin tuotos on juuri julkaistu Amerikoissa, mutta täällä Euroopassa peliä ei nähdä vielä pitkiin aikoihin. Capcom on vihdoinkin yrittänyt jotain uutta pelisarjaan, ja on päättänyt luoda kokonaan uudet hahmot peliin. Muutamia vanhoja konkareja näemme, mutta suurinosa hahmoista ovat kadonneet bittiavaruuteen.

OBJECTION!

Tarina jatkuu siitä, mihin Phoenix Wright: Trials & Tribulationsissa jäätiin, tosin 7 vuotta siitä myöhemmin. Phoenix on menettänyt puolustusasianajajansa oikeudet, ja hän nykyään onkin pianoa soittava urpo. Peli esittelee uuden asianajajan; Apollo Justicen, joka on vielä coolimpi, kuin itse Phoenix!

Ensimmäinen tapaus heti osoittaa, ettei Phoenixiä ole kuitenkaan unohdettu kokonaan. Hän on hyvin vahvasti hengessä mukana, joka voi kuulostaa hyvältä fanien silmään. Pelin idea on kuitenkin yksinkertainen, sama, kuin aina ennenkin: Olet puolustusasianajaja, jonka täytyy todistaa syytetty syyttömäksi. Kuten tavallista, tämä peli sisältää jälleen vain neljä tapausta, joita ei kyllä toista kertaa jaksa pelata innoissaan. Tutkit rikospaikkoja, juttelet eri ihmisten kanssa, mietit omilla aivoillasi, ja sitten oikeudessa etsit totuutta!

TAKE THAT!

Pelissä et vietä kokoaikaa oikeussalissa kuten juuri ilmaisin, vaan välillä käyt tutkimassa rikospaikkoja ja etsit johtolankoja ja todisteita, joilla sitten voitat oikeudessa! Tämä tutkiminen on juuri sellaisesta “Mene paikasta A paikkaan B ja puhu henkilölle X ja tee asia Y”, ei muuta. Rikospaikoilla voit tutkia paikkoja, puhua eri henkilöille… Ja siinä oikeastaan kaikki. Koko peliä voit ohjata joko näppäimillä, tai kosketusnäytöllä. Alaruudulla on kaikki valinnat. Tämä rikospaikkojen tutkiminen on välillä rasittavaa, kun jokin pieni asia täytyy tehdä, ennenkuin pelissä voi jatkaa seuraavaan vaiheeseen.

Sitten on aika mennä oikeussaliin leikkimään. Aluksi kaikki juttelevat hieman mukavia, sitten alkaa tulemaan hieman kireämpi tunnelma. Todistaja kertoo aina jonkinlaisen tarinan, josta pelaajan on tutkittava aina jokainen lause, jonka todistaja on sanonut. Pelaaja voi vaihtoehtoisesti joko kysyä lisätietoa (press), tai sitten vaihtoehtoisesti voit suoraan palauttaa todistajan maan pinnalle pienen todisteen (present) avulla! Jos todistaja esim. sanoisi tyyliin: “Murha tapahtui kello 15:00”, mutta sinulla olisikin paperit, joista ilmenee, että murha tapahtuikin oikeasti klo. 16:00. Tässä tapauksessa sinun täytyisi vaan näyttää tätä paperia todistajalle, ja kivoja ilmeitä alkaa taas näkyä! Mikä parasta, voit huutaa mikrofooniin juuri tyyliin “OBJECTION!”, “HOLD IT!” tjs, ei aina näppäimiä tai kosketusnäyttöä tarvita! Mutta, viitsitkö huutaa objection julkisella paikalla, jos satutkin pelaamaan peliä bussissa? Se on sinusta kiinni.

Grafiikka on noussut edellisiltä ajoiltaan, hahmot, objektit ja taustat ovat selvästi tarkempia kuin edellisissä osissa. Musiikeista voisi sanoa, että loistavaa. Useita vanhoja kappaleita aiemmista peleistä löytyy, mutta mukana on myös täysin uusia kappaleita/remixejä vanhoista. Oikeussalissa oleva musiikki ei ole yhtä iskevä kuin ennen, mutta laatua se on silti. Hieman rennompaa koko peli muutenkin, myös musiikkien osalta.

GOTCHA!

Me kaikki kuitenkin tiedämme miten Phoenix Wrightin pelattavuus etenee, eli voin suoraan keskittää arvosteluni juoneen, mikä on ainoa uusi asia tämän pelisarjan jatko-osissa. Jos et ole pelannut aiempia Phoenix Wright pelejä, en suosittele, että aloitat pelien pelaamisen tästä. Peli on sen verran tarinapohjainen, että kannattaa kuitenkin aloittaa ensimmäisestä osasta, ja siitä edetä tähän viimeisimpään. Peli sisältää kuitenkin neljä tapausta, uusi tapaus on aina edellistä huomattavasti pidempi.

Tapaukset ovat tälläkin kertaa mestarillisia, kuten aina. Ensimmäinen tapaus on niin uskomaton, että pelistä odottaa jotain mahtavaa seuraavienkin tapauksien pohjalta. Tosiasiassa ensimmäinen tapaus on mielenkiintoisinta, mitä koko pelissä tulee vastaan. Muissa tapauksissa yllätyksiä ei tule juuri lainkaan, ja syyllisen voi arvata melkeinpä jo ensi näkemältä.

Itse pelissä ei ole juuri mitään uutta verrattuna vanhoihin osiin. Oikeastaan vain yksi asia on uutta. Voit tutkia todistajien “liikkeitä” tarkasti kotkan katseellasi. Kun henkilö sanoo jonkun tietyn sanan, hän saattaa esimerkiksi nielaista, ja sinun täytyy huomata nämä ihmeelliset kohdat! Koko hahmo zoomautuu, ja pystyt liikuttelemaan ja tutkimaan jotain tiettyä kohtaa. Kuulostaa todella hauskalta, eikö vain? Itseasiassa nämä kohdat ovat puuduttavia ja typeriä.

Apollo on uusi puolustusasianajaja, ja hän aloittaa puolustukset samalla linjalla kuin Phoenix. Itseasiassa, ensimmäisessä tapauksessa Phoenix on syytetty, ja Apollo loppupeleissä sitten todistaa, että hän on syytön. Myöhemmin Apollon kaveriksi liittyy Trucy niminen taikuri, joka on muuten Phoenixin lapsi. Wuh? Pelaa, niin saat selville loput.

Tällä kertaa mukana on myös, yllätys yllätys, uusi syyttäjä, Klavier Gavin. Nimet ovat tässä muutenkin hyvin epämääräisiä, esimerkkeinä Apollo päähenkilönä ja todistajana Mrs. Orly. Oh, really? Kuitenkin, tämä uusi syyttäjä on toki hauska ja tyylikäs. Hän on mukana jonkinlaisessa bändissä, ja oikeudessa hän välillä tykkää soitellakin ilmakitaraa… Mutta hän on aivan liian tylsä syyttäjänä. Hänestä ei ole vastusta. Hän ei ns. kuseta, kuten vanhoista peleistä tutut olevat syyttäjät. Hän pelaa, siis syyttää… reilusti. Huoh.

HOLD IT!

Vaikka Phoenixin menneisyydestä selviää jotain, jää paljon kysymyksiä sarjan faneille, joihin ei saada vastauksia lainkaan. Phoenixin vanha tuttu apuri Maya Fey on kadonnut bittiavaruuteen useiden muiden tuttujen perässä, eikä koko pelissä mainita yhtään mitään heistä. Tästä herääkin kysymys; Mitä heille on tapahtunut? Odotin tähän kysymykseen vastausta koko pelin ajan, mutta ei. Ketään vanhaa henkilöä ei mainita edes nimeltä koko pelin aikana.

Pelistä jää hieman kaksipiippuinen olo. Oliko se sitten mestarillinen, vai eikö? Noh, ehkä ei mestarillinen, mutta harppaus kolmosesta silti. Grafiikat, musiikit, juoni ja pelattavuus ovat kaikki ennallaan/parantuneet, mutta juonesta jää vain liian monia kysymyksiä auki. Kaikkeen ei saa vastausta, kuten ennen. Samat vanhat heikkoukset loistavat vieläkin olollaan, kuten esimerkiksi uudelleenpelattavuuden arvo. Tälläisiin peleihin olisi mahdotonta edes saada hyvää uudelleenpelattavuutta, ja tämä pelikään ei tee poikkeusta.

Apollon saa tilattua postilaatikkoonsa mm. Play-asiasta naurettavaan 20 €:n hintaan, ja tällä hinnalla suosittelenkin kyseistä peliä jokaiselle. En tiedä, onko peli 40-50 €:n arvoinen uudelleenpeluuarvonsa takia, mutta 20 € tästä pelistä on juuri se oikea hinta!