Ah, jalkapalloa. Muistan kun nuorempana pelasin itse oikeaa futista ihan joukkueessa, ja emme voittaneet koko kauden aikana yhtään peliä. Lähdin heti sen kauden jälkeen joukkueesta pois, ja seuraavan kauden tiimi voittikin sitten kokonaan. Eh… Ja aivan yhtä huono olen jalkapallopeleissäkin. Olen aina lapsuudestani asti saanut turpaani, oli kyseessä sitten Fifa, PES, Mario Strikers tai mikä tahansa tämän lajin peli: en vain yhtään osaa pelata näitä.

Nyt sitten minulle annettiin tämä 2010:n Etelä-Afrikan versio. Mietin heti näin alussa, miten objektiivisesti pystyn edes puhumaan tästä pelistä. Hyvä kun onnistun syöttämään pallon toiselle pelaajalle pelin aikana. Joka tapauksessa, aloitin pelaamaan tätä Wiin uusinta Fifaa, ja myös iloisia hetkiä löytyi muutamia.

Vain harjoituksella pääsee huipulle

Ennen kuin lähdin yksinpelin mestaruutta metsästämään, pelasin peliä moninpelinä hyvin paljon. Yhtään ottelua en voittanut, mutta väliäkös sillä. Peli tukee ohjaustavoilla Nunchukia tai Classic-ohjainta, joista jälkimmäinen on luonnollisesti toimivampi. Nunchukin kanssa pelattaessa Wii Remotea tulee vispata hyvin usein, ja sen takia välillä pelaamisessa tapahtuu ohjausvirheitä. Kun mm. voimakkain taklaus ja laukaus molemmat tehdään vispaamalla, teen vahingossa laukauksen kun vispaus on vielä ”voimassa” taklaamisen ja pallon saamisen jälkeen. Niin, ja molemmilla ohjaimilla on kaksi eri näppäinasetelmavaihtoehtoa, mutta ohjekirjan läpikotaista tutkimista pelaaminen silti kaipaa. Ja tämä tulee mieheltä, joka ei ole varmaan viiteen vuoteen lukenut ohjekirjaa ennen pelaamista.

Saisinpa minäkin tämän pokaalin.

Voit siis tietenkin syöttää, läpisyöttää, laukaista, keskittää, puskea, taklata, tehdä temppuja yms. kaikkea perustavaa, mutta ainakin minulla menee usein napit sekaisin siitä, että mistä taas mitäkin tapahtui. Kun näppäimet vaihtuvat sen mukaan, että onko sinulla pallo hallussa vai ei, ja kaikkea tällaista. Pitkän harjoittelun jälkeen tämä kuitenkaan tuskin tulee ongelmaksi, enkä monipuolisuudesta peliä voi syyttää.

Itse pelin toimivuudesta ja momentumista on vaikea sanoa mitään. Eräs Fifa-pelaajani väitti kiven kovaa, että vasteaika on tässä paljon suurempi kuin muissa konsolipohjaisissa Fifa-peleissä, ja omasta mielestänikin toiminnot tulevat melko hitaasti sen jälkeen kun näppäintä on painanut. Pelissä on myös reaktiotestejä, joiden mukaan määräytyy se, kuka saa pallon tai tuleeko maali. Mm. classic-ohjaimella tulee vain satunnaisesti painaa oikealla tatilla jonnekin tietyissä tilanteissa. Itse pidän näistä reaktiokohdista, mutta en pidä siitä, että maalivahti voi päästää todella huononkin laukauksen, jos epäonnistuu itse.

Graafisesti peli on keskitasoa. Ei mitenkään hämmästytä, mutta ei myöskään kauhistuta. Jotkut voivat sanoa, että peli on graafisesti PS2-tasolla, ja voin olla jokseenkin jopa samaa mieltä. Musiikit on vain ryöstetty suoraan joltain tuotantoon liittymättömiltä artisteilta ja selostajakin on tietenkin mukana, mutta mieleen se ei ole jäänyt millään tavalla.

Välillä sitä myös miettii, että mitä tämä peli oikein yrittää olla. Selvästi ainakaan tämä Wiin versio ei ole täysrealistinen kuten aidot konsoli-Fifat, vaan mukana on ties mitä hassutuksia aina ylipirteistä efekteistä, oudoista tuuletuksista pelkkään yleiseen epärealismiin mm. fysiikoiden kanssa. Toisaalta tämä ei ole läheskään samaa tasoa Mario Strikersin kanssa, yksinkertaisesti perussäännöt ja idea kuitenkin ovat kasassa. Ja itse pidän hiemasta epärealistisuudesta, mm. tietyille tilanteille sai ihan nauraakin, mutta epäilen kyllä sitä, että haluavatko Fifa-pelaajat oikeasti tätä. Michael Jacksonin Moonwalkeriakin tietyt pelaajat tekevät välillä tuuletuksena, ja se on aivan fantastista. Uuh!

Ottelu on kuuma.

Yksin ajoradalle

Pitkän harjoittelun jälkeen oli aika tutustua pelin muihin osioihin, suurimmaksi osin yksinpelinä. Pelissä on muutamia erilaisia pelitiloja, mutta oikeastaan kaikissa on sama idea, eli kaikkien mahdollisten otteluiden voittaminen. Ensimmäisenä otettakoon huomioon Zakumi’s Dream Team -pelitilan. Aloittaessasi pelimuodon sinulla on täysin tuntematon ja karmean huono joukkue. Joudut pelaamaan muita maita vastaan, ja sitä mukaa kun voitat, saat “ryöstettyä” pelaajia hävinneeltä joukkueelta omaan joukkueeseesi. Jokaista maata vastaan on kolme haastetta: pronssi, hopea ja kulta. Mitä paremman suorituksen läpäiset, sen paremman pelaajan saat joukkueeseesi vastustajalta.

Toisekseen on sitten pelin päätila, eli World Cup. Valitset vaikeustason, joukkueen (joita voi valita jopa useampia!) ja muuta, ja rupeat vain ottelemaan tapahtuman mestaruudesta. Aina otteluiden välissä voit miettiä pelaajien vaihtoa ja muuta hassua, kuten tutkia pelikalenteria, tilastoja ja muuta, että missä mennään. Joka tapauksessa, sitä samaa turnaussysteemiä mitä se on aina ollutkin, ja jos sille päälle satut, voit simuloida kaikki omat ottelusikin suoraan. Itse en kuitenkaan näin tehnyt, koska rupesin rehellisesti sanoen jopa hieman nauttimaan otteluista kun pärjäsin jotenkuten helpointa tietokonevastustajaa vastaan! Vai voisiko se vain johtua siitä, että vihdoinkin pärjään jotakuta vastaan? Kenties, sillä loppupeleissä kyllästyin kuitenkin yksinpeliin jo kolmen ottelun jälkeen, ja loput tuntuivat vaan niin… Pakotetuilta.

Sitten on olemassa Global Elimination, jossa tulee mukaan useampi ihmispelaaja. Jokainen pelaaja saa valita neljä joukkuetta, ja sitten pelaajat rupeavat ottelemaan toisiaan vastaan. Hävinnyt joukkue tippuu pelistä, ja kun pelaajalla ei ole enää yhtään joukkuetta, pelaaja tippuu kokonaan pelistä. Vain paras lopulta voittaa! Hieman kuten normaalitkin turnaukset.

Nettipeli löytyy myös, ja se toimii kuin EA:n vessa yleensäkin. Friend Codeja ei käytellä, josta plussaa, vaan EA:n omaa perinteistä verkkopelausjärjestelmää. Jos et halua tai jaksa tehdä EA-tunnusta, voit tietysti pelata myös vieraana. Pelaaminen onnistuu kavereiden tai tuntemattomia vastaan, ja netin kautta voit päivittää myös mm. pelaajarosterin yksinpeliinkin.

Pallo menee maaliin Wiilläkin

Oli valintasi sitten mikä lie, tämä on kuitenkin juuri sellaista jalkapalloa mitä voisi odottaa, pienillä epärealistisilla ominaisuuksilla lisättynä. Vuvuzelat löytyvät, ja ne valitettavasti voi myös kytketä pois pelin asetuksista, ja mitähän muuta sitä voisi enää kaivata? Mikäli aito turnaus meni mielestäsi täysin penkin alle, voit aina hankkia tämän virtuaaliversion ja näyttää muille, miten pelien olisi oikeasti pitänyt päättyä!