Yoshit tekevät vihdoin paluun Nintendo rintamalle omalla pelillään. Alunperin SNES:ille julkaistu Super Mario World 2: Yoshi´s Island saa nyt jatkoa DS:lle tehdyssä tasoloikassa, joka on aika lailla edeltäjänsä näköinen, mutta mitä löytyykään pinnan alta?

Yoshien pelastuspartio

Tarina alkaa, kun vauva-Luigi kaapataan ja tämän myötä muitakin vauvoja aletaan kaapata. Ystävällinen haikara kuitenkin saa pelastettua Marion ja Peachin jotka tippuvat Yoshien syliin. Yoshit alkavat selvittää minne kaikki muut vauvat ovat kadonneet. Kaiken takana on ilkeä taikurikoopa Kamek, joka työskentelee Bowserille, itse koopakuninkaalle.

Pelaaminen pyörii myös aika paljon vauvojen vaihtelun ympärillä, sillä näiden Yosheille aiheuttamia erikoiskykyjä hyödynnetään edetessä. Jos vihollinen koskettaa Yoshia on tällä kymmenen sekuntia aikaa hakea vauva takaisin, ennen kuin peli loppuu. Viivettä tosin voi pidentää jokaisessa jatkopisteessä joista saa kymmenen lisäsekuntia, mutta aikaa saa myös tähtiä muistuttavista merkeistä, joita saa tuhoamalla munilla kysymysmerkillisiä pilviä.

Vauvoja voi vaihtaa erityisissä Haikarapisteissä, ja tietyissä tapauksissa tarvitaan oikea vauva isojen kolikoiden ja muun sälän saamiseen. Marion avulla Yoshi voi juosta nopeita pyrähdyksiä, joilla hyppyyn saadaan lisää pituutta. Peachin sateenvarjolla voi lentää tuulenpuuskien mukana kauas, kun taas Warion magneettierikoiskyky vetää puoleensa metalliesineitä, kuten kolikoita. Donkey Kongilla voi heilua liaaneissa ja muissa köysissä sekä tehdä puskuiskun, ja viimeisenä on vauva Bowser, jolla voi hönkiä tulta ja sulattaa jäätä pois tieltä tai kärventää vihollisia

Peli koostuu viidestä kahdeksan kentän pituisesta osasta. Joka neljäs kenttä näistä on linnoja joiden lopussa Kamek tulee, ripottelee lörpötysten jälkeen taikapölyä, ja suuri pomovastus ilmestyy hakattavaksi. Pomovastukset eivät yleensä ole kovin haastavia, sillä yleensä on vain ammuttava sitä munalla ja sitten tehtävä maatömähdys.

Vauvamaisen helppoa…vai onko?

Pelaaminen on hyvin helposti opittavissa. Yoshi nielee napinpainalluksella vihollisensa ja tekee näistä sitten munia joita viskoo vihollisia päin. Muutkin kontrollit ovat selkeitä, eikä pelaaminen tuota ongelmia. Paitsi erityisissä hyppykohdissa joissa ajoitus on kaikki kaikessa eli huti hypyllä pääsee hautaan. Onneksi lisäelämiä jaetaan runsaalla kädellä, mikä edesauttaa kentästä selviämistä.

Kentissä on uskomattoman paljon kerättävää tavaraa. Kentän täydelliseen läpäisyyn vaaditaan viisi kukkasta, kaksikymmentä punaista kolikkoa ja maksimaalisen kolmenkymmenen sekunnin viiveen.

Alkukentät ovat yllättävän helppoja, ja niissä on tasoloikka meininki, mutta kahdeksannen kentän jälkeen kentät muuttuvat, sillä ne alkavat pyöriä ongelmanratkaisun ja muun ärsyttävän ympärillä. Joskus helpon ovenavauksen kanssa voi mennä toista varttia, ja tekisi mieli lätkäistä peli seinään, mutta onneksi munat ovat ylisuuressa pääosassa pelin aikana sillä lähes jokainen pelin ongelmista ratkaistaan munilla tai sitten vauvoilla. Usein kuitenkin näitä saa lähteä hakemaan kaukaa, mikä vain rasittaa enemmän. Pelattaessa ruutujen välissä on inhottava tyhjä alue, joka häiritsee pelaamista, kun se usein peittää tavaroita tai ongelmiin liittyviä asioita. Lisäksi kosketusnäytöä ei hyödynnetä ollenkaan, sillä kaikki liikkeet ohjataan tarkasti näppäimillä.

Nostalgiaa vai hermojen raastamista?

Pelin grafiikassa ei mielestäni ole paljoa kehuttavaa vaikka se yrittää luoda samanlaisen ulkoasun kuin edeltäjänsä, mutta se ei silti ole paljoa GBA –tasoa korkeampaa. Musiikit ovat myös hyvä haukkumisen aihe sillä ne eivät tuo mieleen juuri muuta kuin vauvoille suunnatun TV –sarjan. Pidemmänpäälle musiikit käyvät hermoille, ja varsinkin ärsyttävissä kentissä ne muuttuvat sietämättömän ärsyttäviksi, mutta onneksi äänet saa pois päältä.

Yoshi´s Island DS jää vain keskinkertaiseksi tasohyppelyksi, joka ei kuitenkaan pitäydy genressään vaan muuttuukin pikkuhiljaa ärsyttäväksi puzzlepeliksi. Pelattavaa on tarpeeksi ja useiden bonuskenttien availu vie pienen tovin. Silti, jos on Yoshien suuri ystävä ja omaa hyvät hermot niin ehkä tämäkin voi olla nautinnollista pelattavaa.