Gyakuten Saiban -pelisarja on saavuttanut toisen DS:älle käännetyn osansa. Oikeussalidraaman ensimmäinen osa ihastutti useita pelaajia, sillä hyvistä tekstiseikkailuista ei ollut kuultu vuosiin ennen sarjan alkua. Persoonalliset hahmot ja hyvä käsikirjoitus luovinen rikoksineen ja jännittävine käänteineen sai pelaajat kiinnostumaan tästä. Mukana on taas GBA-versiosta käännetyt neljä oikeustapausta käsiteltäväksi, mutta ensimmäisestä osasta poiketen Justice for Allissa ei ole DS:älle räätälöityä viidettä tapausta.

Jatkoa viime osasta…

Amnesiaa poteva ässä asianajaja Phoenix Wright on saanut jälleen murhatapauksen hoidettavaksi. Kaikki puolustusasianajajan työhön kuuluvat niksit opitaan uudestaan, vaikka sitten kantapään kautta. Tilanne sopii hyvin pelin alkuun ja sarjaa vähemmän tuntevien on helppo tutustua sarjaan tätä kautta, vaikka ensimmäiseen osaan tulee myöhemmin viitteitä. Hahmokaarti on suurimmaksi osaksi mennyt uusiksi, mutta edellisen osan pelanneille löytyy varmasti tuttuja kasvoja.

On kulunut puolisen vuotta edellisen pelin tapahtumista. Phoenixin ja hänen avustajansa Maya Feyn pyörittämä lakitoimisto saa tapauksia hoidettavaksi toinen toisensa jälkeen. Vanha vihollinen, syyttäjänero Miles Edgeworth on yhä kateissa ja tämä vaivaa Phoenixia, muttei silti halua ottaa asiaa puheeksi. Myöhemmin Edgeworthin pahamaineisen opettajan Manfred von Karman tytär Franziska von Karma saapuu kuvioihin aikeissaan voittaa Phoenix oikeussalissa. Kolmetoistavuotiaana syyttäjän uransa aloittanut nuorukainen on isänsä tavoin pitänyt kirkasta voittoputkea sabotoimalla todistusaineistoa, mutta myös pelottelemalla ihmisiä hyvällä ruoskankäsittelytaidollaan. Tarina etenee ja menneisyyden salat paljastuvat, kunnes viimeinen episodi osoittautuu mahtavaksi spektaakkeliksi, jossa Phoenix oppii puolustusasianajan tärkeimmän läksyn melkein liian kovalla hinnalla.

Uhkapeliä

Oikeussalissa syyttäjä kutsuu aina ensin poliisin puolelta etsivä Dick Gumshoen kertomaan todennäköisimmän selityksen rikoksesta. Sen jälkeen saliin astuu todistaja, jotka usein ovat myös silminnäkijöitä. He tarinoivat oman näkemyksensä ja pelaaja joutuu sitten ristiinkuulusteluun, jossa tarkoitus on selvittää tarkempia yksityiskohtia. Aina kuitenkin löytyy valheita paljastettavana eli epäjohdonmukaisuuksia todistajan kertomassa. Jos todistaja sanoisi, että uhrilla ei ollut mahdollisuutta puolustautua, mutta syytetyn asusta löytyisi esim. repeämä tai muu viilto olisi selvää, että todistusaineistosta kaivettaisiin asun ja laitettaisiin se vastalauseen tueksi. Sen jälkeen väki pällistelee tätä, mutta usein syyttäjällä on jokin temppu, jota pelaaja ei tajua ja tulee enemmän tai vähemmän kusetetuksi. Ristiinkuulustelussa todistajaa voi joko painostaa ja näin lypsää lisää tietoa tai sitten heti vaan vastalausetta kehiin, jos virheen tajuaa äkkiä.

Ensimmäinen tapaus hoidetaan neljän seinän sisällä oikeussalissa ja vasta toisessa episodissa pelaaja joutuu kentälle salapoliisin hommiin. Rikospaikalla temmelletään kuin hiekkalaatikolla, ja isolla alueella olevia ihmisiä kuulustellaan asioista ja rikoksen taustoista. Pelaaja joutuu myös etsimään itse omat todistusaineensa. Jotkut henkilöt ovat kuitenkin kinkkisiä tapauksia ja he eivät paljasta kaikkea vaan salaavat tämän, jolloin puhutaan psyykelukosta. Kun henkilön puhuessa hän salaa jotakin Magatma-niminen esine paljastaa tämän ja tausta muuttuu negatiivisen väriseksi, ketjut kalisevat ja lukot pamahtavat eteen. Lukkojen määrä kasvaa pelien edetessä ja niin myös niiden sisältämät paljastukset. Lukon ilmestyttyä Phoenix esittää kiperiä kysymyksiä henkilölle, mutta hän tarvitsee pelin periaatteen takia todisteita, joilla henkilö vakuutetaan. Tätä rataa lukot murtuvat ja henkilöt joutuvat kertomaan salaisuutensa.

Arvailuun ei kuitenkaan ole varaa, koska väärästä valinnasta pelaajalta sakotetaan pisteitä mittarista, joka on tehty vanhan tuomarin kärsivällisyyttä mitanneen mittarin tilalle. Usein episodin loppua kohden panosten noustessa nousee myös virheestä menetettävä määrä. Oikeussalissa mittarin tyhjettyä pelaajan asiakas julistetaan syylliseksi, mutta psyykelukon aikana peli ei kuitenkaan pääty, vaan pelaajalle jää aina pieni tippa mittarin pohjalle. Psyykelukkoja avaamalla mittaria saa tarpeen tullen täytettyä.

Tietoa ja taitoa

Pelaaminen on helposti hoidettavissa kosketusnäytöllä, jossa kaikki muu kuin tekstin lukeminen tapahtuu. Napeilla peli toimii myös, mutta toinen menetelmä on paljon miellyttävämpi. Pelaaja voi myös DS:ää hyödyntämällä huutaa vastalauseen tms. mikrofooniin, mutta se tuntuu äärimmäisen nololta, ellei pelaa yksin kotona oikein tunteella.

Pelatessa voi tallentaa koska vain, ja tämä on enemmän kuin suositeltavaa ennen kuin rapsahtaa mukavat rangaistukset tuomarilta. Vähänkin peliä tunteva tajua tallentaa ennen todistusaineen esittelyä, ettei mene hakuammunnaksi. Tämän jälkeen kuitenkin voi huomata tulleensa kusetetuksi, kun syyttäjä iskee inhottavia jatkokysymyksiä. Parhaillaan pelaajaa voidaan kusettaa aivan kymmenen nolla, jos pelaaja ei ole yhtään tietoinen rikoksen tarkemmista yksityiskohdista. Tekstiseikkailu tietenkin vaatii englannin kielen osaamista, ja tässä enkä hiukan enemmän kuin edellisessä, sillä murteet ja osa käsitteistä voi olla tavalliselle Matti Meikäläiselle täyttä hepreaa.

Audiovisuaalinen päivitys ei oikein ole kovin näkyvää ja se koskee lähinnä uusia musiikkikappaleita. Aika moni musiikki on vaihtunut ja parempaan suuntaan, mutta sitten on pettymyksiäkin ja tietysti ärsyttäviä musiikkeja, kuten sietämätön sirkuksessa lähes kokoajan soiva kappale.

Phoenix Wright: Justice for All on oiva jatko-osa yhdelle DS:än loistokkaimmista sarjoista, edelliseen osaan nähden päivitystä on tullut jonkin verran ja hyviksi katsotut asiat ovat pysyneet normaaleina. Hyvin kirjoitetus tarinat ja uskottavat hahmot ovat pelin ydin, sillä harva nykypeli enää moista pystyy sisäyttämään. Trilogian päätösosan Euroopan julkaisua odotellessa voinemme jo siirtyä seuraavaan ässä asianajajaan Apollo Justiceen ja tämän tempauksiin.