Pokémon Stadium oli ensimmäinen Pokémonien 3D-peli, joka oli kuitenkin liian rajoitettu stadioneilla taistelemiseen. Nintendo 64 sai myös samaa nimeä kantavan pelin jatko-osan, joka ei paljoa asioita muuttanut. Nyt GameCubella yritetään tehdä sitä, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten eli kolmiulotteinen Pokémon-roolipeli.

Kolosseumin varjot

Orre-nimiselle mantereelle sijoittuva Pokémon Colosseum kääntää uuden lehden poikkeavalla tarinallaan, joka on kekseliäs ja pelattavuuteen vaikuttava. Tarina alkaa, kun sankari varastaa rikollisryhmä Team Snagemilta Snag Machine -laitteen, jonka avulla Poképalloilla voi varastaa toisten Pokémonit. Muina miehinä hän aikoisi jatkaa elämää, jättäen hämärän historiansa taakseen. Sankari kuitenkin törmää rikollisiin jotka ovat kidnapanneet tytön, jolla on erikoiskyky. Tyttö kykenee erottamaan tumman auran omaavat Varjopokémonit muiden joukosta. Pelastettuaan tytön hän liittyy sankarin seuraa hänen uudelle tehtävälleen etsiä ja vangita kouluttajien käyttämät Varjopokémonit Snag Machineä käyttämällä.

Varjopokémonit ovat pokémoneja, joiden tunteet on tukahdutettu ja ”tie niiden sydämeen” on suljettu keinotekoisesti. Tämän vuoksi ne ovat orjallisia taistelukoneita, jotka voivat villiintyä eli siirtyä Hyper-tilaan, kun niiden Shadow Rush-liikettä käytetään. Hyper-tilassa varjopokémonin Shadow Rush-liikkeen kriittisen vahingon tuottomahdollisuus kasvaa, mutta samalla se ei enää voi käyttää esineitä. Varjopokémonin voi puhdistaa antamalla sen osallistua useisiin taisteluihin, kunnes kokemuspistepalkin tilalla oleva sydänpalkki on tyhjä, jolloin on suoritettava viimeistely. Tämän jälkeen Varjopokémon palautuu normaaliksi ja alkaa saada kokemusta sekä oppii uusia iskuja.

Pelaaminen etenee roolipelien perusteiden mukaisesti eli useimmiten toisten kanssa puhumalla, jota voi myös seurata inhottavasti Pokémon-kamppailu. Pelaaja ohjaa sankaria ja tyttö seuraa perässä. Pelin alueet ovat ärsyttävän rajoitettuja, ja kaupunkien välimatkat sankari matkustaa ajokillaan lyhyessä välinäytöksessä, mikä tekee pelaamisesta entistä suppeampaa. Nimien ja paikkojen muistaminen on myös tärkeä, jotta tietyn kohteen voisi löytää. Jos jokin jää lukematta tai unohtuu, niin eteneminen hankaloituu ja on lähes välttämätöntä palata takaisin tai yrittää epätoivoisesti etsiä sitä jotakin. Apua pelaajalle tarjoaa myös Pokémon Digital Assistent eli lyhyesti P*DA-niminen laite, johon voi vastaanottaa sähköpostia ja tarkistaa mitkä Varjopokémonit on napattu tai jäänyt nappaamatta. Laitteessa on myös Pokédexin tyylinen ominaisuus, jolla voi tarkastella kohtaamiaan Pokémoneja.

Kaikki kerätään

Pelin suola on tietysti moninpeli, jolla on paljonkin potentiaalia. Moninpelissä voi käydä matseja kahden tai neljän pelaajan kamppailuina. Pokémonien määrä vaikuttaa tietysti itse taktiikkaan. Suurimmissa neljän pelaajan matseissa kuusi Pokémonia alkaa olla turhan paljon. Varjopokémoneja ei tosin kelpuuteta tähän pelitilaan ihan reiluuden vuoksi. Säännöt määritetään itse mahdollisesti hyvin tarkkaan, tai sitten vain vapaat säännöt peliin.

Pokémoneja voi tietysti vaihtaa linkkikaapelin välityksellä GBA:n Rubyyn tai Sapphireen. Tämän ideana on lähinnä se, että pelaaja saa käsiinsä lähes kaikki Goldissa ja Silverissä ilmestyneistä Johto-mantereen Pokémoneista, joita ei muuten saa.

Pelin graafinen ilme on aikaansa jäljessä, mutta kamalampiakin teoksia on nähty. Vaikka Pokémonit ovat kolmiulotteisia ja ne ovat hyvin pätevän näköisiä, on harmi, että niiden elehtiminen ja paikalla heiluminen on hyvin olematonta. Pokémonit vain seisovat taistelukentällä, ja kun pelaaja antaa käskyn liikkuu Pokémon saman koreografian mukaan, kuin muissa hyökkäyksissäkin ja tekee hyökkäyksen. Muutenkin hyökkäykset kärsivät hiukan tylsistä olomuodoista, eivätkä iskut aina ole nimiensä veroisia. Musiikit ovat aikalailla samaa luokkaa grafiikan kanssa, sillä ne ovat hyvin neutraaleja ja itseään toistavia ennenkin kuultuja kappaleita. Edes juontajaa ei moninpelissä saada kuulla, joten ainoita puheäänen tarjoajia ovat Pokémonit omituisine mongerruksineen.

Peli tuhlaa ronskit 48 palkkia muistia, joten onkin selvää, että koko komeus sisältää muistikortin. Kirkkaalla värimaailmalla ja anime-tyylisiä hahmoja pursuava maailma voi houkuttaa Pokémonien ystäviä. Pokémon Colosseum on pienehkö peli, joka tarjoaa Pokémonien ystäville varmasti aivan tarpeeksi, mutta sitä vaivaa se, että kaikki vapaus on poistettu pelistä. Muuten kyllä se on ihan kelpo Pokémonpakkaus, se sisältää suurimman osan Pokémon-pelien roolipelielementeistä, mutta se ei ole oikein sisällyttänyt Pokémon-pelin pääideaa toisin sanoen elintärkeitä villipokémoneja.