NintendoClubiPelitArtikkelitSpesiaalitKeskustelu
InfoTwitterRSS


Phoenix Wright on palannut jälleen, tällä kertaa kolmannen kerran. Tämä alkuperäisesti GBA:lle julkaistun sarjan kolmas osa on kuitenkin ensimmäistä kertaa julkaistu englanninkielisenä, vaikka japaninversio onkin.

Phoenix Wrightit ovat aina olleet erityisen kiehtovia, ehkäpä pelityyppinsä takia. Pelissä täytyy pelata puolustusasianajajana, ja niin sanotusti pelastaa viattomat epäillyt ja paljastaa oikea syyllinen: oikeudessa! Phoenix Wright 3 sisältää peräti viisi erilaista tehtävää. Kaikki ovat suoraan käännettyjä japaninversiosta, eli mitään extraa emme näe vielä tässä osassakaan. Emmekä mitään muutakaan uutta.

Äksöniä?

Periaatteessa Phoenix Wright on vain tekstipeli, joita nykyään näkee melko harvoin. Pelissä täytyy tutkia rikospaikkoja, puhua eri henkilöiden kanssa, ratkaista ongelmia ja sitten oikeudessa etsiä lausunnoista epäkohtia. Yhdessä lausunnossa on aina monta eri osaa, mutta vain yhdessä osassa on jokin epäkohta. Epäkohta täytyy löytää, ja sitten vielä etsiä todisteistasi jokin todiste, joka todistaa, että lausunnossa on jokin pielessä. Jos esimerkiksi (vain esimerkki, ei liity peliin mitenkään) jokin nimeltä mainitsematon poliisi kertoisi oikeudessa, että uhri kuoli yhdestä luodista. Kuitenkin todistusaineistoissasi sinulta löytyy ilmiselvä raportti, jossa lukee, että “uhri kuoli kahteen laukaukseen”. Näitä epäkohtia etsimällä päästään pelissä eteenpäin. Kuitenkaan pelin epäkohdat ovat menneet jo niin vaikeiksi ja typeriksi, että pelaaminen on turhauttavaa loppuhetkillä, kun täytyy vain tuurilla kokeilla. Aina oikea todiste ei edes täydellisesti liity asiaan! Täytyy myöntää, että käytin läpipeluuohjeita tietyissä kohdissa, koska kaikkia ei vain pysty eikä kykene yksin miettimään.

Mutta todisteiden antamisen lisäksi voit painaa yhtä nappia jokaisen lausunnon osan kohdalla, jonka jälkeen asianajaja joko kyselee, sanoo, ilmaisee tai painostaa lausunnon antajaa jollakin tapaa. Tämä voi antaa lisätietoa, joka auttaa huomaamaan epäkohdan. Et tietenkään voi valita mitä Phoenix sanoo, pelissä on itse asiassa melko vähän tekemistä. Valitset todisteet, ja Phoenix hoitaa loput. Harvoissa kohdissa voit kyllä valita mitä sanot tuomarille, mutta suurimmassa osassa Phoenix osaa kyllä ilmeisesti puhua ilman pelaajan avustustakin.

Lisäksi pelissä on pelin toisesta osasta tutut Psyche-Lockit. Kun tutkit rikospaikkoja, niin useat henkilöt piilottelevat aina jotain. Phoenix kuitenkin on ujo kuin myyrä, ja aina päättää saada tietoonsa nämä salaisuudet. Tämä on oikeastaan samanlaista kuin oikeudessa. Jos henkilö sanoo, että “en ollut siellä silloin”, niin näytät hänelle jotain, joka todistaa että hän olikin siellä. Tämän jälkeen henkilö taas näyttää ihania ilmeitään ja kertoo kaiken.

Sinällään epäkohtien löytäminen on ihan hauskaa, mutta pakko se on myöntää että jotain uuttakin sarjaan pitäisi saada. Mikäli ei ole koskaan pelannut Phoenix Wrighteja, niin juonen takia olisi suorastaan typerää ostaa tämä kolmas osa ensimmäisenä. Toisaalta niille ketkä ovat pelanneet aiempia, kyllästyminen alkaa jo näkyä selvästi. Pelin tehtävät ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta jotenkin ne vain noudattavat aina samaa kaavaa. On sääli ettei arvostelussa voi paljastaa oikeastaan mitään, koska yksikin pieni asia ja koko tehtävän pelaaminen on pilalla. Mieti tilannetta, jossa ratkaiset ja mietit tehtävää kunnolla. Mitä ideaa on pelata, jos tiedät murhaajan jo etukäteen?

Kuitenkin pelissä on jotain, mistä kaikki ensimmäistä osaa rakastavat pitävät. Useat henkilöt tekevät come backin, ja Phoenixin apulaisen, Maya Feyn, historiaa tulee kokoajan lisää selville. Mm. Mayan kauan kadoksissa olleen äidin kohtalo tulee selville pelin aikana. Maya Fey on tällainen erittäin tavallinen nuori nainen, joka harrastaa sielujen kanssa leikkimistä (mm. herättämistä).

Phoenix Wright 3:n paras “uudistus” on kuitenkin se, että pelissä ei pelata pelkällä Phoenixillä. Viidestä tehtävästä kaksi täytyy suorittaa Phoenixin opettajalla, Mia Feyllä. Nämä kaksi tehtävää ovat tapahtuneet viitisen vuotta nykyajasta, ja nämä vanhat tapahtumat tulevat sitten takaisin maanpinnalle, tietenkin. Ensiksi Mialla hoidellaan pari tapausta selville, mutta taistelu jatkuu Phoenixillä, ja ehkäpä jollain toisellakin…

Hyvin realistisenkin oloisesta pelistä voidaan tehdä helposti epärealistinen. Sielujen herättäminen henkiin on mielestäni vain niin typerää, että peli olisi paljon parempi, mikäli kaikki tehtävät eivät liittyisi sielujen kanssa leikkimiseen jotenkin. Periaatteessa pelin MELKEIN jokainen tapaus liittyy jotenkin tähän, toisessa vähemmän ja toisessa kokonaan. Missä ovat ensimmäisestä osasta tutut realistiset tapaukset, joissa ei leikitty sielujen kanssa ollenkaan?

2D tekstiseikkailu kunnon musiikeilla?

Houkutteleeko yllä oleva? Phoenix Wrightit ovat aina olleet erityisen hyviä erityisesti grafiikan ja musiikin takia. Pelin omalaatuinen tyyli on hienoa, ja kaikkien henkilöiden ilmeet ja eleet ovat aivan mahtavia. Vaikka henkilön kuva ilmestyy ruudun eteen ja sitten tekstilaatikko pompahtaa siihen viereen, pelin valmistajat ovat saaneet tilanteeseen kumman hyvän tunnelman. Pelin musiikkikin on aivan sitä samaa vanhaa laatua. Pelissä on useita uusia kappaleita, mutta myös vanhoja klassikoita löytyy pelin sisuksista. Kuitenkaan ykkösosan tasolle emme pääse musiikeissakaan, valitettavasti.

Kuitenkin pelin pahin puoli on ehkäpä vastassa oleva syyttäjä. Hän on melko rento äijä, kenellä on kauhea kahviaddiktio. Hän juo 17 kuppia kahvia jokaisen istunnon aikana, ja hän ei kieroile valitettavasti kuten vanhoista osista tutut syyttäjät. Tästä jää melko laimea tunnelma, vaikka äijä onkin erittäin “hupaisa”, niin yllätyksiä ei paljoa tapahdu. Ensimmäisestä osasta tutut ongelmat, ansat, ja muut jekut olisivat olleet tervetulleita, mutta tämä uusi syyttäjä pelaa aivan liian rehellisesti ollakseen aito syyttäjä…

Onko peli… Syytön vai syyllinen?

Phoenix Wright 3:ssa on omat puutteensa, mutta halvan hinnan takia voin kuitenkin suositella kaikille sarjan faneille. Vaikka pelin tehtävät ja oikeastaan mikään ei vedä vertoja ensimmäiselle osalle, ei kyseessä ole lainkaan huono peli. Ensimmäinen osa oli vain niin mahtava, ettei tätä voi yksinkertaisesti pitää samantasoisena. Älkää kuvitelko pääsevänne oikeiksi asianajajiksi tämän pelin avulla!


28.09.2007 - Phoenix Wright: Ace Attorney - Trials and Tribulations
[NDS]


Pelityyppi:
Julkaisu:
Pelaajia:
Julkaisija:
Kehittäjä:
Lisälaitteet:
Arvostelija:
Seikkailu (Visual novel)
3.10.2008 (Eurooppa)
1
Capcom
Capcom
Ei
ColdSkull



Positiivista

+ Uudet asianajajat
+ Englanninkieli japaniversiossa
+ Jopa viisi tehtävää...

Negatiivista

- ... jotka alkavat jo toistamaan itseään
- Typerät epäkohdat lausunnoissa
- Mikään ei ole enää entisen tasolla

Arvosana

73 222
Goldi - 12.01.2008 23:32 - #

Mielestäni paras Ace Attorney. Saa nähdä, minjälainen Apollo onkaan….


Kehkeh - 20.11.2009 12:29 - #

Komppaan Goldia. Trials and Tribulations on Ace Attorneyistä ehdottomasti paras juoneltaan ja hahmoiltaan. Mistä siis voisi enää antaa negatiivista palautetta? =S


Coldi - 20.11.2009 13:34 - #

Hienoa, että peli on jakanut mielipiteitä, mutta minun mielestäni tässä oli selvästi heikoin juoni.

Godot on henkilönä hienompi kuin esim. kakkososan Franziska, mutta jälkimmäinen toimii syyttäjänä vaan paremmin. Lisäksi arvostan Phoenix Wrighteissa paljon realistisuutta, ja vaikka aiemmissa osissa siitä on poikettu hieman, tässä mennään täysin uuteen ulottuvuuteen.

Tapauksetkaan eivät jääneet kunnolla mieleen. Ja oikeussaleissa olevat epäkohdat eivät ole läheskään niin loogisia & hauskoja kuten aiemmissa osissa.

Joten, siinä minun antama “negatiivinen palaute” lyhyesti. Muistakaa, että arvostelut ovat vain mielipiteita.











© NintendoClubi 2005-2011