Advance Wars -sarja on päässyt Euroopassa Dark Conflictin myötä jo neljänteen osaansa. Pelintekijät ovat ottaneet tällä kertaa suurehkon riskin muuttamalla pelin tyyliä varsinkin graafisesti erittäin paljon. Mukaan on saatu tällä kertaa myös nettipelituki.

Keisarin uudet vaatteet

Pelin ensikertaa käynnistettäessä huomio kiinnittyy väistämättä pelin uudistuneeseen ilmeeseen: vanha, tuttu ja turvallinen karkkiväritys on vaihtunut rajuun, enemmän reaalimaailmaa muistuttavaan kyhäelmään. Musiikit on muutettu myös täysin. Kasvojenkohotuksen myötä vanhat komentajatkaan eivät tee paluuta, vaan tilalla on uudet, persoonattomammat hahmot.

Aluksi on pakko puhua grafiikasta ja musiikista, koska iloinen ulkoasu oli yksi Advance Warsin suurimmista tuntomerkeistä. Ennen oli suuripäisiä sotilaita ja lähestulkoon lelun näköisiä ajoneuvoja. Nyt asiat on käännetty nurinniskoin. Itseäni tämä uudistus harmitti – ja harmittaa vieläkin – kovasti; maailmassa on jo ihan tarpeeksi verellä leikkiviä pelejä. Eihän tässä toki verta näy, mutta ei se kovin kaukana ole. Musiikki on ärsyttävää räiskettä ja vingutusta, joka arvatenkaan ei kuulosta järin hemaisevalta DS:n kaiuttimista. Vanhoja, helposti tunnistettavia hahmojen tunnusmusiikkeja tulee todella ikävä, grafiikasta puhumattakaan.

Kosto, petos, synkkyys…

Tarina on aika ennalta arvattavaa synkistelyä, joka kuitenkin onnistui tehtävässään, koska se oli yksi suurimmista syistä minulle jatkaa Campaign-pelitilaa. Pelasin kentät innolla tietääkseni, mitä juonessa tapahtuu seuraavaksi. Tarinatilassa pelaillaan kenttiä tietyssä järjestyksessä dialogipainotteisen tarinan siivittämänä. Välillä tulee kenttä, jonka pelaaminen ei ole pakollista, mutta ei siitä mitään varsinaista hyötyäkään ole, jos taitojen kertymistä ei lasketa.

Tarinamuodon vaikeustaso yllätti helppoudellaan ainakin kaltaiseni Advance Wars -veteraanin, sillä pelailin kentät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta keikkuen lävitse. Sarjan vaikeustaso tosin on laskenut tähän mennessä osa osalta, joten tämän ei olisi pitänyt olla yllätys. Edes pieniä vastoinkäymisiä olisi kuitenkin suvainnut olla. Tämä ei olisi edes niin kamalaa, jos perinteinen haastavampi vaikeustaso olisi auennut peruspelaamisen jälkeen mutta ei. Todella hämmästyttävää, että pelintekijät ovat päättäneet jättää moisen pois.

Haastavampi vaikeustaso ei ole ainut puuttuva asia. Jokaisessa edellisessä pelissä ollut kauppa loistaa poissaolollaan. Se on yllättävän suuri koukku, kun ansiokas pelaaminen kerryttää valuuttaa, jonka voi kuluttaa kaupan tyhjentämiseen. War Room – pelitila, jossa on lukuisia yksinpelikenttiä, joissa on ennalta määritellyt pelisäännöt – on myös jätetty kokonaan pois. War Roomin loppupuolen kentät olivat aikaisemmissa osissa aina paljon Campaignin vaikeimpia kenttiä haastavampia, joten niiden läpäisy oli antoisaa. Kyllähän Free Play -tilassa voi pelata ihmispelaajan sijaan tietokoneen kanssa, mutta se on eri asia.

Tulkoon valkeus!

Yksiköitä on sekä karsittu että lisätty. Sanokaamme hyvästit sekä Neo- että Megatankille ja toivottakaamme muun muassa Antitank sekä Flare tervetulleiksi. Antitank on ensimmäinen etäyksikkö, joka vastaa tulitukseen, kun sitä kohtaa lähihyökkäys. Se onkin omiaan vihollisen panssarivaunuprikaatin poksauttamiseen. Flare on nimensä mukaisesti pääasiassa valaisuyksikkö. Se on taistelussa lähinnä sotilaiden tasoa, mutta erikoista siinä on se, että se voi valaista sumuisia alueita, jolloin peli syvenee entisestään käytettäessä Fog of Waria. Flareja ei siten kannata tehdä lainkaan, jos pelataan ilman sumua.

Uudet yksiköt ja pienet hionnat vanhoihin lisäävät pelin tasapainoa. Jokaiselle yksikölle on vähintään yksi vastayksikkö tai -tekniikka, jolla paraskin pataljoona kaatuu, jos vastustaja ei ole varuillaan. Uutuutena jostakin yksiköstä voi tehdä paljon muita tehokkaamman laittamalla oman komentajansa sen ohjauspuikkoihin. CO kyydissä luo yksikön ympärille erityisen kentän, jonka alueella tietyt yksiköt saavat lisää tulivoimaa, paremmat puolustusominaisuudet tai jotakin muuta jännää. Kentän suuruden, vaikutuksen alla olevat yksiköt sekä yksiköiden tehostusominaisuudet määrää käytössä oleva komentaja.

Ammun sun tankin muussiksi nyt!

Suurin uutuus perinteisten yksikköpäivitysten ohella on puhetta tukeva nettipeli. Sattumanvaraisia pelaajia vastaan puhekeskustelu ei ole käytössä ja pelin säännötkin ovat aina samat. Pelin vuoromääriä, kenttiä tai muitakaan sääntöjä ei pysty säätämään. Kaverin kanssa pelatessa tähän tulee muutos. Voit pelata mitä tahansa kenttää millä tahansa säännöillä. Voitte myös keskustella käyttäen DS:n mikrofonia niin halutessanne. Pelissä on siis käytännössä paras mahdollinen nettipeli, jos kaveripiiristä löytyy peliseuraa.

Synkistelypeleistä pitävät voivat lisätä arvosanaan pisteen jos toisenkin, mutta kaltaiselleni pelaajalle uusi ulkoasu laskee pelistä saatavan nautinnon määrää. Sekin on tietenkin selvää, että jos kyseessä olisi sarjan ensimmäinen peli, saisi se paljon korkeammat pisteet. Seuraahan peli loppujen lopuksi edeltäjiensä jalan jälkiä hyvinkin tarkkaan.