Alun perin SNES:illä Gods of Triforce – nimeä kantanut ja sittemmin legendaariseen muotoonsa nimensä vaihtanut A Link to the Past kääntyy muiden SNES-klassikoiden, kuten F-Zeron ja Marion tavoin taskukokoon Gameboylle. A Link to the Past on toinen niistä legendaarisista Zelda-peleistä, jotka kilpailevat sarjan parhaan pelin tittelistä.

Legendaarinen legenda

Alussa kerrotaan, kuinka alussa oli Kultainen maa, jossa mahtava jumalien voima Triforce oli, mutta Paha voima pääsi ja kosketti Triforcea ja muutti sen maailman Pimeäksi maailmaksi. Seitsemän tietäjää kuitenkin etsivät Pahan voiman leviämisen ja sinetöivät sen Pimeään maailmaan, toivoen ettei se pääsisi pois…

Kun kuninkaan neuvonantaja velho Agahnim syrjäyttää kuninkaan ja nousee itse valtaan, alkaa Hyrulen maailma korruptoitua Pahan voiman mielen mukaan. Eikä aikaakaan, kun Agahnim on aivopessyt kuninkaallisen armeijan ja on hankkinut käsiinsä seitsemän tietäjän jälkeläiset. Lähettämällä nämä Pimeään maailmaa sikkoutuisi sinetti Pahan voiman tiellä ja se pääsisi vapaaksi. Linkin, nuoren sankarimme setä aikoo estää tämän, mutta homma joutuu onnettomuuden takia Linkin käsiin, ja niin sankari on matkalla.

Linkin tehtäväksi tulee etsiä kolme amulettia ja niiden avulla valjastaa Mestarin miekan voima, jotta hän voisi kukistaa Hyrulen diktaattorin Agahnimin, ja pelastaa prinsessa Zeldan ja muut tietäjien jälkeläiset.

Rinnakkaistodellisuus

Rehevä sotilaiden täyttämä Hyrulen kuningaskunta kohtaa absurdin vastakohtansa, kun pelaaja heitetään hirviöiden ja huijareiden sekä kurpitsannäköisten puiden täyttämään Pimeään maailmaan. Pimeä maailma on koko pelin ydin. Link voi siirtyä ympäri maailmaa löytyvistä portaaleista, ja palata takaisin taikapeilillä. Taikapelin käyttö jättää jälkeensä portaalin, jota siis voi siirrellä maailmojen välissä hyppimällä. Koko pelin loppupuoli luolastoineen sijaitsee Pimeässä maailmassa, josta kaikki tietäjien jälkeläiset on vapautettava.

Pelin loppupuolella luolastojen yksipuolisuus ja englanninkielisen nimen merkitys alkavat näkyä. Dungeon eli tyrmä on oiva sana kuvaamaan luolastoja, jotka ovat kivistä kasattuja kammioita, joissa on Linkin lisäksi vain vihollisia ja ansoja. Luolastot ovat muutenkin mielikuvituksettomia, vaikka 2D-Zeldoihin ei saakaan samanlaisia huoneita ja pulmia, niin olisin silti odottanut enemmän legendaariselta Zelda-seikkailulta. Luolastot ovat myös hiukan ”lineaarisia”, koska niissä lähinnä juostaan huoneesta A, huoneeseen C. Ja siinä välissä haetaan luolaston pomoavain huoneesta B. Pomoavain toimii jokaisen luolaston ydinesineenä, koska vain sen avulla voi avata pomonvastuksen lymypaikan oven sekä avata luolaston erikoisesineen aarrearkun. Mikä oudompaa luolastosta mukaan tarttunut esine on avainroolissa vasta seuraavassa luolastossa, nykyisissä Zeldoissa uusi esine on aina käyttökelpoisin. Pomovastuksesta selvittyään Link voi palata Hyruleen ja käyttää huilua, joka myöhemmissä osissa nimettiin Ocarinaksi, ja lentää suoraan seuraavan luolaston oven eteen ilman turhaa rasitusta. Mieluummin kuitenkin kävelee maisema reissun tyrmien koluamisen välissä, sillä Hyrulen maailmassa ja Pimeän maailmassa riittää salaisuuksi koluttavaksi.

Moninpeli Zelda

A Link to the Pastin lisäksi GBA-versio sisältää toisen pelin, uuden Four Swordin. Four Swords on aivan tavanomainen Zelda-peli, jossa on luolastoja, pomovihollisia, Hyrulen maailma ja yksi prinsessa hätää kärsimässä. Ainoa ero on niinkin radikaali kuin moninpeli, koska neljä pelaajaa lähtee kimpassa pelastamaan avutonta Zeldaa. Tässä puhutaan historian ensimmäisestä Zelda-pelin moninpelistä. Koska pelissä on moninpeli, ei yksinpeliä ole kaivattu, joten Four Swordista ei yksin pääse nauttimaan. Laite vaatimukset tällä ovat kuitenkin pirulliset, sillä pelaaminen vaatii kaikille omat Gameboyt, linkkikaapelit ja jokaiselle oman pelikasetin. Tämän takia allekirjoittanutkaan ei päässyt perehtymään tarkkaan tähän pelitilaan.

Four Sword paljastaa kuitenkin tarinansa, vaikkei koko peliä kykenisi pelaamaan. Alkuvideossa näytetään, kuinka Link ja Zelda kävelevät pyhäkköön katsomaan legendaarista Four Swordia. Kuitenkin miekan terän sisään vangittu tuulivelho Vaati vapautuu, kun Link vetää Four Swordin ja miekan voiman ansiosta Link jakautuu neljäksi. Vaati kaappaa Zeldan ja taas sankaria viedään tuuli palatseihin.

Itse pidän Zelda-pelien ydinosana juuri luolastoja ja aina valitan niiden vähyydestä, ja nyt sain ansioni mukaan. Liika on tosiaan liikaa, koska luolastoputkijuoksun pelaaminen oli todella vastenmielistä. Parhaansa ALttP antoi Hyrulen maailmallaan, josta en usein ole paljoa piitannut, mutta nyt opin katsomaan peliä myös toiselta kantilta. Hyrulen maailmassa tutki paikkoja, etsi asioita ja eli maailman mukana, viis siitä että prinsessa ja koko maailma oli vaarassa. Sydämenpalasia ja varustepäivityksiä etsiessä ei muuhun tullut keskityttyä. Four Swordin idea kantautui myös GameCubelle pelin jatko-osassa Four Swords Adventuresissa, mutta Gameboy-version laitevaatimukset olivat turhan tiukat, kun F-Zero ja Mariot pystyvät yhden pelikasetin moninpeliin.

Pelityyppi: Julkaisu: Pelaajia: Julkaisija: Kehittäjä: Lisälaitteet: Arvostelija:	Seikkailu 28.3.2003 1, 2-4 Nintendo Nintendo GBA-GBA kaapeli Zant

Four Swords

Four Swordin nelinpeli on varmasti jäänyt harvojen herkuksi. Allekirjoittanutkin on päässyt pelaamaan sitä vain kaksinpelinä. Pelaajat ohjaavat neljää eri väristä Linkkiä (tai vain kahta tai kolmea riippuen pelaajien määrästä). Tarkoituksena on päästä neljä erilaista kenttää läpi. Jokainen kenttä jakaantuu kahteen eri alueeseen ja päävastukseen. Jokaisessa kentässä on monta eri versiota, joten kentistä löytyy joka kerta uusia alueita. No, ainakin siihen asti kun jokainen versio kentästä on päästy läpi. Näiden lisäksi on harjoituskenttä, jossa voi harjoitella esineiden käyttöä.

Kentät voi läpäistä vain tekemällä kavereiden kanssa yhteistyötä. Pitää työntää palikoita, ampua jousipyssyllä kytkimiä päälle, tai vaikka työntää kaveri magneettikäden avulla rotkon toiselle puolelle. Pientä kilpailuakin on mukana, sillä kentissä on paljon Rupeeita kerättäväksi. Kentän lopussa lasketaan kaikki kerätyt Rupeet yhteen.

Päävastuksia vastaan on hauska taistella. Esimerkiksi laavakentän bossin heikot kohdat näkyvät eri pelaajien ruuduissa. Vihreällä Linkillä pelaava näkee kohdan johon punaisen Linkin pitää hyökätä.

Innokkaimmat pelaajat jaksavat varmasti pelata Four Swordia vielä senkin jälkeen, kun pääjehu Vaati on jyrätty maanrakoon. Lisäksi Link to a Pastiin voi avata uuden luolan ja sivutehtävän pelaamalla Four Swordia.

-Luffy McAnkka