Raren tasoloikka trilogian päätösosa, Donkey Kong Country 3, oli Super Nintendon viimeisiä pelejä. Julkaisun aikaan vuonna 1996 Nintendo 64 oli julkaistu jo Japanissa ja Amerikassa. Tämän takia peli jäi monelta hankkimatta, mutta se ei tarkoita, että peli olisi huono. DKC3 kuuluu Super Nintendo-pelien kirkkaaseen kärkeen.

Donkey Kong ja Diddy Kong ovat kadonneet mysteerisesti, (olisikohan tämän takana kenties K. Rool) joten Dixie ja tämän serkku Kiddy, lähtevät etsimään kadonneita apinoita. Juonellahan ei tasoloikka-peleissä ole koskaan ollut suurta merkitystä.

Läpi havumetsien ma kuljen!

Pelimekaniikan puolella ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Apinat heittävät kuperkeikkoja ja hyppivät kuten aikaisemmissa peleissä. Dixie pystyy liitämään, mutta Kiddy Kong on vahvempi ja voi pomppia veden päällä. Lisäksi apinat voivat heittää toisiaan. Kiddyä heitetään jotta saadaan maassa olevia piilotettuja bonuksia. Kiddy voi taas heittää Dixietä hyvin korkealle. Aiempien pelien tapaan kentistä löytyy erilaisia tynnyreitä. On puisia, metallisia ja räjähtäviä, joista jokaisesta on jotain hyötyä uusia alueita etsittäessä.

Pelimaailma on vapaammin tutkittava, kuin edellisissä osissa. Pelin maailmassa liikutaan veneellä uusille saarille ja aluille. Kenttien läpäisemisen lisäksi pitää löytää kätkettyjä banaanilintuluolia. Alueista löytyy myös taloja, joissa asuu (muutamaa lukuun ottamatta) iloisia karhuja. Näiden kanssa pitää vaihtaa tavaroita pelin kuluessa, jos haluaa löytää kaiken.

Paljon tavaroita ja erinomaisia tasoja

DKC3:ssa on paljon kerättävää. Kentistä löytyy bonus-kolikoita, joita löytää hyvin kätketyistä bonus-tynnyreistä. Lisäksi kentissä on DK-kolikoita, joita on huomattavasti helpompi löytää kuin edellisessä osassa. Maailmankartalta pitää myös löytää äsken mainitsemiani banaanilintuja.

Aiempien pelien tapaan tässäkin on eläimiä, jotka auttavat apinoitamme. Uutena kaverina voi mainita Ellie elefantin, joka pystyy imemään vettä kärsäänsä ja ampumaan sitä vihollisiin.

Kenttäsuunnittelu on edelleen loistavaa. Kenttäteemoina on tässä osassa havumetsää, vuoria, tehtaita ja lumivuoria muutamia mainitakseni. Tyyli on siis hieman erilainen kuin Donkey Kongeissa yleensä, sillä perinteistä viidakkoa pelissä ei nähdä. Kaikki eivät tämän pelin tyylistä pitäneet, mutta vaihtelu virkistää. Tasoja pelissä on 40 ja peli on jaettu kahdeksaan maailmaan. Viimeinen maailma on edellisen osan tapaan Lost World, mutta tällä kertaa se pitää oikeasti löytää maailmankartalta. Jokaisen maailman lopussa on päävastus. Näistä parhaiten mieleen jäänyt on lumisota sekopäisesti höhöttävää lumiukkoa vastaan.

Kenttien vaikeusaste on pidetty sopivan haastavana. Lisäelämiäkin jaetaan aika hyvin, joten niiden loppumisesta on harvoin huolta. Pelissä on monia uusia mielenkiintoisia kenttiä. Jättisahalta pakeneminen suuressa puussa, matalan painovoiman putkisto ja ukkosen väistely metsässä, ovat muutamia esimerkkejä pelin loistavista kentistä, joita jaksaa pelata yhä uudelleen ja uudelleen.

Trilogian päätös

Grafiikat ovat aiempien DKC:n tapaan huippuluokkaa. Yksityiskohtaisia kenttiä on mukava katsella. Musiikit ovat samalla tasolla kuin aiemminkin, erinomaisia. Varsinkin vuoristokentän musiikki on jäänyt erityisen hyvin mieleen.

Peli ei kuitenkaan ole niin haastava, kuin Donkey Kong Country 2, mikä haittaa hieman. Mutta haastavia kenttiä tästä kuitenkin löytyy.

Rareware teki erinomaista työtä tehdessään mahdollisesti parasta 2-D tasoloikka sarjaa. Kenttäsuunnittelu, pelattavuus, grafiikat ja musiikit on tehty niin hyvin, että peliä jaksaa pelata pitkään ensimmäisen läpipeluukerran jälkeenkin.