Link-pojan seikkailut jatkuvat Capcomin kautta uudelleen muotoutuneessa Gameboy Advancen Zeldassa. Pelin hieno Four Swords -tyylinen ulkoasu on lupaavan näköinen, sillä se tuo mieleen Cel-Shadeing-grafiikalla toteutetun Linkin, mikä on sinänsä hyvä juttu. Muutenkin maailman kaikki nurkat ovat oikein hyvin toteutettuja ja Zelda-peliin soveltuvia, millä tarkoitan sitä, että etenemistä on rajoitettu erilaisilla sovellettavilla esteillä. Grafiikka on korkeaa tasoa.

Minishin matka

Tarina alkaa, kun Link, sankarimme, asuessa paikallisen sepän luona, jossa hän on elänyt ja opiskellut. Niin, on Picori-festivaali ja Linkin ystävä prinsessa Zelda tulee hakemaan häntä juhlimaan. Hetkellisen hauskanpidon aikana Link saa kilven, ja sitten hän suuntaakin Zeldan kanssa kohti Hyrulen linnaa, jossa on rituaali meneillään. Pian rituaalin alettua Vaati rikkoo Picori-miekan ja avaa Pandooran lippaan, josta maailmaan pääsee pahoja olentoja. Vaati on miekkailumestari ja samalla pelin pääpahis, joka näyttää enemmänkin velholta. Raivoissaan Vaati mumisee jotakin ”voimasta” ja kivettää Zeldan, jonka jälkeen hän katoaa salaperäisesti.

Myöhemmin Link saa tehtäväkseen viedä Picori-miekka korjattavaksi, jotta sen voima voisi kumota Zeldan kirouksen. Sitten kaikki muuttuu, kun Link tapaa Ezlon, hatun jolla on naama ja nokka. Ezlo kertoo Linkille kaiken Vaatista, oppipojastaan, ja sen kuinka hän vajosi pimeän puolelle. Ezlo kertoo myös Picoreista, eli oikealta nimeltään Minisheistä, ja siitä kuinka heidän kyläänsä pääsee. Kylässä he tapaavat Gentarin, joka kertoo kaiken alunalusta asti.

Kaikki neljän puolesta

Gentarin kertoman mukaan miekan voimien palauttamiseksi on kerättävä kaikki alkuelementit, joista miekka saa voimansa. Ja niin Link ja Ezlo jatkavat mutkistunutta matkaansa pelastaakseen Hyrulen lopulliselta tuholta. Ezlo, tämä Minish hattu kykenee kutistamaan Linkin tietyissä paikoissa, kuten toisenlaisen kannon tai kiven päällä. Näin päästään piilotetuille käytäville ja uusille alueille, mutta kutistumista käytetään hyödyksi myös ongelmanratkaisussa. Muutaman pomovastuksenkin sisuskalut turmellaan, kun sen sisälle päästään kutistettuna.

Sitten kun Link selviää luolastosta ja sen pomosta, hän saa fanfaarien saattelemana yhden elementin. Niin se viedään Hyrulen linnan kellariin säilöön, ja samalla miekan voimat päivitetään. Ja kun miekassa on kahden elementin voimat, niin on mahdollista luoda kopio Linkistä, mikä auttaa suurten esteiden, kuten isojen kivien siirrossa. Näin alueita rajoitetaan, sillä uusille alueille pääsee vasta, kun Link on kopioinut itsensä useaksi, ja useampi Link on työntämässä kiveä syrjään samanaikaisesti. Kopiot eivät tietenkään ole ikuisia, vaan hetken odottelun jälkeen ne katoavat. Eivätkä ne kestä vaurioita, sillä osuma mihin tahansa Linkiin ja kaikki kopiot tuhoutuvat. Lisäksi oikea Link saa vauriota, tietenkin. Kopioiden apua sovelletaan erilaisiin kytkimiin, esimerkiksi kahden samaan aikaan vedettävä tai astuttava kytkin avataan näin.

Taskupalapeli aina mukana

Jotta Minish Cap ei olisi tavallinen Zelda -peli, siihen on lisätty uusia asioita, kuten Kinstone Piecet. Kinstonet liittyvät Minisheihin, sillä juuri he jättävät näitä paloja ruohikkoon tehdäkseen ihmisiä onnellisiksi. Siksi Kinstoneja yhdistetään tuiki tavallisten ihmisten tai eläinten kanssa. Kun uusi yhdistys on suoritettu, niin ruudussa näkyy se, minne arkku tai reitti on ilmestynyt. Eli kartan avulla palkkion voi sitten hakea helposti myöhemmin. Toisinaan tämä on helppoa, mutta näiden palojen avulla peliin on saatu myös mukavasti haastetta. Joskus kuitenkin Link jää tilanteeseen, jolloin on yhdistettävä kaksi harvinaista Kinstonen palaa, jotta rakennustyömaa siirtyisi pois. Ja asiasta vaikeampaa tekee se, että harvinaisia Kinstoneja saa vain Kinstone yhdistyksestä ilmestyneestä arkusta tai luolastosta.

Minish Capissä on myös oma ns. figuurigalleria, jonne voi kerätä figuureja. Figuuri on henkilö tai hirviö. Figuureja on 136 erilaista, mutta vaikeaa asiasta tekee se, että joka kerta kun saa uuden figuurin, toistamiseen uuden figuurin saannin todennäköisyys pienenee. Kun olet kerännyt melkein kaikki figuurit, voi kestää ikuisuus kunnes löydät uusia. Todennäköisyyttä voi kuitenkin nostaa antamalla suuria määriä pelissä olevia Mysterious Shellejä, joita figuurikauppias kerää. Näillä esineillä ostelet kaikki figuurit kaupoista, ja mitä enemmän annat niitä, sen todennäköisemmin saat uuden figuurin. Vaikka läpipeluun kannalta ärsyttävällä figuurien keruulla ei ole suurta merkitystä, niin voi olla silti mielekästä silti kerätä ne ja ansaita Zeldoista tuttuja palkintoja.

Maailmankatsomus

Hyrulen maailma on suhteellisen laaja, ja se koostuu pääosin mm. Hyrulen kaupungista, Hylian järvestä, Crenel-vuoresta, Minish metsästä ja lopuista muista pienistä syrjäseuduista. Pelin seikkailun aikana kartalla edetään aika järjestelmällisesti, mutta välillä palataan vanhoille alueille hakemaan jotakin tärkeää. Neliön muotoisessa maailmassa on yllättävän paljon tutkittavaa, ja osa uusista paikoista aukeaakin vasta Kinstoneja yhdistämällä, kuten esimerkiksi pavunvarret, joiden huipuilla on Rupiaa, sydämenpalasia tai muuta arvokasta.

Luolastoja pelistä löytyy seitsemän, mikä on suhteellisen vähän, kun puhutaan Zelda –pelistä. Parhain näistä luolastoista oli vesiluolasto, jossa jääkuutioita liu´utettiin jäällä painikkeiden päälle. Pähkäilin tällaisia kymmeniä minuutteja, mutta sehän kertoi vain haastavuudesta. Tulitemppeli oli myös kiintoisa, sillä siellä vaunujen raiteita käännettiin sopiviksi määränpäähän pääsyä varten, ja temppeli huipentui tulta syöksevään liskopomoon. Luolastojen puutetta on kyllä yritetty paikata useilla sivutehtävillä ympäri Hyrulea. Tehtävillä päivitetään lähinnä asevalikoimaa, ja niiden aikana mukaan tulee erilaisia esineitä. Muutama ihmisten ja Minishien auttamiseen perustuva tehtäväkin on, josta ei itse tosin hyödy mitään. Kaiken kaikkiaan Hyrulen maailma on mukava paikka seikkailla. Siitä löytyy kaikki tarpeellinen: hyvä ulkoasu, hyvä kenttäsuunnittelu ja mukavat musiikit.

Musiikeista vanha Zelda konkari kyllä tunnistaa tuttuja sävelmiä, sehän se vasta pelaamisesta mukavaa tekeekin. Musiikit eivät muutenkaan ole mitenkään hermoja koittelevia, mutta joku voi kutsua niitä “Nintendo-pimputukseksi.”

Tuomion aika

Kenelle vain, kuka yhtään hyvien Nintendo-pelien päälle tajuaa, niin voi pelata huoletta Minish Capiä. Sen tarina ei ole yhteydessä muihin Zeldoihin millään tavalla. Ohjaustavat on helppo omaksua, kun A:han ja B:hen laitetaan esineet, ja sitten vaan liikkeelle. Muutenkaan vaikeustaso ei ole mitenkään järkyttävä, sillä jatkuvasti löytyvät sydämenpalaset helpottavat pelaamista entisestään ja Game Over -ruudulle voi sanoa hyvästit. Minish Cap on positiivinen yllättäjä Zeldojen suuressa saagassa sen sivutehtävien vuoksi, ja vaikkei luolastoja ja muuta tekemistä ollut mitenkään runsaasti, niin kokonaisuus silti toimii, ja peli jaksaa viihdyttää ne muutamat pelisessiot, joiden jälkeen voi jäädä keräämään tavaroita.