Naispuoliset pelihahmot ovat aina olleet harvassa. Ensimmäisiä heistä taisi olla kahdeksankymmentäluvulla yllätyksenä tullut Samus Aran, joka aluksi vaikutti äijämäiseltä toimintasankarilta. Punertavaan haarniskaansa kätkeytyneen palkkionmetsästäjän todellinen sukupuoli sitten paljastui nopeille pelaajille. Samus on tehnyt itsensä tunnetuksi futuristisilla kaksiulotteisilla tasoloikan ja toiminnan yhdistelmillä. Retro Studios –firma kuitenkin herätti tämän kulttiklassikon ja sen naissankarin melkein kymmenen vuoden pituisilta kauneusuniltaan.

Menneisyyden taakka

Metroid Prime on teoriassa suoraa jatkoa alkuperäisille Metroid-trilogialle. Samus Aran on yhä avaruuspiraattien metkujen perässä. Samus esti aikanaan avaruuspiraatteja käyttämästä Metroid-otuksia suuruudenhulluihin ja pahoihin tarkoituksiin. Samalla Samus tuhosi arkkikonnansa lohikäärmettä muistuttavan Ridley ja tämän kumppanin Kraidin. Pahiksilla on kuitenkin paha tapa palata uudet konnuudet mielessään…

Tekniikka huimasti luonnut, mutta kivikaudelle vajonnut Chozo-olentojen kasvatti Samus seikkailee päivitetyssä haarniskassaan, joka kantaa nimeä Varia. Samus matkaa avaruusaluksellaan avaruuspiraattien ”lentävään linnoitukseen”, joka on Tallon IV–planeetan kiertoradalla. Päämääränä on tutkia ja mahdollisesti estää avaruuspiraattien aikeet. Pian huomataan, että avaruuspiraatit ovat alkaneet tutkia myrkyllistä Phazon-alkuainetta, ja sen käyttömahdollisuuksia. Hetken päästä sitä jo ammutaan mutatointuneita piraatteja sekä muita muukalaisrotujen edustajia.

Pian kuitenkin Samusin tutkimusmatka tulee tiensä päähän, kun avaruusaseman itsetuho-mekanismi aktivoituu. Samusin matka senkun vaikeutuu, kun Ridley astuu tielle, mutta tekeekin taktisen perääntymisen ja suuntaa planeetalle, jonka kiertoradalla he parhaillaan ovat. Samus ei malta odottaa vaan säntää perään, samalla välttäen itsetuhosta syntyneen posahduksen. Chozo-heimon entiselle kotiplaneetalle laskeuduttuaan on aika lähteä Ridley-jahtiin, ja tutkia Chozo-heimon raunioita sekä muita jäänteitä.

Seikkailu sankarin silmin

Kuten kaikki jo huomaavat peli on kuvattu Samusin näkökulmasta eli ensimmäisestä persoonasta. Onhan tämä hyvä juttu, sillä FPS-pelit eivät ole mitään tusinatavaraa GameCubella. Ohjaksista ei oikein löydy mitään vaikuttajia, juuri GC:n räiskintäpelien vähyyden takia, eli kaikki on aloitettu puhtaalta pöydältä. Liipaisimena toimii A-nappi ja hyppynappi B on siinä aivan vieressä. Tähtäys sujuu, joko automaattisesti viholliseen lukittutuvalla L-napin toiminnolla tai sitten R-nappia painamalla itse tähtäämällä analogitatilla, mutta silloin pelaajan on jäätävä paikalleen, mikä ei nopeissa kahakoissa ole kovin suositeltavaa.

Sarjasta tuttu Morph Ball on toinen Samusin toimintatiloista. Morph Ball hoitaa Samusin pääsyn ihmistä pienempiin paikkoihin, jotka osaavat joskus olla hyvin sokkeloisia. Pallomuotoon pääsee kätevästi napinpainalluksella, jonka jälkeen kuva siirtyy kolmanteen persoonaan. Tämä tuo mukavaa ja toivottua vaihtelua räiskinnälle ja kävelemiselle. Joskus Morph Ballin käyttö auttaa hahmottamaan ahtaita tiloja. Morph Ballin varusteisiin kuuluu mm. perinteiset pudotettavat pommit, joilla voi hypäyttää Morph Ballia laskemalla pommin alleen. Boost Ball, jolla voi kerätä vauhtia yrittäessään loikkia Half-Pipe –rampeista oville. Sekä Spider Ball, jolla Samus voi kulkea magneettisia ratoja pitkin vaikka katon rajassa. Spider Ballille löytyy muutama hienosti koottu rata, jossa magneettiradoilta hypitään toisille pommien avulla.

Samusin koko seikkailu sijoittuu Tallonille ja siellä oleville alueille. Kaikki pelin alueet on jaoteltu huoneisiin, joita Samus tutkii ja etsii reittiä seuraavaan huoneeseen samalla räiskien tielle putkahtavia vihollisia. Idea voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Huoneita koluttaessa vastaan voi sattua hissi huone, jolloin on ainakin alunpuolella otettava kyyti, mutta loppupuolella pitää alkaa hahmottaa, missä voi olla jotain ja minne ei ole syytä mennä. Kartta tietysti auttaa ja se on juuri se, jonne usein saa tiedon jostain luonnonmullistuksesta tai muusta sellaisesta, joka olisi syytä tutkia. Toisinaan, jos ei lähde kohteeseen vaan tutkii alueita alkaa peli näyttämään raporttia useampaan kertaan ihan patistaakseen pelaajaa.

Pelattaessa saa olla hyvä muisti, tai saa koluta uudestaan joka ikisen alueen kulmasta kulmaan. Kun sitten viimein pelin loppupuoliskolla saa tartuntasäteen, jota voi käyttää heilauttaakseen itsensä kuilun yli, niin kannattaa muistaa, missäpäin Chozo raunioilla on se huone, jossa oli ylitsepääsemätön laava-allas. Peli laittaa lopuksi jotain ihan muuta pöytään, kun pelaaja saa ratkottavia arvoituksia tiettyjen esineiden saamiseksi. Tosin joillekin alueille palaaminen vaati koko planeetan kiertelyn. Pelin alueiden ravaaminen tuntui ainakin omalla kohdalla hyvin rasittavalta. Kun sai plasmasäteen ja halusi lähteä hakemaan sen yhden energiatankin Phendrana Drifftsistä, niin saa ravata aluksi Chozo raunioille ja sieltä maanalaisilla laava-alueile, joiden jälkeen hissi vie pelaajan lumituiskun keskelle.

Samusilla riittää käytettäviä varusteita enemmän kuin linkkuveitsestä löytyy teriä. Pienen onnettomuuden seurauksena Samusin haarniska vaurioituu ja suuriosa varusteista on hankittava uudelleen. Päivityksiähän löytyy energiapommeista ja plasmasäteestä aina painovoimapukuun asti. Tarjolla on myös lasereiden ja ohjusten yhdistämiseen vaadittava esine, jonka noukittuaan voi ampua isompia karjuja isommilla panoksilla. Pienempinä päivityksinä toimivat energiatankit, joilla saa hiukan henkivakuutusta ja ohjusten sekä energiapommien ammuskapasiteettia kasvattavat säiliöt. Etenkin alussa, kun energiatankkeja on vain se yksi tuppaa tankki huventua aika nopeasti ja lisäenergiaa saa aina kaivella jostakin.

Samusin varusteisiin kuuluu myös haarniskan kypärän visiiri. Tavallinen taisteluvisiiri kertoo kaiken mitä taistelussa voisi tarvita tietää. sitten on lämpövisiiri, joka havaitsee näkymättömiä vihollisia ja muita lämpimiä kohteita. Röntgenvisiiri taas auttaa löytämään heikot seinät, jotka voi tuhota energiapommeilla. Röntgenvisiiri havaitsee myös joitakin vihollisten heikkoja kohtia ja auttaa näkemään pimeässä lymyileviä vihollisia, kuten lämpövisiirikin. Viimeinen visiiri taas ei allekirjoittanutta innostanut mitenkään, skannausvisiiri on käyttökelpoinen uusien vihollisten heikkojen kohtien tutkimiseen ja pomovastusten akilleenkantapään keksimiseen. Skannaaminen on lyhyt toiminto, jonka visiiri tekee lukitsemalla tutkan johonkin valmiiksi annetuista kohteista. Skannaamalla aktivoidaan myös useimmat kytkimet voimakilven tai oven avaamiseen. Suuriosa skannattavista asioista on skannattava pelin täydelliseen läpäisemiseen, mutta nyrkkisääntönä pätee se, että punaiset kohteet ovat tärkeitä.

Etsi ja tuhoa!

Suuriosa Tallon IV:n asukkaista sattuvat olemaan vihamielisiä, joten tulivoimalle on kysyntää. Ehkä Phazonilla on osuutta asiaan, mutta koko planeetalta ei löydy oikeastaan yhtään oliota, joka ei haluaisi vahingoittaa tunkeilevaa Samusta. Erilaiset mutantit ja muut hirviöt omaavat jokainen melkein oman kukistustavan, ja niistä saa tarpeen tullen tietoa skannaamalla. On lavaa sylkevää liskomonsteria, jääkuorella varustautuneita torakoita ja tietysti avaruuspiraatteja. Pelin pomovastuksilla taas tuppaa olemaan reilusti enemmän kokoa kuin rivivihollisilla. Mieleen niistä tulee lähinnä jotkut Zeldojen haastavista pomoista, sillä jokaisella on oma Akilleen kantapää. Heikon kohdan löydettyään saa tulittaa niin paljon kuin sielu sietää. Välivastuksia taas Primessä tuntuu olevan kolme kertaa enemmän.

Pelin inhottaviin, muttei välttämättä miinuksen arvoisiksi puoliksi voisi laskea tallennusmahdollisuuden rajoittamisen. Aina on päästävä tallennuspisteelle, jos on jotakin talletettavaa ja kuolemisen jälkeen peli jatkuu viimeisimmästä tallennustilanteesta, joten aina uuden löydön jälkeen on syytä etsiä uusi tai kiiruhtaa vanhalle tallennuspisteelle. Toisinaan taas ei kannata lähteä takaisinpäin, sillä Phendrana Drifftsin pomovastuksen jälkeen sinne vievä reitti on täyttynyt turvallisuusroboteista ja sen semmoisesta. Eteenpäin juoksemissakin on riskinsä, eikä ole inhottavampaa kuin kuolla kupsahtaa sen jälkeen, kun on vaivalla voittanut pomovastuksen, saanut varustepäivityksen ja on jo iloissaan jatkamassa matkaansa.

Toinen asia on tietysti se, että viholliset palaavat henkiin aina huonetta vaihtaessa, joka huventaa energiamittaria. Kun huoneiden välissä joutuu ravaamaan ja tappamaan vihulaiset yhä uudestaan ja uudestaan. Voihan sitä pitää haasteena, mutta itse en sitä katsonut oikein hyvällä.

Tunnelman Metroid Prime osaa luoda, ja sitä siinä saakin eniten kehua. Grafiikka on hyvin yksityiskohtaista ja saa näin planeetan näyttämään uskottavalta. Hieno grafiikka näkyy myös Samusin visiirissä, kun vesi valuu visiiriä pitkin veden pintaan noustessa. Kova kuumuus höyrystää visiiriä ja haittaa näkyvyyttä kuten myös lumituisku. Erityisesti Phendrana Driffts –lumialue oli henkeä salpaavan näköinen, kun sitä pääsi ihailemaan tarpeeksi korkealta. Autio maa, lumituisku, kalliot ovat lumen ja jään peitossa ja kaiken kruunaa taustalla soiva loistava musiikki. Tunnelma voi myös virittäytyä aika äkkiä paniikin omaiseksi. Kun Chozo haamut ilmestyivät, tulee pimeä ja jännittävä musiikki alkoi, en ihan ollut perillä tilanteesta, ennen kuin joku ampui selkään.

Pelin pieni extra on mahdollisuus linkittää Prime Gameboyn Metroid Fusioniin. Tällä tavalla on pelaajalle aukeaa mahdollisuus pelata alkuperäistä NES:n Metroidia GameCubella ja sen tallennusmahdollisuuksilla.

Metroid Prime kuuluu selvästi GameCuben pelien viiden parhaan joukkoon. Kokonaisuutena loistava ulkoasu teettää erinomaisen tunnelman, joka luo vaikutelman oikeasta seikkailusta tuntemattomilla mailla. Metroid Prime todisti jälleen, kuinka hienosti vanha pelisarja kääntyy loistavasti 3D:ksi, ja jättää samalla jälkensä pelimaailman historiaan. Metroid Prime lukeutuu enemmänkin GameCuben kovanluokan nimikkeisiin, eikä peli ole aivan yhtä helposti lähestyttävä kuin jotkin muut seikkailupelit.