Aloitan kertomalla, etten ole koskenutkaan Ōkamin PlayStation 2 -versioon, joten arvostelen pelin itselleni täysin uutena kokemuksena. Peliin ei ole lisätty mitään uutta, joten se ei välttämättä jaksa kiinnostaa Ōkami-veteraaneja samalla tavalla. Kyseessä on siis niin sanotusti puhdas porttaus.

Susi nousevan auringon maasta

Ōkami alkaa takaumasta, jossa kerrotaan, kuinka julma Orochi piteli koko Nipponia eli Japania hallinnassaan. Kamiki-kylä joutui uhraamaan aina täyden kuun aikaan pedolle nuoren, viehkeän naisen. Kun lähes kaikki toivo oli menetetty, auringon jumala, Ōkami Amaterasu saapui kukistamaan Orochin taistelija Nagin kanssa. Ōkami Amaterasun ilmentymä, valkoinen susi kuitenkin kuoli tässä kiivaassa yhteenotossa. Itse tarina alkaa sata vuotta tuosta hetkestä eteenpäin, kun joku on murtanut Orochia pitelevän sinetin nostamalla lumotun miekan alustaltaan. Orochin onnistui kirota koko Nippon pientä Kamiki-kylää lukuunottamatta. Kylä selvisi puunhenki Sakuyan luoman jättiläismäisen suojeluspuun ansiosta.

Törkyn siivoaminen ei ole koskaan ollut näin nopeaa.

Kaikki näyttää tuhoontuomituilta, joten Sakuya kutsuu Amaterasun apuun kylään pystytetyn patsaan avulla. Valkoinen susi on kuitenkin kyyhöttänyt patsaana kokonaiset sata vuotta, joten taidot ovat päässeet ruostumaan pahemman kerran. Asiaa ei auta lainkaan sekään, että jumalten tärkein voimavara, ihmisten usko, on kadonnut maailmasta lähes täysin. Tehtävänäsi onkin sitten Amaterasuna palauttaa ihmisten usko sinuun keinoilla millä hyvänsä ja samalla kerätä kadonneet sivellintekniikat, jotta pahuuden kukistaminen ikuisiksi ajoiksi olisi edes mahdollista.

Japanilaisista maalauksista puheen ollen

Ennen ensiaskelia Issun, kiertelevä artisti, saapuu paikalle. Hän päättää lähteä Amaterasun matkaan oppimaan uusia sivellintekniikoita. Issun on vain peukalon kokoinen ja kantaminen ei siksi tuota lainkaan ongelmia. Hänen persoonastaan voi olla eri mieltä. Issun nimittäin paljastaa lukuisien pähkinöiden vastaukset ennen kuin hoksaatkaan kohdanneesi puzzlen. Onneksi pelin hauska huumori onnistuu yleensä peittämään pienehkön pettymyksen alleen.

Itse pelaaminen alkaa pienellä tutoriaalilla, jonka aikana pelaaja opetetaan liikkumaan ja ennen kaikkea käyttämään Celestial Brush -välinettä. Se on siveltimenä toimiva Ammyn häntä, jolla voi pysäyttää pelin ajankulun ja piirtää tapahtumien päälle erilaisia voimia aktivoivia koukeroita. Pelimaailma muuttuukun napin painalluksesta aivan japanilaisen maalauksen näköiseksi, jolle voit sitten Wiimoten osoitustoiminnolla piirtää. Suora viiva toimii miekan sivalluksena, ympyrä veden päällä saa lumpeen lehden ilmestymään ja niin edes päin homma kulkee. Pelin alussa sinulla ei kuitenkaan ole käytössäsi ainuttakaan sivellintekniikkaa, vaan ne täytyy kerätä yksitellen pelin edetessä.

Siitä saat senkin…! Myyrä.

Toinen otto

Pelin on alunperin kehittänyt Clover Studio, joka sittemmin hiukan alkuperäisen version julkaisun jälkeen lopetti toimintansa. Capcom kuitenkin lunasti fanien toiveet Wii-versiosta pistämällä Ready at Dawn -tiimin käännöstöihin. Kuten aikaisemmin sanoin, Wii-versiossa ei ole lainkaan uudistuksia ohjauksen sekä laajakuvatuen lisäksi. Ohjaus on kuitenkin toteutettu muutamaa pientä harha-askelta lukuunootamatta loistavasti. Valkoinen susi alkaa nimittäin käydä itsepäiseksi opittuuan yhden uuden kyvyn. Tämä väistö tapahtuu Nunchuckia heilauttamalla haluttuun pakosuuntaan. Ammy kyllä väistää aina halutessa, mutta suunta, johon olisi tarkoitus väitää, onkin sitten toinen juttu. Pelin voi onneksi läpäistä helposti käyttämättä kyseistä liikettä laisinkaan.

Taisteluun ajauduttaessa hyökkääminen on tarpeen. Se tapahtuu Motea heilauttamalla, jolloin susi tekee aseesta riippuen erilaisen hyökkäyksen. Aluksi taisteluissa ei pahemmin muuta voi tehdä, mutta uusien sivellintekniikoiden ja hyökkäysliikkeiden myötä taistelutkin syvenevät. Mainitsemallani miekaniskulla voi vahingoittaa useimpia vihollisia pommista puhumattakaan. Pelissä on kolme erilaista asetyyppiä: kiekko, ketju ja miekka. Ammyllä voi olla yhtä aikaa kaksi asetta käytössä. Toinen on pääaseena ja toinen on sivuaseena. Pääase hoitaa hyökkäyspuolen ja toinen suo käyttäjälleen jonkin lisätaidon. Kiekolla voi puolustaa, ketjulla ampua heikkoja ammuksia vahingoittaen vihollista etäältä ja miekan kanssa voi syöksyä.

Zeldojen perillinen

Pelin ulkoasu on se juttu, joka on synnyttänyt eniten keskustelua. Pelin grafiikka nojaa täysin cel-shading-tekniikkaan, jonka avulla upea ulkoasu on luotu. Vaikka peli onkin tehty PlayStation 2:lle, on se vieläkin upea näky. Pelissä olevat musiikit ovat nekin hyvin Japani-painotteisia grafiikan lisäksi ja sopivat peliin täydellisesti. Yksi pelin parhaista anneista onkin sen ulkomuoto kokonaisuudessaan. Monikaan peli ei saa pelaajaa pysähtymään vain ihastellakseen maisemia ja kuuntelemaan ihastuttavaa soundtrackia.

Toinen keskustelunaihe on ollut Ōkamin velkataakka Zeldoille. Onhan peleissä tietysti paljon yhteistä, mutta Ōkami tekee monen asian kuitenkin täysin eri tavalla siten erottuen Nintendon tuotoksista kiitettävästi. Zeldojen ystävien voisi kuitenkin olettaa viihtyvän Clover Studion tuotoksen parissa paremmin kuin hyvin.

Eläimien ruokkiminen on yksi tapa saada kunniaa.

Pelin läpäisy vie noin 40 tuntia riippuen pelaajasta. Itselläni meni muutaman tunnin yli, kun seikkailin ja tutkin pelimaailmaa vähän pääjuonen ulkopuoleltakin. Ōkami on tarkoitettu läpäistäväksi parikin kertaa. Ensimmäisen pelityksen jälkeen saat nimittäin useammankin bonuksen seuraavaa läpäisyä varten. Saat myös pitää suurimman osan keräämistäsi tavaroista

Lopuksi tahdon kehua vielä pelin viimeistä pomoa, jossa joutuu käyttämään melkein kaikkia pelissä saatuja Celestial Brush -voimia. Siihen asti vastuksissa on pääasiassa kannattanut käyttää muutamaa uusinta sivellintekniikkaa, mutta viimeinen koitos vaatii lähes jokaista tekniikkaa. Oli mielenkiintoista keksiä taisteluun vähemmän sopimattomillekin taidoille käyttöä. Kiitoksia Capcomille, kun minäkin sain kokea Nintendo-fanina Ōkamin viehätyksen.